Siitonen luennoi Ikääntyvien yliopistossa

Henry Aho

TEUVA Jo muutaman vuoden ajan teuvalaiset ovat päässeet nauttimaan Jyväskylän yliopiston järjestämistä Ikääntyvien yliopiston luennoista. Luentojen esittämisoikeudet on hankkinut Kauhajoen kansalaisopisto ja niitä on esitetty veloituksetta Kulttuuritalo Orrelan lisäksi myös Kauhajoella ja Isojoella.

– Näitä on esitetty kolmesta viiteen joka lukuvuosi muutaman vuoden ajan. Tälle keväälle on tiedossa vielä yksi ja syksylle kaksi luentoa, Kauhajoen kansalaisopiston Teuvan yhdyshenkilö Satu Hannula kertoo.

Kevään viimeinen luento on 29. huhtikuuta ja sen aiheena on Immuunijärjestelmä: Kehon oma turvapalvelu 24/7. Syksyn luentojen aikataulut ja aiheet ovat vielä auki.

Ikääntyvien yliopiston toiminta on avointa kaikille iästä, asuinpaikasta ja aiemmista opinnoista riippumatta, mutta aiheet on suunnattu pääasiassa ikäihmisille. Niin oli myös keskiviikon 18. maaliskuuta, kun Eeva-Riitta Siitonen piti luennon Yksinäinen saarnipuu - miten sattuikaan siihen juurtumaan. Luento kävi läpi elämänmenoa toisesta maailmansodasta nykypäivään.

Siitonen tunnetaan poliitikkona. Hän toimi kansanedustajana vuosina 1983–1989, Uudenmaan läänin maaherrana 1990–1996, Helsingin kaupunginjohtajana 1996–2005 ja europarlamentaarikkona vuonna 2009. Hänet tunnetaan myös laulaja-lauluntekijä Matti ”Fredi” Siitosen vaimona sekä laulaja-näyttelijä Hanna-Riikka Siitosen äitinä.

Siitonen aloitti luennon lukemalla Juha Watt Vainion Yksinäinen saarnipuu -kappaleen sanoja.

– Kun tyttäremme alkoi tehdä musiikkia, minulta kysyttiin, että kumman kappaleita kuuntelen enemmän. Eihän tuollaiseen voi oikein mitään vastata. Samana päivänä kuulin sitten radiosta Vainion Yksinäinen saarnipuu -kappaleen. Siihen aikaan ei kukaan vielä puhunut Elämäni biisistä, mutta siitä tuli minulle sellainen. Mieheni lauloi kappaleen tyttäreni säestämänä minulle aina syntymäpäivinäni.

Siitonen on syntynyt vuonna 1940 ja hän muistaa joitain asioita, kuten ikkunan räjähtämisen sota-ajalta.

– Ukrainan sota tuo minun ikäluokalleni mieleen välähdyksinä myös omia kokemuksia. Sodan jälkeisen ajan muistaa jo paremmin. Silloin elämä oli hyvin materiaalista, mikä johtui siitä, että mitään ei ollut.

Luennossaan Siitonen kertoikin nimenomaan oman ikäluokkansa naisten elämästä sodasta tähän päivään, vaikka vähän käytiin läpi myös miesten rooleja ennen ja nyt.

– Aina kun mennään läpi lasikatoista, syntyy sirpaleita ja se vähän voi sattuakin. Itse olin jo 30-vuotias, kun astuin mukaan politiikkaan. Olin järjestyksessään kolmas nainen maaherrana. Suomessa on ollut merkittäviä naisia jo ennen sotia. Julkisuudessa tuodaan esiin aina tietyt naiset, mutta suurimmat sankarit löytyvät muualta. He löytyvät tavallisista suomalaisista kodeista.

Siihen, että naiset tasa-arvoistuivat ja nousevat nykyisin korkeisiin tehtäviin samalla tavalla kuin miehetkin, Siitonen osaa kertoa ainakin kaksi syytä.

– Vuonna 1943 säädettiin laki ilmaisesta kouluruokailusta ja viiden vuoden kuluttua se oli voimassa jokaisessa Suomen kunnassa. Tämä on muuten Suomalainen keksintö. Ruotsia lukuun ottamatta se ei ole vieläkään käytössä monessakaan maassa. Se tarkoittaa sitä, että monessa maassa äidin täytyy olla kotona päivällä tekemässä lapsille ruokaa. Toinen suuri asia oli vuonna 1973 säädetty päivähoitolaki.

Asiat edistyvät hiukan eri tahtiin eripuolilla maailmaa.

