Koko perheen tanssiseura täytti 40

Juhani Pajunen

TEUVA Tanssiurheiluseura Tempo on tanssittanut teuvalaisia jo 40 vuoden ajan. Työväentalo Pirttilässä pidetyissä 40-vuotisjuhlissa olivat seuran perustajajäsenistä mukana Seppo Riippi ja Antti Tuisku.

Teuvalaiset tanssivat aluksi Vaasan Viuhkan alaosastona syksystä 1981 alkaen. Viuhkan tanssinopettajat kävivät Teuvalla tanssitunteja pitämässä.

– Opettajat olivat aika kalliita, Seppo Riippi muistelee.

Teuvan oman tanssiseuran Tempon taival sai alkunsa 22.5.1984. Sen puheenjohtajaksi valittiin Anneli Koivu. Nimen seura sai heti perustavassa kokouksessa.

– Minä olen antanut tansisseuralle nimen. Minun nimiehdotus voitti, kertoo Antti Tuisku.

Teuvalla oli ollut aikoinaan samanniminen rytmiorkesteri.

– Minä ehdotin, että eikö Tempo Teuva olisi hyvä.

Riippi puolestaan esitti kansalaisopiston rehtorille Seppo Paasiolle, että tämä suunnittelisi seuralle logon. Paasio teki työtä pyydettyä.

– 40 vuotta sitten tehty merkki on minun mielestäni yksi komeimpia tanssiseurojen merkkejä, mitä on olemassa.

Tempon toiminta paisui nopeasti.

– Se oli mahtava kasvu. Siinä oli opettajaperheitä mukana varmaankin 4–5. Siitä muodostui sellainen koko perheen seura. Kaikki osallistuivat kaikkeen, oli kyse sitten kilpailumatkoista, pukujen teosta tai rahankeruusta, Riippi sanoo.

Rahaa kerättiin eri tavoin. Kerran tempolaisten äidit ja mummat leipoivat leipiä, jotka sitten myytiin Teuvan torilla. Päivän päätteeksi koossa oli pari tuhatta markkaa.

Tempon harjoitukset olivat aluksi nuorisoseuralla. Myöhemmin harjoitukset siirtyivät nuokkarilta Syreenin saliin. Lisäksi niitä on vuosien varrella pidetty muun muassa Kauppilan koululla, yläasteen salissa, Riipin nuorisoseuralla ja Lehtiharjun salissa. Nykyään harjoitukset ovat Pirttilässä.

Tempossa tanssi kymmeniä pareja. Seura menestyi kilpailuissa hyvin.

– Aivan Suomen kärjessä seura oli, Marjatta Riippi muistaa.

Kun Teuvan koulukeskuksessa pidettiin tanssikisoja, väkeä niihin tuli ympäri Suomea.

– Pihassa oli aamulla 6–7 bussia. Kunnanjohtaja sanoikin, että tämä on hyvää PR:ää Teuvalle, Tuisku toteaa.

Koulukeskuksessa myös pidettiin kesäisin tanssileirejä, joihin niihinkin tuli väkeä kautta maan. Leireillä oli myös englantilaisia valmentajia. Äideillä riitti tuolloin töitä koulun keittiössä.

Leireillä harjoiteltiin päivät. Öisin vanhemmat olivat vartiossa, muun muassa varmistamassa sen, etteivät leiriläiset poistuneet koulukeskuksesta.

– Niitä nuoria haettiin silti kirkonkylältäkin välillä, Antti Tuisku kertoo.

– Eikös se Lolakin ollut niissä karkailijoissa, muistelee Pirkko Tuisku Lola Odusogaan viitaten.

– Lola oli pikkulikka silloin, varmaankin vähän yli 10-vuotias, Antti toteaa.

