Sydänyhdistyksen hengellinen kerho juhli

Anu Rinne

TEUVA Sydänsairaus koskettaa syvältä, paitsi sairastunutta myös hänen perhettään ja läheisiään. Vuonna 2014 Teuvan Sydänyhdistyksen silloinen puheenjohtaja Katri Honkilahti mietti pitkään, että ehkä hengellinen kerho kokoaisi yhteen ihmiset asian tiimoilta ja hänelle tuli mieleen Kaisu Viljanmaa. Hieman pelokkain mielin hän soitti Kaisulle, mutta puhelun jälkeen totesi, että se oli siinä ja kerho oli syntynyt. Eikä ole tarvinnut sen jälkeen miettiä, että jatkuuko kerho, sillä se automaattisesti on aina jatkunut.

– Katri Honkilahti pyysi minua vetäjäksi hengelliseen sydänkerhoon ja lupasin heti. Pienestä asti taivaan isään uskoen ja pitkään seurakuntaelämässä mukana olleena pyyntö tuli oikeaan aikaan. Salainen haaveeni oli lukea papiksi, tunnustaa Kaisu Viljanmaa.

Kerhon pääajatus oli silloin hengellinen, fyysinen ja psyykkinen hyvinvointi, toivon antaminen ja rinnalla kulkeminen. Ja sitä se on edelleen tänäkin päivänä. Pitkäaikainen vetäjä Viljanmaa kertoo kohdanneensa kerhossa noin 70 henkilöä. Moni heistä on jo nukkunut pois. Heidän muistokseen luettiin yhdessä Isä meidän -rukous.

Osa tämän päivän kerholaisista on ollut mukana koko matkan ajan. Tuki on ollut ohjaajan ja osallistuneiden kanssa molemminpuolista ja vastavuoroista. Luottamuksella on juteltu, rukoiltu, laulettu, ja tunti on mennyt aina nopeasti. On ääneen luettu kirjoja, tekstejä, lauluja, rukouksia, runoja, ajatelmia ja kerholaisten henkilökohtaisia ajatuksia, iloja ja suruja. Mukana on ollut eri esiintyjiä, laulajia, soittajia ja seurakunnan työntekijöitä. Kokoonnuttu on Viljanmaan kotona, seurakuntasalissa, Kulmalan pikkukirkossa ja Hopearinteellä.

– Ennen kirjoitin asioita muistiin, nyt otan kirjoja mukaan ja tavallaan luetutan teillä. Haluan luoda yhteisen viihtyisän hetken, jossa jokainen tuntee olevansa arvokas. Luultavasti pidän kerhoja niin kauan kuin terveyttä ja kerholaisia riittää, naurahtaa Kaisu.

– Kaikki jää aina tänne mitä puhutaan, eikä niitä huudella ympäriinsä. Täällä on rohkeus olla oma itsensä. Usein on kotiin lähtiessä paljon helpompi ja kevyempi olla, toteaa Irma Honkanen.

– Jeesus kulkee meidän vierellä, taivaan isän armo läsnä ja päät painaen kädet liitämme rukoukseen kiittäen kerhohetkestä.