– Olin 90-luvulla ensimmäisiä kertoja työvierailulla Japanissa ja tapasin siellä täkäläisiä kollegoita. He sanoivat minulle, että Japanissa ei koskaan annettaisi naiselle niin raskasta tehtävää kuin mitä minulla oli. Myös venäläiselle kulttuurille oli vierasta, että nainen on johtajana. Mielestäni Minna Canth sanoi sen aika hyvin: Ei täällä eletä kukkoina ja kanoina, vaan ihmisinä.

Siitonen kertoi myös muusikon elämästä.

– En ole itse muusikko, mutta olen seurannut sitä elämää 50 vuotta mieheni ja tyttäreni vierellä. Omassa työssäni oli aina tarkat aikataulut, säveltäjän ammatissa tahti on hiukan toinen. Matti oli ennen kaikkea säveltäjä, vaikka hänet laulajana kansan keskuudessa tunnetaankin. Hän myös sanoitti kappaleita. Siihen hänet sai ryhtymään vanha ystävänsä Vexi Salmi.

Musiikki oli keskeinen osa perheen elämää.

– Laulua ja kitaransoittoa oli aina mukava kuunnella, mutta säveltämistä ei niinkään. Matti kävi yhtä ja samaa kappaletta ja sen eri kohtia läpi uudelleen ja uudelleen. Joskus mietti, että eikö se valmistu koskaan.

Pariskunnan molemmalla jäsenellä oli julkinen ammatti.

– Julkisuus on sellaisenaan hyvä asia. Muistan yhden kerran vuonna 1984, kun olin edellisvuonna tullut valituksi eduskuntaan, kuinka kuulin bussissa kun joku kutsui minua lapsuuden lempinimelläni. En tunnistanut miestä, mutta hän kysyi mitä teen nykyisin. Sanoin, että olen Etu-Töölössä yhdessä valtion lafkassa duunissa. Mies tuumasi, että hyvä kun olin saanut vakkaripaikan. Vastasin, että ei se nyt aivan sellainenkaan ole. Matin kautta tuli tietysti myös julkisuutta. Paljon oli heitä, jotka lähettivät omia laulunauhojaan, mutta myös heitä jotka vain tahtoivat kuuluisaksi. Kun ostimme kesämökin, naapurit pelkäsivät että alamme pitää kovia juhlia harva se päivä ja olemme häiriöksi. Ainoa häiriö tuli itse asiassa naapureilta, kun he kerran tulivat keskellä yötä hakemaan Mattia laulamaan heidän juhliinsa. Hän jatkoi nukkumista ja minä ajoin naapurit ulos.

Julkisuuteen voi nousta lyhyessä ajassa, vain yhdessä yössä.

– Kun Matti voitti 1967 Euroviisukarsinnat, olivat toimittajat aamulla oven takana. Se täytyy sanoa, että siihen aikaan muusikon ammatissa julkisuus oli aika kilttiä. Sitten taas poliitikon työssä se oli raaempaa. Huomasi, että poliitikon kohdalla toimittajat yrittivät kaivaa enemmän huonoja asioita esiin. Matti osasi aina suhtautua julkisuuteen rennosti, mutta minä en. En koskaan tunnistanut itseäni siitä jäykästä ja vakavasta julkisuuskuvasta mikä minulla oli.

Siitosen luento kesti puolitoista tuntia ja hän kertoi niin paljon mielenkiintoisia asioita, että niiden kertomiseen palstatila loppuisi kesken. Loppupuolella hän kertoi Suomen presidenteistä, joista osan hän luonnollisesti tapasi useampaankin kertaan.

– Näin nykyisessä presidentissämme paljon samaa kuin mitä Martti Ahtisaaressa oli nimenomaan siinä, miten he osaavat tulla toimeen muiden maiden päättäjien kanssa. Ahtisaaren sosiaaliset taidot olivat aivan omaa luokkaansa. Hän osasi kohdata ihmisen täysin riippumatta ihmisen statuksesta.

Ennen luennon loppua ja yleisökysymyksiä Siitonen luki vielä pienen pätkän kappaleen loppusanoista:

”Kunhan luodon luo tuuli tiedon tuo

Täyttymys tää tapahtuu

Silloin matkaan sen antaa siemenen

Tuo yksinäinen saarnipuu”

– Aivan samoin kuin kappaleen luoto on luonut saarnipuulle pohjan kasvaa, on meidän ikäluokkamme luonut kasvupohjan seuraaville sukupolville, Siitonen summaa.