Johanna pisti pystyyn kakkubuffetin

Henry Aho

TEUVA 30-vuotias Johanna Kujanpää innostui leipomisesta tosissaan vuonna 2018.

– Olin silloin äitiyslomalla ja siinä oli vähän luppoaikaa. Leipominen on kiinnostanut minua aina ja aloin etsiä netistä erilaisia ohjeita ja kokeilin niitä. Sitten ihmiset alkoivat kysellä kakkuja ja leivoin niitä erilaisiin juhliin, Kujanpää muistelee.

Nyt Kujanpää joutuikin leipomaan hiukan isomman määrän, kun hän piti 21. syyskuuta kakkubuffetin Majoitus Hermannin tiloissa.

– Olen jo vuosia pyöritellyt tätä asiaa päässäni. Lopullinen päätös pitää tällainen tuli siitä, kun olin viime toukokuussa Luovankylässä kakkubuffetissa. Sain sieltä hyviä ideoita ja opin sen, että kakkubuffetin ei välttämättä tarvitse olla valtava, vaan vähän pienempikin riittää. Halusin nimenomaan pitää tämän Hermannin tiloissa. Tämä on kiva ja iso paikka, sijainti on hyvä, astioita riittää ja kylmäsäilytystilaa. Tämä on täydellinen paikka.

Alun perin Kujanpää ajatteli, että tekisi buffetin noin 50–60 hengelle.

– Lopullinen määrä on 88, joten se vähän lähti käsistä, Kujanpää nauraa.

Kujanpään buffetissa oli tarjolla kahdeksaa erilaista kakkua.

– Ne olivat aika vaikeita valita. Perusjutut tiesin heti, mutta esimerkiksi juustokakku vaihtui ainakin neljä kertaa. Lopulta oli sitten vain pakko tehdä päätös ja lyödä se lukkoon.

Kakuista seitsemän oli makeita kakkuja. Sen lisäksi tarjolla oli voileipäkakkua. Valmistelut Kujanpää aloitti jo aiemmin samalla viikolla.

– Minulla oli viikko kesälomaa pitämättä. Kysyin, saisinko pitää sen näin syksyllä ja se onnistui. Nyt minulla olikin sellainen leivontaloma, Kujanpää hymyilee.

Mitkä ovat kaikkein vaikeimpia kakkuja valmistaa?

– Perusjutut ovat minulle niitä kaikkein hankalimpia. Esimerkiksi opin tekemään mokkapaloja ja pullaa vasta muutama vuosi sitten, Kujanpää nauraa.

Kun alkujännityksestä päästiin yli, kakkubuffet sujuin hyvin. Ihmisiä oli paljon ja he viihtyivät maistuvien kakkujen äärellä.

– Omasta mielestäni päivä meni todella hyvin. Ei oikeastaan mitään yllättävää tapahtunut, eikä mikään nyt mitenkään hankalaakaan ollut. Oltiin porukalla sovittu työnjako, niin kenenkään ei tarvinnut huolehtia kuin omasta osastaan. Kakkuja jäi varmaan kolmasosa ylimääräistä, mutta laitoin buffetin lopussa Facebookiin ilmoituksen, että muutkin kuin ennakkovaraajat voivat tulla nyt kahville ja hakea kakkuja mukaan. Yhteiskävijämäärä taisi loppujen lopuksi olla yli 100, ehkä 110. Tarkkaan en enää pysynyt laskuissa, kun siivouksien välissä piti pakkailla kakkuja mukaan.

Jokaisella kävijällä oli oma suosikkikakkunsa.

– Eniten kehuttiin tyrnijuustokakkua ja voileipäkakkua. Minimuffinit saivat myös mainintaa, koska ne ovat kivoja pieniä naposteltavia.

Entä onko suunnitteilla jo seuraavaa buffetia?

– Jollekin sanoin, että tämä voisi olla sellainen "jäähyväisbuffet", että nyt riittää kakkuilut minun osaltani, mutta en saanut kävijöiltä lupaa lopettaa. Ei tiedä, jos vaikka joskus vielä järjestäisin samanlaisen. Sen verran hyvä fiilis tästä projektista kokonaisuudessaan jäi, Kujanpää hymyilee.

Buffet oli myös sosiaalinen tapahtuma, jossa sai vaihtaa kuulumisia herkuttelun lomassa.

– Pakko mainita vielä miten ihana oli nähdä, että ihmiset tulivat sinne oikeasti ajan kanssa. Istuivat, juttelivat ja maistelivat kakkuja. Sellainen lämmin tunnelma oli koko päivän. Ja Hermanni on niin ihanan tunnelmallinen paikka, että ehdottomasti, jos järjestäisin uudelleen, niin Hermanniin haluaisin sen järjestää, Kujanpää summaa.