Nimensä veroinen luokkakokous

Petri Laulajainen

Juhani Pajunen

PARRA – Täällä ei sitten rähinöödä, tai joutuu nurkkaan häpiämähän, avasi Erkki Hakala Kaikkien Aikojen Luokkakokouksen Luonto-Parrassa viime lauantaina.

Luokkakokous oli tarkoitettu kaikille koulunsa Teuvalla käyneille henkilöille. Sen järjestivät Teuvalaisen Kulttuurin Tuki, Teuvan Sparraajat ja Teak Oy. Tapahtuman oli suunnitellut kahdeksanhenkinen työryhmä.

Paikalla oli vanhoja Teuvan yläasteen ja lukion opettajia, jotka esiteltiin heti alussa yleisölle: sivistysjohtaja ja lukion rehtori Erkki Nevanperä, äidinkielen opettaja Antti Koivu, keittäjä Suoma Tammisto, uskonnon opettaja Marjatta Reinilä, biologian ja maantiedon opettaja Raija Rinta-Laulaja, käsityön opettajat Asta Ihalainen ja Leena Aura sekä englannin ja ruotsin opettajat Anneli Koivu, Kaisu Norja ja Hilkka Metsälä. Myöhemmin paikalle tulivat vielä matematiikan opettaja Markku Sippola, liikunnan opettaja Heikki Alarotu sekä rehtori ja matematiikan, kemian ja fysiikan opettaja Veijo Kivislahti.

Esittelykierroksen jälkeen opettajat siirtyivät kahville Parramajaan, jossa toimi tapahtuman ajan opettajainhuone.

– Sinne me oppilaat voimme mennä vaihtamaan kuulumisia ja kysymään lisää kysymyksiä. Ja nythän sinne ei tarvitse mennä selvittämään, mitä pahaa on tehnyt, vaan voi mennä kyselemään ihan mukavia asioita, Erkki Hakala veisteli.

Alkuillasta tapahtuma oli eläkeläisten kokoontumisajo, mutta jo parin tunnin päästä paikalle oli tullut nuorempaakin väkeä ikähaitarista 40–50 vuotta, ja illan hämärryttyä mukana oli myös pieni määrä pari-kolmikymppisiäkin. Tunnelma oli korkealla, kun vanhoja koulutovereita tavattiin, kenties vuosikymmenienkin tauon jälkeen.

Tapahtumassa esiintyi 12 teuvalaista yhtyettä puolen vuosisadan ajanjaksolta. Stage managerina toimi Anne Ylihärsilä, joka vastasi bändikavalkadin aikataulutuksesta. Henriikka Warmbold puolestaan juonsi sisään bändit, jotka esiintyivät vuorotellen kahdella bänditeltan eri päissä olevilla lavoilla. Tämän ansiosta esiintyjän vaihtumista ei tarvinnut odottaa, vaan yhtyeet soittivat käytännössä non-stoppina, joten tunnelma pysyi siltäkin osin katkeamattoman korkealla.

Illan aikana kuultiinkin todella laaja musiikillinen medley, kun Parrassa raikasi niin pop, rock, jazz, punk kuin kantrikin. 1970-luvulta kuultiin paikkakunnan ensimmäistä rokkibändiä Compositaeta ja Fortunea. 1980–90-luvuilta esiintyivät Kari Komsin ja kumppanien Impressio–Kuudennusmiehet sekä Rospuutto, Hiivaränni, Piste ja trubaduuri Asko Komsi. 2000-luvulta nähtiin tyttöbändi Vilma ja Jürgen Jürgensen. 2020-luvun bändeistä lavalle nousivat Baikal sekä Antti Ekolan ja Petteri Mikkilän duo. Moni yhtyeistä esitti omia kappaleitaan.

Alueella suunniteltu ruokamyynti street food -kojujen muodossa ei toteutunut aivan siinä laajuudessa kuin jotkut olivat kenties toivoneet. Kaksi määritelmän varsinaisesti täyttävää katuruokapistettä kuitenkin oli: Teuvan Pallon pisteeltä sai grillimakkaraa ja leirintäalueen kyljessä olleesta Nellyn kioskista hodareita. Lisäksi Parran Luontolaiturin ravintola palveli normaalisti, ja rakennuksen edustalla myytiin palvattua possua kokonaisesta siasta.

Luokkakokoukseen olivat tulleet muun muassa Jarmo Jukarainen ja Sari Polvi-Lohikoski (os. Nevala). Jukarainen on lähtöisin Heikkurinpaikalta.

– Heikkurinpaikalta on lapionpisto helvettiin ja Kukunpäästä kuokkakerta.

No missäs se Kukunpää on?

– Se on siellä meidän maiden keskellä. Omistan sen ympäriltä kaikki maat.

Polvi-Lohikoski on puolestaan Parkinmäestä.

– Parkinmäestä puhutaan aina, että siellä Keitintehtaan takana.

Jukarainen asuu Tiukassa Kristiinankaupungissa. Vedenjakajana Teuvalta pois lähtemisessä oli vuosi 1995.

– Sen jälkeen rupesin kulkemaan aika paljon Tiukassa, ja sitten -96 tai -97 olen virallisesti asunut siellä.

Mietaalla asuva Polvi-Lohikoski lähti Teuvalta vuonna 1988. Pois kotikonnuilta veti tuleva aviopuoliso Esa Polvi-Lohikoski.

– Kaarihovilla tansseissa tavattiin. Koskuella pidetyissä tansseissa alettiin sitten virallisesti olemaan yhdessä, Sari muistelee.

