Panttilalla on erinomainen laskupää

Henry Aho

PAPPILANKANGAS 49-vuotias Marjut Panttila on toiminut lasten ja nuorten parissa yli 25 vuotta.

– Muistaakseni se oli 1997, kun valmistuin nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajaksi. Ensin olin töissä seurakunnan nuorisotyössä ja sitten lastensuojelulaitoksessa. Lisäksi olen tehnyt perhetyötä eri instansseissa. 2023 aloitin Teuvan kunnalla kouluvalmentajan tehtävät ja viime syksyllä aloitin koulunuorisotyöntekijän pestin.

Panttila on kotoisin Kauhajoen Kainastolta. Hän muutti Teuvan Perälänkylään vuoden 1999 jouluna. Perheeseen kuuluu aviopuoliso ja kolme lasta, kaikki poikia. Vanhin pojista kuuluu suomen ampumahiihtäjien kärkeen.

On aika aloittaa. Ensimmäinen laji, tikanheitto, sujuu Panttilalta aika lailla samalla tavalla kuin edellisilläkin kisaajilla. Pojan ampumahiihtäjängeenit ovat ehkä periytyneet isän puolelta, sillä Panttila saa tulokseksi parhaalla tikkasarjallaan 11 pistettä.

– Tämä jää nyt kaivelemaan. Aivan takuulla aion harjoitella tätä vielä tänä kesänä.

Seuraava laji on totuttuun tapaan hevosenkengänheitto. Laji on Panttilalle entuudestaan outo ja kokemattomuus hiukan näkyy heittojen arvioinnissa. Hän saalistaa kuitenkin tästä lajista itselleen neljä pistettä nousten näin kahden lajin jälkeen 15 pisteeseen.

– Olen hyvin kilpailuhenkinen. Aina pitää voittaa, jos kilpaillaan. Tai jos ei voittaa, niin kuitenkin saada hyvä tulos. En ole missään kesäpelissä kovin hyvä, mutta olen tosi kova yrittämään.

Yrittäminen jatkuukin hetken kuluttua, kunhan on ensin keskusteltu lisää Panttilan elämästä.

Tittelinä kouluvalmentaja ei välttämättä kerro monelle kovin paljoa.

– Jos esimerkiksi lapsella tai nuorella on haasteita koulunkäynnissä, kouluvalmentaja on siinä tukena. Kouluvalmentaja ei kuitenkaan ole opettaja eikä koulunkäynninohjaaja, vaan toimii muiden kuin opetusteknisten haasteiden parissa. Nykyinen työni koulunuorisotyöntekijänä eroaa taas kouluvalmentajan tehtävästä siinä, että työtehtäviin kuuluvat myös kouluviihtyvyyden lisääminen, kaveritaitojen vahvistaminen ja yhteisöllisyyden lisääminen. Toimin niin yksilöiden kuin ryhmienkin kanssa.

Mikä oli lapsuutesi haaveammatti?

– En muista, että minulla olisi koskaan ollut sellaista.

Nykyisin nuoret voivat huonommin kuin ennen. Vai voivatko?

– Jos lähdetään aivan siitä vuodesta 1997, niin silloinkin oli jo kännyköitä, mutta ne eivät olleet älykännyköitä. Niiden myötä meno on muuttunut paljon hektisemmäksi. Aina on kova kiire eikä ehditä pysähtyä. Voi miettiä sitäkin, että osaavatko niin lapset, nuoret kuin aikuisetkaan enää pysähtyä ollenkaan? Se voi olla monelle tuskallistakin, jos yhtäkkiä ei ole niitä jokapäiväisiä virikkeitä, kännykkää jota räplätä. Olen sitä mieltä, että Teuvalla nuoriso voi pääosin hyvin. Tietysti nuorista löytyy myös ääripäitä. Toiset voivat oikeinkin hyvin ja toiset vähän huonommin. Tämäkin on vähän sellainen asia, että kuka määrittää sen, että joku voi oikein hyvin ja miten se määritetään? Ja nähdäänkö sitä, jos joku voi hyvin? Edes henkilö itse. Mutta kaiken kaikkiaan tuntuu, että vähän on lisääntynyt se määrä, joka voi huonosti. Nykyisin syitä tutkitaan paljon enemmän kuin ennen. Sitä kautta saadaan tarkempia diagnooseja, mikä on tärkeää. Niiden avulla lapset ja nuoret saavat enemmän apua. Minä en työssäni keskity diagnooseihin, vaan minulle nuori on aina nuori.

On aika viedä kisa loppuun, kun ollaan itsekin vielä suhteellisen nuoria. Frisbee on Panttilalle tuttu kapistus, mutta sitäkään hän ei ole heitellyt muutamaan vuoteen.

– Täällä tuulee turhan lujaa. Tuuli ottaa kiekkoon, eikä se mene sinne minne pitäisi.

