Koskettava konsertti veteraaneille ja Pauli Nevalan muistolle

Anu Rinne

TEUVA Kirkko täyttyi ääriään myöten sunnuntai-iltapäivän konsertista 24.8.2025, jolloin kuultiin Dragsvikin perinnesoittokuntaa kapellimestari Helge Dahlin johdolla. Konsertti oli omistettu sekä veteraaneille että Pauli Nevalan muistolle. Perinnesoittokunnan solisteina kuultiin Mika Nisulan ja Nanne Vaihisen vaikuttavia sooloesityksiä, Teuvan kirkkokuoroa, Iiro Jaakkolan tuubaesitystä sekä konttori Heikki Havin sooloesitys pianolla Bachin preludista. Konsertin juonnosta vastasi selkeäsanainen Kaj Kunnas.

– Tänään vietetään tavallaan sinivalkoista päivää musiikin muodossa, mutta vähän sinikeltaistakin päivää, onhan Ukrainan itsenäisyyspäivä. Me suomalaiset ymmärrämme hyvin miltä ukrainalaisista tuntuu. Tänään kuullaan musiikkia monesta maasta monella kielellä ja Teuva on todella vahvasti läsnä.

Dragsvikin perinnesoittokunta avasi konsertin Jääkärimarssilla, joka on sävelletty Suomen ensimmäiselle itsenäiselle joukko-osastolle. Avauksen jälkeen Teuvan kirkkokuoro yhdessä Mika Nisulan kanssa esitti Veteraanin iltahuudon, joka taas on kunnianosoitus talvi- ja jatkosodan veteraaneille. Persoonallinen Kaj Kunnas kertoi konsertissa esitettävien kappaleiden taustoja liittäen niihin omia henkilökohtaisia muistojaan. Välispiikit olivat siis muutakin kuin kappaleiden, niiden säveltäjien ja sanoittajien lukemista. Teuvalaislähtöinen käyrätorvensoittaja Heikki Viitanen sai Kunnaksen erityismaininnan Mika Nisulan lisäksi. Kunnas ihasteli, että kyllä Teuvalla osataan!

Suomen kaartin paluulaulu, jossa kauan on kärsitty vilua ja nälkää, kertoo Suomen kaartin osallistumisesta vuosien 1877–1878 taisteluun. Kaj Kunnas tunnusti että tunteiden kanssa on pitämistä konsertissa, jonka laulut ovat hänelle hyvin tuttuja pikkupojasta lähtien. Hänen isänsä oli syntynyt 1913, äitinsä 1922 ja veteraanit ovat lähellä hänen sydäntään.

– Olen viime vuosina ajatellut paljon mummo Esteriä, joka eli 1883–1978, koki elämänsä aikana ensimmäisen maailmansodan, sisällissodan ja toisen maailmansodan. Kuitenkin hän oli iloinen ja positiivinen että kyllähän tämä tästä. Kuinka helpolla itse olenkaan päässyt, kun olen syntynyt 1963.

Veteraanikonsertin välissä muisteltiin edesmennyttä keihäslegenda Pauli Nevalaa. Urheilutoimittaja Kunnas kertoo, että kun konserttia suunniteltiin yhdessä Helge Dahlin sekä Mirja ja Pauli Nevalan kanssa, oli ajatuksena totta kai että Pauli olisi mukana. Mutta toisin kävi ja mestari kuunteli tätä konserttia jossain ylhäällä. Kunnas tuntee paljon urheilijoita ja tietää, että he osaavat elää hetkessä, ei eilen eikä huomenna, vaan tänään ja nyt. Hän tunsi myös Pauli Nevalan ja tilaisuuden juontaminen oli siksi erityisen henkilökohtainen kunnianosoitus.

– Muistan kun olin pikkupoikana isän kanssa Olympiastadionilla katsomassa keihäskisaa. Pauli heitti valtavan huudon kera ja keihäs lensi. Siellä oli se maailmanennätyslippu ja siihen se tipahti aivan lähelle. Sitten mittailtiin, jäi kuusi senttiä. Muistan isän näyttäneen minulle tulitikkurasiaa, että se oli vain tämän verran.

Juontaja ehdotti ääni väristen Paulille hiljaista hetkeä ja pyysi kaikkia seisomaan. Tuon hetken jälkeen kuultiin Paulin säveltämä kappale Kotiseudun kaipuu Helge Dahlin sovittamana ja sen tulkitsi vaikuttavasti Nanne Vaihinen. Herkkä tunnelma oli käsin kosketeltava, Kunnas purki sen sanoiksi toteamalla että tämän kappaleen myötä Pauli elää meidän kaikkien mukana.

Myöhemmin kuultiin Evakon laulu, sekin Nanne Vaihisen vahvana tulkintana.

– Itselläni on kolme oikein hyvää evakkoystävää, joista ensimmäinen on suuri esikuvani Arvi Lind. Viime vuosina on tullut mieleen monet hyvät keskustelut hänen kanssaan. Hän totesi muun muassa, ettei sodassa ole absoluuttista totuutta. Toinen hyvin läheinen ystäväni tanssin kautta oli Aira Samulin, joka painotti että jos tuntuu pahalta, niin tanssi. Kolmas esikuvani on Göran Stubb, nykyisen presidenttimme isä ja tänä päivänä ysikymppinen. Hän on vähän niin kuin oppi-isäni, kun menin Ylelle ruotsinkieliselle puolelle töihin. Hänen mukaansa musiikki ja urheilu, ne saavat hyvän olon aikaan. Jos nyt ajatellaan Pauli Nevalaa ja Tapio Rautavaaraa, niin musiikki ja urheilu ovat tuoneet meille monta ihanaa hetkeä.

Välispiikissä Nanne Vaihisen vaikuttavan Evakon laulun jälkeen Kunnas totesi vilpittömästi

– Onneksi en ole ainoa joka täällä itkee. En voi kaikkia silmiin katsoa, koska silloin repeän lopullisesti.

Liki parituntisessa konsertissa kuultiin monipuolinen kokoelma sota-ajan lauluja, sotilasmusiikkia, Bachia, Hazaturjan Sepelitanssia, Toivo Kuulan etelä-pohjalainen kansanlaulu, Gabriellas song ja Mika Nisulan esittämät You raise me up ja Amazing Grace. Konsertin tunnelmat vaihtelivat liikuttavasta ja sotilaallisesta humoristiseen.

– Vanhemmat toivoivat minusta kunnon poikaa, oopperalaulajaa, upseeria tai pappia. Urheilutoimittajaan he joutuivat tyytymään, mutta luulen että tänä päivänä he olisivat vähän tyytyväisempiä, kun saan kirkossa kuitenkin puhua, Kunnas veisteli.

Konsertin lopuksi hän kiitti kaikkia konsertin mahdollistaneita tahoja, läsnäolijoita ja esiintyjiä

– Pauli Nevala, me olemme ylpeitä sinusta ja tiedän että Paulikin on tänään ylpeä meistä.

Viimeisenä kappaleena kuultiin Suomen puolustusvoimien Kunniamarssi 1918 eli porilaisten marssi.

– Urheiluselostajana mitään mukavampaa ei koskaan olekaan, kuin lähetyksen päättäminen sanoihin: Pasila - Porilaisten marssi.