Uusi seurakuntapastori uskoo rauhaan ja sopuisuuteen

Liina Uusi-Kauppila

TEUVA Teuvan seurakunnan leipiin on liittynyt uusi pastori. Toukokuussa papiksi vihitty Kimmo Saastamoinen sijaistaa virkavapaalle jäänyttä Tiina Myllyniemeä.

Ennestään tuttu Saastamoinen tuskin on kovinkaan monelle kuntalaiselle, sillä mies on saapunut Teuvalle Helsingistä saakka. Alun perin Saastamoinen on kotoisin Nilsiästä, Kuopiosta. Teuvalla hän kävi ensimmäistä kertaa vasta maaliskuussa, työhaastattelun merkeissä.

– Olin tehnyt päätöksen, että otan vastaan ensimmäisen papin paikan, jota tarjotaan.

Saastamoinen vihittiin papiksi Lapuan tuomiokirkossa 18. toukokuuta, jolloin alkoi myös hänen pestinsä Teuvan seurakunnassa.

Mitä kaikkea seurakuntapastorin työhön kuuluu?

– Jumalanpalveluksien toimittaminen, saarnaaminen pääasiassa. Lisäksi erilaisia tilaisuuksia, kuten hautaan siunaaminen, kastetilaisuudet sekä avioliitot, joita näistä toki on vähiten, Saastamoinen toteaa.

Koulutukseltaan hän on teologian maisteri Helsingin yliopistosta. Maisterintutkielma käsitteli rakkautta, oikeudenmukaisuutta ja armoa. Lisäksi Saastamoinen opiskelee tällä hetkellä uskontotiedettä Turun yliopistossa, tavoitteenaan filosofian maisterin tutkinto. Tekeillä on tutkielma naisten pappeudesta ja kirkon ykseydestä.

– Olen lukenut teologiaa ja sen lähialoja 30 vuoden ajan joka ikinen päivä. Teologian lisäksi olen perehtynyt filosofiaan, psykologiaan ja oikeustieteisiin.

Pastorin työt Teuvalla tulevat toistaiseksi jatkumaan tammikuun 2026 loppuun saakka.

– Jatkosta ei vielä kukaan tiedä, ja se, kuinka kauan tämä työ lopulta kestää, on kysymysmerkki.

Saastamoinen kokee, että hänet on otettu hyvin vastaan Teuvan seurakunnassa.

– Olen kuullut sanottavan, että pohjalaiset olisivat juroja. Teuvalla minulle ollaan kuitenkin oltu ystävällisiä ja toivotettu tervetulleeksi.

Tällä hetkellä Saastamoinen totuttelee papin työn perusrutiineihin.

– Kaksipappinen seurakunta on intensiivinen mahdollisuus oppia. Isommassa seurakunnassa esimerkiksi saarnaamaan pääsisi ehkä kerran kuukaudessa, täällä saarnavuoro voi olla useana viikkona peräkkäin. Pienissä seurakunnissa pääsee myös tekemään monia eri töitä, sellaisiakin jotka eivät muualla papin töihin kuuluisi.

Onko sinulla jotain tavoitteita Teuvan seurakuntapastorina toimimisen suhteen?

– Isompia tavoitteita ei niin paljoa ole, kun on sen verran lyhyt pesti, mutta toivon, että jumalanpalvelusten kautta voin vahvistaa ihmisten uskoa ja opettaa perusasioita kristinuskosta.

Hän haluaa painottaa, että pappiin saa aina ottaa yhteyttä, jos haluaa jutella.

– Me olemme ihmisiä varten, meidän puoleemme voi ja kannattaa kääntyä. Tykkään keskustella ihmisten kanssa, ja minua saa myös haastaa. En säikähdä, jos joku on asioista eri mieltä.

– Toivoisin, että ihmiset löytävät jumalanpalveluksiin, joko paikan päälle tai etänä. Teuvan seurakunnan jumalanpalvelukset näkee halutessaan Youtubesta, joten niihin voi osallistua kotonakin.

Saastamoinen kuvailee itseään rauhalliseksi ihmiseksi, jolla on vahva oikeudentaju.

– Jos jostain hermostun, niin epäoikeudenmukaisuudesta. En niinkään jos se kohdistuu itseeni, vaan lähinnä muita ihmisiä kohtaan.

Lisäksi pastori kokee itsensä radikaalioptimistiksi siinä suhteessa, että hän uskoo kaikkiin kirkon kiistoihin löytyvän ratkaisun.

– Pitää olla kärsivällinen. Kiistakysymyksissä minulla on tapana kysyä, mikä meitä yhdistää. Uskon siihen, että voisimme kaikki niin sanotusti syödä samassa pöydässä.

Miten pastori tykkää kuluttaa vapaa-aikaansa?

– Hiihtäminen. Sekä kesäisin että talvisin tulee hiihdettyä. Kesäisin hiihto onnistuu rullasuksilla tai skikeillä. Sitten on mökkeily. Mökki meillä löytyy Kuhmoisista, ja mökkihommista parasta on klapien hakkaaminen ja puiden kaato moottorisahalla.

Varsinaisena yllätyksenä ei myöskään tule miehen intohimo lukemiseen. Lisäksi Saastamoinen tykkää vapaa-ajalla tavata ystäviään.

Millaisena koet kirkon roolin nyky-yhteiskunnassa?

