Liian lähellä asutusta, pohjavettä ja ulkoilureittejä

ÄYSTÖ Megatuuli suunnittelee kolmea tuulivoimalaa Äystön kylän eteläpuolelle. Äystöläiset Anja Käkelä, Liisa ja Erkki Laurila ja Rami Rintaluoma sekä riippiläinen Arto Paavola vastustavat kyseistä Ristiharjunkallion tuulivoimahanketta. Tuulivoimaa sinänsä viisikko ei vastusta.

– Haluamme vain, että ne kolme tuulivoimalaa sijoitetaan jonnekin muualle, Käkelä painottaa.

– Paikka on väärä, summaa Rintaluoma porukan ajatukset. Voimaloiden rakentamista on muutenkin vastustettu Äystöllä voimakkaasti.

Kaksi voimaloista sijaitsee Äystö–Luovankyläntien itäpuolella niin, että ensimmäinen on kylän laidalla Hermanninmäen tuntumassa ja toinen siitä noin 900 metriä etelään. Kolmas voimala on toisesta voimalasta edelleen noin 2,3 kilometriä etelään Ristiharjunkalliolla.

MEGATUULI on anonut Teuvan kunnalta suunnittelutarveratkaisua Ristiharjunkallion voimaloille. Suunnittelutarveratkaisu on kunnan myöntämä lupa, joka tarvitaan ennen kuin varsinainen rakennuslupa voidaan myöntää. Siinä tarkastellaan edellytyksiä rakennusluvan myöntämiselle. Teuvan kunnanhallituksen on määrä päättää vielä tänä syksynä marras-joulukuussa, myönnetäänkö suunnittelutarveratkaisua.

– Suunnittelutarveratkaisu on tavallaan päätös siitä, että sinne voi rakentaa, selventää rakennustarkastaja Vesa Osmo asiaa. Hän on jo laatinut asiassa kunnanhallitukselle annettavan esityksen, mutta asiaa ei ole vielä otettu hallituksen käsittelyyn.

Suunniteltuja voimaloita vastustetaan Äystöllä laajalti. Tämä sai Anja Käkelän toteuttamaan 6.2.–4.3. avoinna olleen nettiadressin, jossa vastustettiin tuulivoimaloita Äystön ja Parran läheisyyteen. Adressin allekirjoitti 533 henkilöä. Samantyylinen tuulivoimaa vastustava kirjelmä luovutettiin Teuvan kunnalle myös tammikuussa 2020: sen allekirjoitti 224 henkilöä. Lisäksi syyskuussa 2017 kunnalle jätettiin 184 henkilön allekirjoittama tuulivoimaa Äystöllä vastustava kuntalaisaloite, jossa vaadittiin kahden kilometrin suojaetäisyyttä tuulivoiman ja asutuksen välille. Kunnanhallitus torppasi aloitteen todeten, että ennalta asetettujen suojaetäisyyksien määrittäminen ei perustu lakiin.

ALUKSI Megatuuli suunnitteli alueelle kahdeksaa tuulivoimalaa, mutta hankkeen edetessä määrä vähentyi ensiin neljään ja sitten kolmeen. Tämä on saanut porukan miettimään, oliko hankkeen perusta alun perinkin hataralla pohjalla.

Vanhimmat hankkeeseen liittyvistä Megatuulen selvityksistä ovat vuosilta 2013–15.

– Ne selvitykset ovat aika vanhoja. Voidaanko niiden perusteella vielä tänä päivänä myöntää rakennuslupa? Liisa Laurila pohtii.

Tuulivoimaloiden napakorkeus olisi 165 ja kokonaiskorkeus 250 metriä. Niiden synnyttämä ääni mietityttää viisikkoa. Erkki Laurila tietää, että yleisin tuulen suunta Äystölle on lounaasta eli juuri voimaloiden suunnalta.

– Se ääni sieltä painaa tähän kylään.

Suunnitellut voimalat sijoittuvat ympäröiviä alueita hieman korkeammalle lakialueelle. Rami Rintaluoman selvityksen mukaan Ristiharjunkallio eli kolmannen voimalan paikka on korkeimmillaan samalla 150 metrin korkeudella merenpinnasta kuin Parran laskettelukeskuksen huippu, joten Äystön kylä jää paikasta riippuen runsaat 60 metriä sitä alemmaksi. Hermanninmäki on korkeimmillaan vajaan 130 metrin korkeudella.