– Me ollaan sitä ikäluokkaa, joka on tanssiis löytäny puolison. Nykyäänhän se tapahtuu Tinderissä, Jukarainen tietää.

Muistoja kouluajoilta tulvi luokkakokouksessa mieleen. Tuohon aikaa matematiikassa ja kielissä oli tasokursseja: oppilas sai yläasteella valita suppean, keskitason tai laajan tason.

– Minä koin ne sen ajan henkeen hyvänä, Polvi-Lohikoski sanoo.

– Kun tasokurssit ovat hävinneet ja siellä on hyvät ja huonot samassa ryhmässä, niin toisten oppiminen hidastuu. Mutta nykyäänhän ei saa ketään sorsia, Jukarainen toteaa.

Varsalassa oli apukoulu, jossa sai yksilöllistä opetusta. Apukoulun oppilaat eivät Jukaraisen ja Polvi-Lohikosken mielestä olleet mitenkään muita alempiarvoisia.

– He saivat hyvät evähät siellä. Se opetustaso oli heille sopivaa, Jukarainen huomauttaa.

Tuohon aikaan asiat saatettiin silti sanoa suoraan.

– Jos et pärjännyt, olit vain tyhmä. Lukioon menivät ne, jotka olivat hyviä, ja ammattikouluun menivät ne jätteet. Nykyään koulun taholta saa enemmän tukea asioihin, toteaa Polvi-Lohikoski.

Kouluruoka oli pääosin hyvää, mitä nyt Polvi-Lohikoskelle eivät maistuneet tilliliha ja pinaattikeitto ja makaronilaatikko tehtiin Jukaraisen makuun liian veteläksi.

– Kotila toi aina ruuat sillä vanhalla vaaleanpunaisella Commerilla. Sieltä haettiin kattilat ja kipot. Ruoka syötiin luokassa, Jukarainen muistelee.

Luokkakoot olivat suurempia. Luokilla oli yläasteella 33–35 oppilasta.

Opettajia arvostettiin etenkin ala-asteella.

– Kun tietyt opettajat olivat välitunnilla valvojina, kukaan ei tehnyt mitään tulmunkia, Jukarainen sanoo.

Nykyään Jukarainen on töissä Kone-Ketosella Kristiinassa. Polvi-Lohikoski puolestaan työskentelee lastentarhanopettajana Ilmajoella.

Hyvästä luokkakokousfiiliksestä olivat tapahtumassa nauttimassa myös Harri Sippola ja Juha-Matti Salo. Sippola on lähtöisin kirkonkylältä ja Salo Lossanmäeltä.

He aloittivat peruskoulun vuonna 1980.

– Ollaan samalla luokalla oltu ykkösluokasta lähtien, koko koulumatka. Meillä oli 90-luvun lopulla bändi Chain Reaction, joka oli siihen aikaan Teuvan ykkösbändi. Meidän oli tarkoitus esiintyä täälläkin, mutta ei vain saatu koko bändiä kasaan. Muuten ollaan oltu vähemmän tekemisissä, mutta aina kun nähdään, niin juttu jatkuu siitä, mihin viimeksi jäätiin, miehet kertovat.

He olivat yllättyneitä siitä, että luokkakokous paisui osallistujamäärältään niinkin suureksi.

– Tosi monenikäistä porukkaa, Salo sanoo.

Kun kaverukset olivat lukiossa, he pitivät koululla välitunneilla DJ-radiota. Lukion oppilaskunta oli kysellyt radio-ohjelman pitäjiä, ja Salo ja Sippola olivat olleet halukkaita pestiin. Heidän radio-ohjelmaansa tuli kahdesti päivässä.

– Se oli nykyisten aamuradioiden esikuva.

Eräällä biologian tunnilla opettaja Raija Rinta-Laulaja oli painottanut sitä, että banaani ei ole puu vaan ruoho. Tästä Salo ja Sippola saivat idean päivän komedialliseen radio-ohjelmaan, jossa haastateltiin ”asiantuntijaa” aiheesta banaani ei ole puu vaan ruoho.

– Raija tuli välitunnin jälkeen kiittelemään, että nyt koko koulu tietää asian, Sippola hymyilee.

Kouluvuodet olivat hyvin seurallista aikaa.

– Se sosiaalinen kanssakäyminen oli kuitenkin tärkeintä. Täällä Teuvalla sai huikeat eväät elämään. Lämmöllä muistetaan opettajia ja oppilaita, Salo kiittelee.

Salo lähti lukion jälkeen opiskelemaan Kuopion yliopistoon. Kuopiossa vierähti 15 vuotta, minkä jälkeen hän muutti Seinäjoelle. Hän työskentelee nykyään proviisorina Töysän apteekissa. Sippola meni lukion jälkeen Korpilahden kansanopistoon. Hän on asunut Mustasaaressa 15 vuotta ja työskentelee toimialajohtajana Hartmanilla.

Luokkakokouksen järjestäjät arvioivat tapahtumassa olleen yli tuhat henkilöä. Yhtyeitä esiintyi koko illan ajan ja festarimeininki oli tapissa. Musiikin lisäksi alueen täytti katkeamaton puheensorina, kun ihmiset kohtasivat ja vaihtoivat kuulumisia. Alue oli lähes täynnä juhlakansaa vielä puolenyön kynnykselläkin.

Ilta oli sanalla sanoen unohtumaton. Ja tapahtuma nimensä veroinen.