Ottaa tuuli tai ei, mutta kisaheitto menee kuitenkin aika lähelle koria, vain kahden metrin päähän. Tästä siis tulee kaksi miinuspistettä Panttilan sarakkeeseen. Sitten onkin vuorossa pelätty sisäinen kello, jossa täytyy arvioida mahdollisimman tarkasti 47 sekunnin aika. Panttila laittaa silmät kiinni ja kello napsautetaan käyntiin. Panttila pysäyttää ajan kohtaan 46.63! Se on vain 0,37 sekunnin päässä oikeasta ajasta.

– Tämä meni kyllä hyvin. Tähän olen aika tyytyväinen, Panttila myhäilee.

Kun kisa on saatu päätökseen, on aika hoitaa myös haastattelu loppuun.

Santtu Panttila on ampumahiihtäjä, joka kilpaili edelliskaudella maailman toiseksi korkeimmalla tasolla, IBU-Cupissa.

Mitä se, että pojasta on tullut huippu-urheilija, on vaatinut äidiltä?

– Paljon pyykinpesua ja ruoanlaittoa. Silloin alkuaikoina kuljimme paljon koko perheen voimin kisoissa. Ei minusta siellä juuri mitään virkaa ollut, kun en lajia sillä tavalla tunne, mutta mieheni Juha oli paljon mukana treenaamisessa aivan alussa. Nykyisin seuraan tosi tiiviisti Santun kisoja. IBU-Cup näkyy aika huonosti livenä missään, mutta tulokset katson aina. Enkä pelkästään Santun, vaan myös muiden suomalaisten. Ampumahiihdossakin on aika pienet piirit. Lähinnä olen aina koittanut kovasti kannustaa ja olla tukena huonoinakin aikoina, joita urheilussa aina tulee.

Santtu on Panttilan pojista ainoa, joka urheilee.

Panttila kertoo, että ei harrasta itse oikeastaan mitään.

– Saatan tehdä yhdet sukat talvella, käydä joskus pyöräilemässä tai lenkillä. Meillä on koiria, joten niiden kanssa tulee tietysti touhuttua. En pidä siitä, että pitäisi harrastaa jotain kellon mukaan. En halua sitoutua aikatauluihin. Oikeastaan on yksi laji, jota harrastan ja se on penkkiurheilu. Ampumahiihto on ykkönen ja yleisurheilu tulee hyvänä kakkosena. Tähän muuten liittyy myös se yksi kysymys, jonka katsoin etukäteen.

Panttila tarkoittaa kesäkisan pelottavinta kysymystä.

Kerro itsestäsi jotain sellaista, jonka vain harva tietää.

– Harrastin lapsena ja nuorena paljon pesäpalloa. Minulla on lajista muutamakin suomenmestaruus mitali. Pesäpallo on vähän niin kuin pyörällä ajo. Kun sen kerran oppii, ei sitä unohda. Kunto tietysti nykyään asettaa omat rajansa.

Miltä meno Teuvalla tällä hetkellä vaikuttaa?

– Aivan hyvältä. Meillä on täällä kivasti kulttuuria, liikuntaa ja urheilua sekä harrastuspaikkoja. Palvelut pitää aina suhteuttaa väkimäärään. Sitä kovasti toivon, että terveydenhoidon peruspalvelut säilyisivät Teuvalla.

Jos voisit, minkä kesän tahtoisit elää uudelleen?

– En ole koskaan ajatellut tätä. Minun mielestäni juuri tämä kesä on se elämän paras. Näin pitäisi joka vuosi ajatella.

Kesäloma koittaa Panttilalle heinäkuun alussa.

– Neljä viikkoa on lomaa. Mitään ei ole etukäteen suunniteltu. Jos tulee mieleen, että voisi lähteä retkelle tai matkalle, niin sitten lähdetään.

Tulevaisuudesta ei kukaan tiedä, mutta haaveita on kaikilla.

– Haluaisin pysyä terveenä. Minulla ei ole vakipaikkaa, joten toivon, että työt jatkuvat. Minusta tuntuu, että olen nyt oikeassa työssä. Sitten minulla on aina ollut sellainen vähän lapsellinenkin toive, että kun vain kaikilla olisi kiva ja hyvä olla.

Terveisesi teuvalaisille nuorille?

– Nauttikaa kesästä. Muistakaa nukkua, syödä ja nähdä kavereita. Pitäkää itsestänne ja toisistanne huolta. Nähdään elokuussa!

Näin on Tejukan Kesäkisa saatu puolen välin paikkeille. Panttila saalisti kisasta 13 pistettä, joka vie hänet jaetulle kärkipaikalle. Pitääkö johto loppuun saakka, jää nähtäväksi. Paljon riippuu siitä, miten seuraava kisaaja, kuka hän sitten lieneekään, suoriutuu omassa kisassaan.

Kesäkisan tilanne:

1) Erkki Hakala 13 pistettä.

1) Marjut Panttila 13 pistettä.

2) Mari Haka 2 pistettä.