Käkelä on laskenut, että alle kolmen kilometrin säteellä suunnitelluista voimaloista on yhteensä 195 asuinrakennusta. Niistä alle 2,2 kilometrin säteellä voimaloista on 49 asuinrakennusta: 28 vakituista asuintaloa ja 21 vapaa-ajan asuntoa. Alle puolentoista kilometrin etäisyydellä voimaloista on kuusi vakituista asuintaloa ja 11 vapaa-ajan asuinrakennusta.

MEGATUULI teki hankealueen maanomistajien kanssa vuokrasopimuksia vuonna 2016.

– On hyvin suuri todennäköisyys, että kun nämä sopimukset on silloin lyöty nenän alle, siinä ei ole monikaan tajunnut, mistä tässä on oikeasti kysymys, Rintaluoma arvelee.

Vaikealukuisesta vuokrasopimuksesta ei Rintaluoman mielestä saa kovin helposti selkoa siitäkään, paljonko omalle metsäpalstalle rakennetusta tuulivoimalasta saa korvausta.

– Suurin virhe tapahtuu siinä, kun maanomistaja allekirjoittaa sopimuksen tutustumatta siihen kunnolla. Sen jälkeen sopimuksen purkaminen on hyvin vaikeaa ja siitä pitäisi taistella asianajajien kanssa.

Liisa Laurila huomauttaa, tuulivoimayhtiö voi vapaasti siirtää maanvuokrasopimukset edelleen toiselle yhtiölle maanomistajaa kuulematta. Maanomistajien sopimuspapereissa ei myöskään ole voimaloiden purkuvakuuksia hanketta hallinnoivan Honkamäki Wind Farmin taholta.

– Jos tuulivoimayhtiö menee konkurssiin, kuka purkamisen ja ongelmajätteiden hävittämisen maksaa? Onko maksajana maanomistaja vai jäävätkö kulut veronmaksajien kontolle?

Vuonna 2013 perustettu Honkamäki Wind Farm Oy on Megatuulen hanketta varten perustama projektiyhtiö, jonka kotipaikka on Vesanto. Viime vuosina Honkamäki Wind Farmin tulos on ollut vuodesta riippuen 6 000–10 000 euroa tappiollinen. Vuoden 2019 tilinpäätöksessä yhtiöllä oli kiinteää omaisuutta 210 000 euroa, josta käteistä oli noin 10 000 euroa. Vuonna 2016 yhtiössä on yritysrekisteritietojen mukaan ollut yksi työntekijä, muiden vuosien osalta työntekijämäärä ei ole tiedossa.

LOUKAJAN ALUEELLA on runsaasti pohjavesivarantoja. Siellä on puolenkymmentä vedenottamoa. Lähinnä kylää oleva Hermanninmäen tuulivoimala sijaitsee pohjaveden muodostumisalueella.

– Ensimmäinen mylly on suurin piirtein Riipinkylän Vesijohto-osuuskunnan vedenottoalueen päällä, siinä mistä vesi kerääntyy, sanoo osuuskunnan puheenjohtaja Arto Paavola.

Pohjavesi palvelee paitsi kotitalouksia myös Äystön kasvihuoneita ja maatiloja.

– Se on hyvälaatuista vettä, jollaista kasvihuoneilla ja lihatilalla tarvitaan. Vesi on tärkeää muillekin kuin yksityisasukkaille, Liisa Laurila tähdentää.

– Kaikkien kolmen myllyn alla on puhtaita vesivaroja käyttämättömänä. Niitä voidaan tarvita tulevaisuudessa, Erkki Laurila muistuttaa.

Paavolan mielestä voimaloita ei pitäisi rakentaa pohjavesialueelle eikä pohjaveden muodostumisalueelle.

– Vaarassa ovat kahden kylän (Äystön ja Riipin) vesivarannot, jotka ovat korvaamattomat.

TUULIVOIMALAT eivät viisikon mielestä edistä matkailua Teuvan alueella.