– Kirkon rooli on vaihteleva. Kirkko on 80-luvulta eteenpäin menettänyt painoarvoaan, pääkaupunkiseudulla muutos on pisimmällä, pienillä paikkakunnilla kirkon asema on vahvempi. Muutos ei kuitenkaan ole mitään uutta, enkä ole asiasta huolissani. Muutos voi olla myös mahdollisuus: kun jäsenyys vähenee, omaehtoinen osallistuminen lisääntyy. Esimerkiksi vapaa-ehtoiset kasteet ovat lisääntyneet. Kirkko on muutosvaiheessa, mutta se, mihin suuntaan olemme menossa, sitä on vaikea sanoa. Kirkko ja koko maailma ovat Jumalan käsissä.

Hissan opesta papiksi

Juhani Pajunen

KARIJOKI Danja Koivukangas toimii seurakuntapastorina Karijoen kappeliseurakunnassa kesäkuusta vuoden loppuun asti. Alkuvaiheessa hän työskentelee myös Kauhajoella. Hän tuuraa virkavapaalla olevaa Tuukka Kiukkosta, joka toimii nyt Libanonissa rauhanturvaajien pappina.

Millä mielin ilmajokelaisnainen on aloittanut pestinsä?

– Tosi iloisella ja kiitollisella mielellä. On ollut mukava tutustua kauhajokisiin ja karijokisiin.

Seurakuntapastorin työhön kuuluvat kaikki kirkolliset toimitukset ja kohtaamiset. Koivukangas haluaa olla helposti lähestyttävä ja kaikkia seurakuntalaisia varten.

– Pienen seurakunnan etu on, että näkee sen kaiken seurakuntatyön ja pääsee tekemään kaikkea. Pääsee osaksi seurakuntalaisten elämää.

Koivukangas ei ole aiemmin työskennellyt pappina tai muutenkaan seurakunnissa. Hänet vihittiin papiksi toukokuussa Lapuan tuomiokirkossa. Ensimmäisen messunsa hän piti 8. kesäkuuta Karijoen kirkossa.

– Karijokisittain paikalla oli paljon väkeä. Messun jälkeen täällä pappilassa oli vielä kirkkokahvit.

Ensimmäisen rippileirinsä Koivukangas piti 11.–18. kesäkuuta karijokisille ja kauhajokisille nuorille Kauhajoen seurakunnan leirikeskuksessa Majaniemessä. Karijokisten konfirmaatio oli viime sunnuntaina Karijoen kirkossa.

– Rippikoulun pitäminen oli ihanalla tavalla tuttua, mutta jotenkin myös uutta ja erilaista. Pääsin tutustumaan nuoriin tavallaan paremmin ja intensiivisemmin, kulkemaan kappaleen matkaa heidän kanssaan sitä elämänvaihetta.

Koivukangas opiskeli aikoinaan historiaa Oulun yliopistossa, josta valmistui aineenopettajaksi. Hän työskenteli lähes 20 vuotta historian ja yhteiskuntaopin opettajana Jaakko Ilkan koulussa Ilmajoella. Näin ollen hänellä on jo pitkä kokemus teini-ikäisten nuorten kanssa toimimisesta.

Koivukangas luki papiksi kypsällä aikuisiällä. Hän valmistui teologian maisteriksi Itä-Suomen yliopistossa kaksi vuotta sitten.

Nyt hän on saanut tehdä kuukauden ajan papin työtä. Työtä on luonnehtinut merkityksellisyys ja monipuolisuus. Aiemmasta työurasta ja omasta elämänkokemuksesta on ollut papin tehtävässä apua ja hyötyä.

– Tämä on kutsumustyö. Saa olla tekemässä ihmisten palvelutehtävää. On tietysti valtava rikkaus, että saa kohdata eri-ikäisiä, erilaisessa elämäntilanteessa olevia ihmisiä.

Miksi nainen päätyi vaihtamaan alaa?

– Siinä oli hyvin vahvana syynä ihmisten kohtaamisen tärkeys. Opettajan työssä sitä on aina ollut, mutta vielä syvemmin siihen pääsee pappina: kohtaamaan ihmisiä ja jakamaan heidän kanssaan ihmiselon kysymyksiä.

Koulumaailma on Koivukankaan mukaan jokseenkin hektistä. Pappina hän voi pysähtyä kiireettömämmin ihmisten äärelle.

Osaltaan uranvaihtoon on vaikuttanut myös Koivukankaan aikuiselämää koskettanut traaginen vaihe. Hänen oma äitinsä menehtyi noin 60-vuotiaana äkilliseen sairauskohtaukseen.

– Se sitten pysäytti elämän isojen kysymysten äärelle. Ymmärsin, miten merkittävää on se kohtaaminen, jota voit seurakunnalta saada. Kaikessa traagisuudessaan siinä oli myös jotakin kaunista, miten hengellisyys siinä tilanteessa kantoi ja millaisia kohtaamiset seurakunnan työntekijöiden kanssa olivat.

Koivukankaalle tuli tapahtuneesta ajatus, että hän voisi lähteä itsekin papin työtä kohti.

– Ajattelin, että sopivassa vaiheessa elämää voisi suunnata uudelle uralle. Oma usko oli vahva ennen sitäkin, mutta se toi ilmi, miten papin työssä voi oman surun lisäksi tuoda muille lohdutusta ja toivoa.

Koivukangas on kasvanut kristityssä kodissa. Hänen lapsuutensa tuttavaperheisiinsä kuului pappisperheitä.

– Seurakuntaelämä on ollut aina luonteva osa elämää.

Koivukangas harrastaa lukemista, koiran kanssa luonnossa liikkumista ja akrobatiavoimistelua aikuisten ryhmässä.