”Suutun ja Muumilaakson möröksi muutun”

Juhani Pajunen

ÄYSTÖ Kun Äystön koulun pihamaalle jalkautuu aurinkoisena torstaina tekemään gallupia koulun lakkautusuhasta, toimittajalle tehdään selväksi, mitä mieltä oppilaat ovat asiasta.

– Tiedoksi vain, että kukaan ei tykkää siitä, tulee eräs poika kertomaan.

Mitä koulun sulkeminen tarkoittaisi oppilaille?

– Ei pääse samaa koulua käymään kokonaan, 4-luokkalainen Venla Hirvimäki harmittelee.

– Sitten mä suutun ja Muumilaakson möröksi muutun, sanailee puolestaan 3-luokkalainen Aapo Arvola.

– Mä en halua, että koulua lopetetaan, koska täällä on niin kivaa, 2-luokkalainen Viola Tamsi sanoo.

Koulun sulkemisuhasta puhuttaessa esiin nousevat juuri kivuus ja kaverit.

– Huono asia. Täällä on kivaa ja kavereita, kertoo 4-luokkalainen Arnold Nagy.

– Ei kivaa. Täällä on muutenkin niin kiva olla, toteaa 3-luokkalainen Heikki Honkaranta.

– Ei ole kivaa. Täällä on kavereita, 3-luokkalainen Ronja Korpi kertoo.

– Huono homma, tokaisee 2-luokkalainen Voitto Tamsi.

Ylempien luokkien oppilailla ei ole aivan yhtä vahvoja mielipiteitä kyläkoulun lakkauttamisesta.

– Ei se oikein muhun vaikuta, kun mä menen yläasteelle sitten, kun se loppuu, toteaa 5-luokkalainen Valtteri Tamsi.

5–6-luokkalaisten opettaja Henna Valtonen huhuilee pihamaalla viimeisiä oppilaita tunnille. Mitä mieltä hän on koulun lakkautusuhasta?

– Paikallisia perheitä ajatellen tuntuu tietenkin ikävältä. Asioilla on puolensa ja puolensa. Pienessä kyläkoulussa on paljon hyviä asioita. Toisaalta isossa koulussakin on omat hyvät puolensa.

– Kyllä tämä valitettava tilanne on koko Suomessa, että maaseutu tyhjenee. Kun pitää ajatella, mihin resursseja laitetaan, se näkyy kaikissa asioissa, myös kouluasioissa, Valtonen muistuttaa.

Sisällä 3–4-luokkalaisten tunti on jo alkanut. Oppilaitaan ohjeistettuaan rehtori Leena Hietaharju ehtii käytävän puolelle keskustelemaan toviksi koulun tilanteesta.

– Eihän näihin asioihin pysty vaikuttamaan. Päättäjäthän sen asian ratkaisevat. Kyllä minä tämän tilanteen toki ymmärrän. Lasten määrä vähenee ja tilanne on hankala.

– Tietysti isossa koulussa on enemmän mahdollisuuksia, mutta tämä pieni koulu on oma turvallinen yhteisönsä. Surullista tämä on tietysti. Minäkin olen ollut täällä niin kauan.

Hietaharju on opettanut Äystön koululla jo 31 vuotta. Hänen aloittaessaan koululla oli noin 50 oppilasta. Tällä hetkellä määrä on 46, eli järin paljon se ei ole kolmessa vuosikymmenessä vähentynyt. Ennusteiden mukaan määrä kuitenkin laskee lähivuosina niin, että lukuvuonna 2029–30 oppilaita on 30 ja 2032–33 heitä on 26.

– Eihän (lopettamisuhka) nyt tietenkään hyvältä tunnu. Olisihan se kiva, jos huoltajilla olisi vaihtoehtoja, että voisi laittaa lapsensa isompaan tai pienempään kouluun. Pienessä koulussa on tiettyjä etuja: kaikki aikuiset tuntevat oppilaat ja oppilaat tuntevat aikuiset.

Koululla työskentelee kolmen opettajan ja kahden koulunkäynninavustajan lisäksi keittäjä-siivooja. Hän on Jaana Viljanen, joka tulee vastaan alakerrassa ja ehtii vaihtamaan muutaman sanasen. Mitä Viljanen ajattelee koulun yllä leijuvasta lakkautusuhasta?

– Ei sille voi oikein mitään. Se loppuu jos loppuu. Mutta harmihan se on. Kyläkoulu on aina kyläkoulu. Se on kuitenkin kylän sydän.

Viljanen tulee hyvin juttuun oppilaiden kanssa.

– Lapset tulevat minulle juttelemaan sellaisia asioita, joita he eivät opettajille kerro. Ne jäävät sitten minun ja lasten välisiksi jutuiksi. Kyllä mukuloiden kanssa pärjää hyvin, vaikka niitä välillä pitääkin käskeä. Ja kohteliaita he ovat, aina sanovat huomenta. Kaikki mukulat tuntevat toisensa.

1–2-luokkalaisten opettajalla Marianne Hautalalla on nyt opetettavanaan enää kakkosia, koska ykköset ovat jo päässeet kotiin. Koulun mahdollinen lakkauttaminen tuntuu ikävältä.

– Pienellä kyläkoululla on kuitenkin hyviä juttuja, joita ei isossa koulussa aina ole.

Tällaisia asioita ovat yhteisöllisyys ja se, että oppilaat tulevat hyvin tutuiksi.

– Minäkin olen ollut täällä 27 vuotta. Perheet ovat tulleet tutuiksi, monta sisarusta on tullut opetettua ja laitettua koulumatkan alkuun. Vanhempien on helpompi ottaa yhteyttä, kun he tuntevat opettajan jo pidemmältä ajalta. Ymmärrän, että valtuutetuilla on ikävä tehtävä katsoa talouslukuja, mutta täällä me henkilökunta toivomme, että koulu pysyisi. Kyllä minä näkisin, että pienillä yksiköillä on paikkansa.

– Siitä olen tietysti kiitollinen, että Teuvan kunta on näinkin pitkään pitänyt meitä kyläkouluja pystyssä. Se meidän tekemämme työ on nähty ja sitä on pidetty arvossa, Hautala kiittelee.

Hautala on aina opettanut 1–2-luokkia. Sen jälkeenkin hän on opettanut aiemmille oppilailleen milloin tekstiilitöitä, milloin kuvaamataitoa, ja nykyään englantia.

– Olen itse halunnut, että seuraan sitä lasten koulupolkua sinne kutoseen asti.