Riippi ja Pekka Metsälä saivat vuonna 1984 ajatuksen Teuva Revyystä. He tarjosivat sitä esitettäväksi ensin ensiapuryhmälle, jossa he kumpikin olivat. Vastaus oli kielteinen. Seuraavana vuorossa oli Teuvan Nuorisoseura, joka sekin kieltäytyi tekijöiden puutteeseen vedoten.

– Sitten kun Tempo itsenäistyi, asia oli ihan selvää pässinlihaa. Revyissä oli tanssia ja laulua ja sketsejä.

Riipillä oli vetovastuu Tempon järjestämästä revyystä ensimmäiset kymmenen vuotta. Tämän jälkeen vanha revyyporukka halusi vetäytyä siitä melko uupuneena. Esa Tuisku sai puhuttua Anja Ristiluoman ja Liisa Toroskan revyyläisiksi. Ristiluoma oli mukana Teuva Revyyssä 17 vuotta.

– Se oli minun tapani tehdä nuorisotyötä. Motiivini oli nimenomaan nuorisotyö, kertoi Ristiluoma Tempon 40-vuotisjuhlissa.

Teuva Revyy oli pitkään yksinomaan Tempon vastuulla. 2010-luvulla järjestäjätahoiksi tulivat myös Katto ry:hyn kuuluvat Zahra ja Paja-teatteri.

Tempon linja-auton hankkiminen vuonna 1985 oli oma tarinansa. Auto- ja konealan maahantuontiyrityksen Konela Oy:n pihassa Helsingissä oli ollut keltainen bussi, johon eräs alueella kulkenut miekkonen oli iskenyt silmänsä. Bussin ovi oli ollut auki, joten hän oli mennyt muina miehinä sisään ja käynnistynyt auton. Mies oli ajanut Helsingistä Etelä-Pohjanmaalle asti, mutta Teuvalla bussista oli loppunut nafta viljakuivaajan kohdalla.

– Sitten mies veti bussin startilla ojaan, Riippi kertoo.

Tämän jälkeen ojassa ollut bussi vietiin kunnan varikolle Mannilanmäelle, jossa se seisoi pari kuukautta.

– Minä olin sitä mieltä, että tuosta saa meille Tempoon hyvän kulkuneuvon, Riippi muistelee.

Sitten Konelasta tuli tieto, että bussi oli ollut Neuvostoliiton suurlähetystön edessä Helsingissä ja ajettu siitä Konelan pihaan turvallisempaan paikkaan. Pian Teuvalle tuli venäläisiä bussia hakemaan. Tästä kuultuaan Riippi meni paikalle ja selitti elekielellä venäläisille haluavansa ostaa bussin 3 000 markalla tanssiseuralle. Miettimistauon jälkeen venäläiset suostuivat kauppaan, mitä juhlistettiin Stolitšnaja-vodkalla.

Riippi pyysi Tempon puheenjohtajaa Oiva Harjua tulemaan maksamaan kauppasumman. Miehet kävivät Osuuspankissa maksun suorittamassa. Venäläiset kävivät tämän jälkeen Rahnaston kaupassa rahat kuluttamassa. Riippi puolestaan suoritti bussikortin Vaasassa, jotta voisi ajaa Tempon uutta linja-autoa.

Bussilla käytiin kisoissa. Riippi toimi Tempon kuljettajana kolme vuotta Kotka–Kemijärvi-akselilla. Tuona aikana bussista puhkesi kaksi rengasta, mutta mitään muita haavereita ei sattunut. Kylmintä kyytiä oli ensimmäisellä Kemijärven reissulla, kun pakkasta oli 36 astetta.

Riipin jälkeen Tempon bussikuskeina toimivat Pekka Hakala ja Juha Saarijärvi. Linja-autokin vaihtui myöhemmin toiseksi.

– Kun tulimme kerran Kotkasta, Tokerotiellä Kauhajoella puhkesi ojan puoleinen rengas. Sitten pantiin vain väki bussissa istumaan tien puolelle ja jatkettiin matkaa Teuvalle, kertoo Antti Tuisku.