Ratsastuslinja esittäytyi tuleville lukiolaisille

Henry Aho

MYRKKY Lauantaina 10. tammikuuta nyt tulevaa opinahjoaan miettivät nuoret pääsivät tutustumaan Kristiinankaupungin lukioiden ratsastuslinjaan. Ensin avoimet ovet pidettiin lukion tiloissa ja iltapäivällä siirryttiin Karijoen Myrkkyyn, jossa itse ratsastus tapahtuu. Kristiinankaupungin lukion ja Kristinestads gymnasiumin ratsastuslinja aloitti toimintansa syyslukukaudella 2024. Idean äitinä oli Suupohjan Ratsutallin omistaja ja valmentaja Sanna Illi.

– Kun sain ajatuksen, en miettinyt sitä, tuleeko tästä suosittu vai ei. Sen tiesin, että idea on aika hyvä, Illi muistelee.

Niin kuin suurin osa hyvistä nuoria koskevista ideoista, myös ajatus ratsastuslinjasta syntyi keskustelusta erään nuoren kanssa.

– Keskustelin erään oppilaan kanssa ja hän kertoi, että ruotsinkieliseen lukioon oli tulossa vain neljä oppilasta. Aloin tuumata, että mitenköhän oppilaista saisi houkuteltua enemmän. Siitä kaikki lähti liikkeelle.

Tällä hetkellä Kristiinan kahdessa lukiossa opiskelee noin 100 opiskelijaa. Ratsastuslinjalle otetaan vuosittain 20 uutta opiskelijaa.

Kristiinankaupungin suomenkielisen lukion opinto-ohjaaja Hanna Teräs pitää ratsastuslinjaa erittäin onnistuneena.

– Yhteistyö toimii erittäin hyvin. Ratsastuslinjan myötä myös kaupunkiin on tullut uusia asukkaita ja uusilla opiskelijoilla on myös hyviä uusia ideoita ja ajatuksia. Lukiomme toiminta on kansainvälistä, mikä on iso etu muun muassa kielten oppimisen kannalta.

Ratsastuslinja on tuonut mukanaan myös muita uusia mahdollisuuksia.

– Meillä on nyt molemmissa lukioissa myös liikuntalinja, jossa on mahdollista ottaa kaksi tuntia ylimääräistä liikuntaa viikossa. Tämä tukee myös ratsastuslinjaa, sillä ratsastuksessa tarvitaan hyvää kuntoa.

Teräs harrastaa itsekin ratsastusta.

– Olen harrastanut hevosia koko elämäni. Se on myös yksi etu opiskelijoille, että koulussamme on ihmisiä, jotka tuntevat lajin, Teräs summaa.

Ratsastuslinjan opiskelijat ovat tulleet lukioon ympäri Suomea, muun muassa Oulusta, Vihdistä ja Porvoosta. Yksi tämänhetkinen ongelma onkin asuminen.

– Osa opiskelijoista asuu Kristiinassa ja osa Myrkyssä. Myrkyssä kaikki kunnan asunnot ovat tällä hetkellä täynnä. Lisäksi opiskelijoita on vuokralla yksityisillä ja yksi opiskelija on jopa ostanut asunnon Myrkystä, Illi kertoo.

Tänä vuonna asuntopulan on suunnitteilla helpotusta. Karijoen kunta on varannut 600 000 euroa uusiin asuntoihin. Ratsastuslinjalaiset kulkevat Kristiinan ja Myrkyn väliä busseilla.

– Silloin, kun ratsastustunteja on iltapäivisin, opiskelijat tulevat Myrkkyyn pikkubussilla ja he, jotka asuvat Kristiinassa, kuljetetaan tietysti myös takaisin, Teräs valaisee.

Ratsastusta ratsastuslinjalaisilla on kolme tuntia viikossa. Kaksi niistä harjoitellaan sileällä kouluratsastusta ja kolmas tunti esteratsastusta. Lisäksi opiskelijoille pidetään viidestä kuuteen tuntia lukukaudessa teoriatunteja, joissa opetusta antavat eläinlääkärit ja valmentajat. Yhteensä ratsastuslinjalla ratsastuksesta tulee 17 opintoviikkoa opintoja. Opiskelijoiden taso vaihtelee aloittelijoista kokeneisiin ratsastajiin. Opiskelija voi tuoda Myrkkyyn omia hevosia, tai käyttää Myrkyn Ratsutallin hevosia, joita on kymmeniä.

Kolme ratsastuslinjaa käyvää opiskelijaa ovat Iida Kuivala, Sofia Granat ja Helmi Kiukkonen. Iida opiskelee ratsastuslinjalla toista vuotta ja Sofia sekä Helmi ensimmäistä.

– Olen lähtöisin Oulun läheltä ja kävin jo ysiluokan Teuvalla, Sofia kertoo.

Myös Iida on lähtöisin Oulun seudulta.

– Minä olen ratsastanut Sannan opetuksessa jo pienestä pitäen, Kauhajoelta kotoisin oleva Helmi lisää.

Heistä jokaisella on Myrkyn Ratsutallissa kaksi omaa hevosta.

– Esteratsastuksessa suositellaan, että olisi aina vähintään kaksi hevosta käytössä, jos toinen loukkaantuu, Sofia tietää.

– Kun on useampi hevonen, niin ratsastaja kehittyy paljon paremmin, koska jokainen hevonen on erilainen, Helmi lisää.

– Maailman huipuilla saattaa olla kahdeksankin hevosta käytössään, Sofia jatkaa.

Jokainen nuorista naisista pitää Kristiinan lukiota erittäin hyvänä.

– Lukio on sopivan pieni, niin on helppoa saada kavereita, Iida kertoo.

– Porukka on erittäin tiivis ja kaikki hengailevat toistensa kanssa riippumatta siitä onko kolmosella vai ykkösellä, Sofia jatkaa.

Tulevaisuus on kaikilla avoin, mutta haaveitakin on.

– Ajattelin, että menisin lukion jälkeen Tampereelle opiskelemaan vaikkapa kauppatieteitä, Iida tuumaa.

– Olisihan se kiva opiskellakin, mutta haaveena olisi lähteä lukion jälkeen ulkomaille kilpailemaan, Sofia kertoo

– Toivon, että lukion jälkeen pääsisin myös kilpailemaan ja näkemään maailmaa, Helmi tuumaa.

Mikä hevosurheilussa on kaikkein parasta?

– Se, että hevonen oppii tekemään sen mitä ratsastaja haluaa, Iida tuumaa.

– Jos saa hevosen luottamuksen, se tekee kaiken sun eteen. Se on parasta, Sofia sanoo.

– Vähän samat ajatukset. Parasta on, kun saa yhteyden hevosen kanssa, kun kuitenkaan ei puhuta samaa kieltä, Helmi summaa.