Olipa kerran koukutti katsojat

Anu Rinne

TEUVA Syreenin salissa sai viime viikonloppuna nauttia Paja-teatterin lasten ryhmän esittämästä Olipa kerran -näytelmästä kahdessa näytöksessä. Pitkälti lasten itse ideoimaan näytelmään mahtui muun muassa paha kuningatar, useampi prinsessa, pari vartijaa, mestarivaras sekä koko näytelmän kokoon taidokkaasti ja sujuvasanaisesti niputtanut kertoja. Näytelmän näki arviolta satakunta silmäparia.

Tarinan tapahtumapaikkana oli kaukana kaukana täältä sijaitseva kuningatarkunta, jota hallitsi kolme nuorta kuningatarta. Kruunua havitteli kuitenkin Paha kuningatar, isoäiti, jonka tyttärentyttäriä nykyiset hallitsijat olivat. Eräänä myrskyisenä yönä tapahtui tragedia, jonka seurauksena linnan korkeimmassa tornissa säilytetyt ja yötä päivää vartioidut kruunut varastettiin.

Kertoja Nelly Lehtonen piti tarinan narut visusti käsissään summaamalla tapahtuneen ennen seuraavaan kohtaukseen siirtymistä.

– Saadaanko kruunuvoroja koskaan kiinni, saavatko vartijat pitää alipalkatun työnsä vai mitä seuraavaksi tapahtuu?

Toisaalla linnassa perin teatraalinen ja ylimielinen Paha isoäiti halusi lapsenlapsilta valtakunnan, koska tytöt olivat hänen mielestään liian untuvikkoja hallitsemaan, tekevät huonoja päätöksiä ja syöksevät koko valtakunnan perikatoon.

– Kaikki, mitä minä olen saavuttanut, olisi menetetty. En uskonut, että tyttäreni olisi niin sinisilmäinen, että antaisi hallinnon niille prinsessoille. Luulen, että sairaus on vaikuttanut häneen pehmentävästi, isoäiti pahoittelee.

Mummo halusi tavata nuoret kuningattaret. Nuoriso puheli keskenään, että kunpa heilläkin olisi sellainen pullantuoksuinen mukava mummo. Kertoja valmisteli katsojia seuraavaan kohtaukseen.

– Elämässä on hetkiä, jolloin kaikki on kohdallaan. Linnut laulavat, tukka asettuu hyvin ja saa juuri oikean määrän juustoa leivän päälle, mutta sitten on niitä toisia hetkiä. Hetkiä, jolloin voileipä tippuu väärinpäin lattialle tai joku käskee pukeutumaan vanginharmaaseen.

Kolme nuorta kuningatarta joutuivat vangituiksi. He yrittivät Pahalle kuningattarelle puhua, ettei heitä voisi vangita, koska ovat tämän valtakunnan hallitsijoita. Tämä tyrmää ajatuksen ja lukitsee hallitsijat selliin siksi aikaa, kun kruunaisi itse itsensä kuningattareksi. Sieltä suunniteltiin pakoa. Lukon tiirikoimisesta ei kenelläkään ollut menestyksekästä kokemusta. Ulkopuolella vartijat pohtivat tilanteen ratkeamista ja vuorosanoissa oli jotakin tuttua: mä näen, että sä olet aivan asian ytimessä. Myös jatkossa kuultiin, kuinka tämä mies kuuluu parhaaseen a-ryhmään ja kodinkonemyyjänä myisi vaikka pakastimia pingviineille.

Agenttiprinsessat päättelivät, että pahalla kuningattarella oli sormensa pelissä, ja näin oli näppylähanskat. He suunnistivat mestarivarkaan mökille, pohtivat koputtaako vai mennäkö rynnäköllä. Mestarivaras kohteli tylysti, että voitteko poistua kuluttamasta kynnysmattoani.

– Niin tarttui mestarivaras haaviin kuin sandaali verkkoon, ja toivottavasti alkoi salaisuuden verho raottua kuin kansallisteatterin esirippu konsanaan. Stressi iskee, kun on näin suuri rötös, saati kun on kruunajaiset järjestettävänä, eikä se ole lasten leikkiä, kertoja sanaili.

Kertoja siirsi tilanteen sellistä agenttiprinsessojen kuulusteluhuoneeseen.

– Tunnelma on jännittynyt. Ovatkohan kuulustelumetodit kaikkien pykälien mukaiset? Kohta saattaa puhaltaa kovempaa kuin lehtipuhaltimesta.

Varasta kuulusteltiin, että antaa puhaltaa mitä tiedätte. Varas huijaa, ettei tiedä mitään, ja korvat heiluvat lujempaa kuin mummon kaappikellon heiluri. Otettiin kovat aseet käyttöön ja painostettiin Frederikin Titanicilla, mestarivaras huusi tuskasta ja kertoi totuuden. Siirryttiin seuraavaan katastrofiin, jossa kohta koko valtakunta kumartaisi Pahan kuningattaren nimeä.

– Toivottavasti pääsemme pois ennen mummin valtaannousua, ei sillä että hän olisi huono hallitsija, mutta olen varma, että hän ensimmäiseksi lakkauttaa kaikki kansalaisten hyvinvointiin tähtäävät projektimme kuluerinä. Emme voi antaa mummin romahduttaa luomaamme infraa. Perimmehän kruunun jossain vaiheessa, mutta siihen mennessä hän on saanut aikaan korvaamatonta tuhoa. Hänen tapansa hallita on suoraan synkimmältä keskiajalta.

Lakeija sujautti kolmelle kuningattarelle sellin avaimen ja he pääsivät pois. Tuntia ennen kruunajaisia agenttiprinsessat saapuivat pidättämään Pahan kuningattaren, joka toimitettiin säilöön. Kruunajaisia varten tehdyt juhlavalmistelut olivat valmiina, joten ehkäpä juhlittaisiin sitä, että tästäkin selvittiin.

Titanicin tahtiin nähtiin loppukumarrukset ja aplodit raikuvat vihellysten kera.

Näytelmä oli mukaansatempaava, ja sitä olisi katsonut vaikka pidempäänkin. Nuoret näyttelijät ovat inspiroituneita ja kekseliäitä. Pahan kuningattaren näkyvän roolin näytellyt Eeli Viitanen irrotteli näytöksen jälkeen tekokynsiä takahuoneessa.

– Harjoituksissa on ollut hauskaa, etenkin ikkunakohtauksessa. Teatterissa täytyy keskittyä seuraamaan, mitä muutkin tekee ja missä tarina menee. Tykkäsin omasta roolista, olen saanut luotua tuollaisen sekopään, hän kertoo nauraen.

Lakeijana näytellyt Miila Haapaniemi kertoo harjoituksissa olleen hauskaa ja esitysten menneen oikein hyvin, vaikka vähän jännitti.