– Asia koskee myös Parraa ja Parran mökkikylää. Kyllä tuulivoima on sielläkin suuri haitta, Liisa Laurila toteaa.

– Parra ja sen lähimaasto on Teuvan oma luonnonrikkaus. Siellä käydään myös lähialueilta ja se on lomalaisten suosima retkeilykohde, Käkelä sanoo.

Parran alue kuuluu Muinaisvuorten reitistöön, jonka yksi osa on 12 kilometrin pituinen Loukajan lenkki, joka koukkaa myös Äystölle. Suunnitellut tuulivoimalat tulisivat Loukajan reitin varrelle.

– Nämä kolme myllyä kaventavat näitä ulkoilumaastoja merkittävästi, Erkki Laurila uskoo.

Parrassa on 58 mökkiä ja yksi rivitalo. Mökinomistajista 24 on teuvalaisia ja 34 muualta Suomesta, etupäässä Etelä- ja Rannikko-Pohjanmaalta sekä muualta Länsi-Suomesta. Myymättömiä tontteja Parrassa on tusinan verran.

– Parralaisille oli epämiellyttävä yllätys, että niin lähelle heidän loma-asuntojaan suunnitellaan voimaloita. Parraan on investoitu niin yksityisten, kunnan kuin pankinkin toimesta miljoonia, Liisa Laurila kertoo. Lauriloilla on kokemusta mökkivuokrauksesta yli 30 vuoden ajalta niin Äystöllä kuin Parrassakin.

RINTALUOMA kysyy, onko paikallisilla ihmisillä sanavaltaa omaan asuinympäristöönsä.

– Jos (paikallisten mielipide) jyrätään väliaikaisten pikkurahojen takia, niin se on ikävää. En minä usko demokratiaan sen jälkeen. Ovatko nämä kolme voimalaa nyt niin merkityksellisiä tähän sijaintiin? Olisi kiva, että täällä osattaisiin sijoittaa voimalat oikeille alueille jo ennen kuin rakentamisen jälkeen huomataan, että eivät ne olekaan hyvällä paikalla.

Käkelä muistuttaa, että voimalat vaativat oman infrastruktuurin teineen kaikkineen.

– Onko mitään järkeä lähteä kolmen myllyn takia tekemään sellaista infraa?

– Teuvan kunnan pitää määrittää, missä meillä on tuulivoimaa ja missä asutaan, ettei tavallisten kuntalaisten tarvitse taistella tuulimyllyjä vastaan. Se on tavallaan ristiriitaista viestiä kunnalta, jos ensin rakennetaan päiväkoteja ja sitten laitetaan myllyjä viereen, Rintaluoma harmittelee.

Viisikon mielestä Teuvaa ei hyödytä profiloitua tuulivoimamyönteiseksi kunnaksi.

– Kuka sen perässä tänne muuttaa asumaan, että Teuvalla tuotetaan tuulivoimaa? Ei kukaan, enemmänkin päinvastoin, Rintaluoma huomauttaa.

– Helsingin päässä saadaan ottaa töpseleistä vihreää sähköä, ja me uhraamme täällä Pohjanlahden rannalla meidän maat ja mannut. Pohjanlahden rannikko pitkälle sisämaahan on täplitetty jo olemassa olevilla ja tulevilla tuulivoimaloilla. Sen sijaan pääkaupunkiseudulla, jossa sähkönkulutus on suurinta, vastaavaa ei näy, Liisa Laurila sanoo.

VUODEN ALUSSA Suomessa oli Suomen Tuulivoimayhdistyksen mukaan vireillä 250 tuulivoimahanketta. Toiminnassa oli 821 tuulivoimalaa.

– Monikaan ei huomaa, että Suomen luonto myydään. Se on aikamoinen muutos, Liisa Laurila muistuttaa.

– Kukaan ei varmasti ole sitä mieltä, että tuulivoima nykymuodossaan on Suomen tulevaisuus. Se on välivaihe. Se on tällä hetkellä hyvää bisnestä sijoittajille miehittää maaseutu pilkkahintaan tuollaisilla jättimäisillä myllyillä, Rintaluoma toteaa.

Juhani Pajunen