Maamerkki Porvarintien varressa

Juhani Pajunen

TEUVA Kulttuuritalo Orrela on kaikkein merkittävin Porvarintien varrella olevista rakennuksista. Tätä mieltä on opetusneuvos Kalervo Niemelä.

– Tämä talo huokuu historiaa joka solullaan.

Orrelan tontilla on historian saatossa ollut kaksi rakennusta. Niistä ensimmäinen nousi vuonna 1889. Se tehtiin vuonna 1881 puretun vanhan puukirkon kellotapulin hirsistä. Talo rakennettiin, koska Teuvan seurakunnalta puuttui toimitila.

– Ei ollut mitään virastotaloa. Kun toiminta kehittyi, tarvittiin jotakin sellaista tilaa. Silloin ruvettiin puhumaan siitä, että tarvitsisi perustaa seurakuntatalo.

Rakennus nousi 1700-luvun puolivälissä Teuvalla lukkarina toimineen Mats Orren virkatalon pellosta lohkotulle tontille. Tästä on peräisin rakennuksen nykyinen nimi Orrela.

Kahdeksankulmaisen rakennuksen yläosasta tehtiin niin sanottu rippikoulutupa ja alaosasta siunauskappeli. Koska nuori Teuvan kunta tarvitsi itselleen toimitiloja, seurakunta alkoi vuokrata taloa kunnalle heti sen valmistumisvuonna 1889. Rippikoulutuvassa kokoontui kunnallislautakunta ja kuntakokous. Myös lainakirjasto siirtyi myöhemmin rakennukseen.

– Aika nopeasti tuli siis lisää käyttäjiä, ja 1915 päätettiin, että rakennusta piti laajentaa. Siihen tehtiin kaksi huonetta ja keittiö lisää. Tuolloin rakennusta alettiin käyttää nimellä Teuvan seurakuntatalo, Niemelä taustoittaa.

Pian tilapulaa tuli jälleen. Kun Oskar Palletvuori tuli Teuvalle kirkkoherraksi vuonna 1923, hän ehdotti, että vanha seurakuntatalo puretaan ja sen tilalle rakennetaan uusi. Näin tapahtui seuraavan vuoden aikana.

Työurakan valvojana toimi teuvalainen Matti Mansikkamäki. Talon suunnitteli Etelä-Pohjanmaan maanviljelysseuran rakennusneuvoja Frans Rekola, joka on suunnitellut Teuvalle myös Riipin ja Harjulan koulut sekä Komsin koulun laajennuksen. Tarvikkeiden hankinnasta huolehtivat seurakunnan valitsemina Sameli Hakala ja Sakari Filppula. Puutavara saatiin seurakunnan metsistä, minkä lisäksi parhaat hirret puretusta seurakuntatalosta kelpuutettiin uuden rakennuksen asunto-osan seiniin. Ovet ja ikkunat tilattiin Alavudelta ja heloitukset ostettiin Vaasan Teräksestä. Talon rakensivat 14 viikossa kahdeksan laihialaista kirvesmiestä ja yksi ilmajokinen muurari. Urakan alkuperäinen kustannusarvio 200 000 markkaa ylittyi puolella, eli uuden talon hintalapuksi tuli 300 000 markkaa.

Rakennus valmistui kesällä 1924, ja sen vihkiäiset pidettiin ensimmäisenä adventtina. Tilaisuuteen odotettiin niin suurta väentungosta, että lapset pyydettiin jättämään kotiin. Juhlaan saapui arvovaltaista väkeä, mukaan lukien teuvalaissyntyinen pääministeri Lauri Ingman. Vihkimisen suoritti lääninrovasti ja Kurikan kirkkoherra Yrjö Alanen ja juhlarunon tapahtumaan kirjoitti Simo Korpela.

Valmistuttuaan 19-huoneinen, 750-neliöinen kaksikerroksinen hirsitalo toimi seurakuntatalona, jossa oli seurakunnan työntekijöiden asuin- ja työtiloja. Talossa pidettiin raamattupiirejä, pyhä- ja rippikouluja, kirkkokuoron harjoituksia ja ompeluseuroja. Talossa järjestettiin myös käräjäoikeuden istuntoja. Lisäksi Teuvan kunta tarvitsi tilat kunnansihteerille ja valtuustolle. Valtuustosali ja käräjien istuntosali oli talon yläkerrassa, jossa oli myös tuomarin huone, jota tämä käytti majoittuessaan Teuvalla. Talon juhlasali oli paikkakunnan ainoa tilava kokoontumispaikka työväentalo Aattolan lisäksi. Tästä syystä taloa vuokrattiin usein yrityksille ja yhdistyksille kokous- ja juhlapaikaksi.

Sodan aikana Orrelan alakerrassa sijaitsi Kansanhuolto ja yläkerrassa oli evakossa yksi Postihallituksen osasto Helsingistä. Talvisodan päätyttyä Räisälän kansanopisto siirtyi Teuvalle Orrelaan, jossa se toimi vuosina 1940–41 ja 1945; Räisälän kunta sijaitsi Karjalankannaksella Neuvostoliitolle luovutetulla alueella. Kun Teuvalla oli vuonna 1941 lavantautiepidemia, Orrela toimi kulkutautisairaalana. Kesäkuussa 1941 Orrelassa perustettiin Jalkaväkirykmentti 58:n II pataljoona, ja sodan loputtua se myös talossa purettiin. Pataljoonalle on tehty tontille muistomerkki vuonna 1987.

Teuvan kunta oli vuokralaisena Orrelassa pitkään. Talossa oli useita kunnan toimintoja. Vasta vuonna 1947 kunta osti Syreenin kiinteistön kunnantaloksi.

– Se oli ensimmäinen kunnan oma rakennus. Koko tämän välin kunta oli seurakunnan vuokralaisena, Niemelä taustoittaa.

Koulukäytössä Orrela on ollut ainakin 75 vuotta. Talossa on toiminut kansalaiskoulu, kansakoulu, yhteiskoulu, keskikoulu, apukoulu, ammatillinen kurssikeskus (myöhemmältä nimeltään Teak) ja lukio. Orrelan siivessä on asunut opettajia. Vieläkin talossa järjestetään kansalaisopiston ja Panulan opiston kursseja. Kirkkona rakennus on toiminut kahteen otteeseen: vanhan kirkon palettua vuosina 1950–53 ja uuden kirkon peruskorjauksen aikaan 2019–20.

Kunta osti Orrelan rakennuksen ja sen 0,9 hehtaarin suuruisen tontin itselleen vuonna 1959 kansalaiskoulua varten. Se toimi kahdessa toimipisteessä: ostetulla seurakuntatalolla, jota kutsuttiin tuolloin kakkoskouluksi, ja nykyisen Teakin tontilla sijainneen Erkkilän pappilan rakennuksissa.

1990-luvun puolivälissä Orrela alkoi olla kovan käytön takia perusteellisen kunnostuksen tarpeessa. Tiukan taloustilanteen vuoksi kunta oli kuitenkin haluton korjaamaan sitä. Teuvalaisen Kulttuurin Tuki päätti ryhtyä ajamaan asiaa.

– Se oli puhumista sen puolesta, että tämä on niin arvokas rakennus, iät ja ajat kuulunut Teuvan kyläkuvaan, maamerkki Porvarintien varressa. Kukaan ei uskonut meihin, ei kukaan, muistaa yhdistyksen puheenjohtajana tuolloin toiminut Niemelä.

Teuvalaisen Kulttuurin Tuki teki Kulttuurisaareke-hankkeessa vuosina 1998–2001 alkusuunnittelun Orrelan peruskorjauksesta ja lisäksi korjasi Pyörätallin ja aloitti sen toiminnan. Alkusuunnitteluun kuului kustannusarvion, luonnospiirustusten, korjaussuunnitelman ja hankesuunnitelman laatiminen.

Tämän jälkeen Teuvan kunnanvaltuusto päätti kesällä 2001 yksimielisesti hakea peruskorjaukseen tukea Euroopan aluekehitysrahastosta, josta saatiin myönteinen päätös lokakuussa 2001. Avustusta tuli kunnalle 52 prosenttia hankkeen kustannuksista eli puolisen miljoonaa euroa.

– Kulttuurin Tuki teki siis alkutyön ja juoksi rahat kokoon. Sitten sanottiin kunnalle, että vassokuu, nyt on rahaa. Näin saatiin suurin kulttuuri-investointi Etelä-Pohjanmaalle, Orrelan täysremontti. Maria-Terttu Hautanen-Jokela oli silloin lääninhallituksen kouluneuvos. Hänen ansiotaan oli paljolti, että saimme sen rahan, Niemelä kertoo.

Orrelan remontti tehtiin pääasiassa vuosina 2002–04. Se maksoi kalustohankintoineen noin miljoona euroa. Korjatun rakennuksen kerrosalaksi tuli 925 neliömetriä.

Peruskorjaus tehtiin vanhaa kunnioittaen. Pylväät, kaiteet, raput, ovien kahvat, ikkunoiden mallit ja seinäpaneelien listat säilyivät alkuperäisinä. Ison salin välikatot ja nurkassa ollut purusäiliö purettiin, jolloin kyseinen tila saatiin palautettua alkuperäiseen korkeuteensa ja sen katto uusittua alkuperäisen mallin mukaan. Ulkoasultaan talo palautettiin entiseen asuunsa muun muassa katon tornirakennelman osalta. Rakennus liitettiin kaukolämpöverkkoon.

Urakoitsijoiden ja kolmen palkatun kirvesmiehen lisäksi korjaustöihin osallistui remontin aikana yhteensä 400 kökkäläistä, jotka tekivät yhteensä 2 500 työtuntia. Lisäksi kunta sai peruskorjauksesta arvonlisäveron palautuksen, joka sekin oli summaltaan satoja tuhansia euroja.

Aluekehitysrahaston avustuksen, alv-palautuksen ja kökkätyön rahallinen arvo olikin peruskorjauksessa merkittävä.

– Se on aivan mittaamaton rahamäärä, joka säästettiin. Koko Orrelan remontti oli kunnalle niin edullinen, että kunta on tuskin koskaan tehnyt isoa remonttia niin halvalla, Niemelä arvelee.

Peruskorjauksen jälkeen rakennus nimettiin Kulttuuritalo Orrelaksi kunnanhallituksen päätöksellä. Talon yläkerrassa on vaihtuvia näyttelyitä ja pysyväisnäyttelyt teuvalaisista merkkihenkilöistä Lauri Ingmanista, Simo Korpelasta, Oiva Ketosesta ja Johannes Sepästä. Alakerrassa järjestetään monenlaisia tilaisuuksia ja tapahtumia.

Kulttuuritalo Orrelan 100-vuotisjuhlaa vietetään tänään lauantaina.

Artikkeli perustuu Kalervo Niemelän pitämään esitelmään kulttuurikävelyn yhteydessä 18.9. ja hänen kertomaansa netissä julkaistussa podcast-sarjassa, jonka on toimittanut Pirjo Latva-Mantila osana Teuvan kulttuurin superkesä 2024 -hanketta.