Turva-auttajilta opastusta ja vinkkejä

Anu Rinne

HORONKYLÄ LAB-ammattikorkeakoulun Lappeenrannan kolmannen vuoden ensihoito-opiskelijat Joanna Luoma ja Atte Rinneaho esittelivät Horon nuorisoseuralla turva-auttajapalvelua sekä vinkkejä, kuinka auttaa kaatunutta kotioloissa. Tilaisuus oli osa heidän opiskeluaan ja paikalle saapui kahvion täydeltä asiasta kiinnostuneita.

Mikä on turva-auttaja, turvapuhelinpalvelu, mitä se tarkoittaa, mikä se on, mistä ja kenelle? Näihin kysymyksiin sai vastauksen illan aikana. Turvarannekkeita on erilaisia, joiden lisäksi kaulaan laitettavia riipuksia, kaikilla sama toimintaperiaate. Liikkuville muistisairaille on myös gps-paikanninkello. Mikäli henkilö lähtee kotoa, kello hälyttää tietyn kantaman jälkeen päivystäjälle. Päivystäjä ottaa puheyhteyden kelloon kysyen missä ihminen menee ja osaako takaisin kotiin. Rannekkeessa on jäljitin, joka kertoo tarkan sijainnin. Saatavilla on lisäksi kaatumis-, ovi- ja häkähälyttimiä. Hälyttimien avulla saa yhteyden turva-auttajapäivystykseen, jossa ammatti-ihminen päivystää ympäri vuorokauden.

– Turva-auttamispalvelua voi tarjota hyvinvointialue tai yksityinen ammatinharjoittaja. Pirkanmaalla palvelua tarjoaa AddSecure, jossa me olemme töissä, kertoo Rinneaho.

Joanna Luoma ei Etelä-Pohjanmaalta löytänyt yksityistä ammattiharjoittajaa, mutta turvaa järjestyy hyvinvointialueen kautta.

– Palveluun oikeutettuja ovat ensisijaisesti kotihoidon, omaishoidon ja vammaispalvelun piirissä olevat asiakkaat. Hyvinvointialueen nettisivuilta löytyy lomake palvelutarpeen arviointiin. Arvioinnin tekee moniammatillinen tiimi, johon kuuluu sairaanhoitaja, fysioterapeutti, sosiaalityöntekijä, lääkäri ja toimintaterapeutti. Viisi eri terveydenhuolto-alan ammattilaista katsoo tarvetta useasta eri näkökulmasta, arvioiden terveydentilaa, liikkumista, toimintakykyä, sosiaalista verkostoa ja käytännön arjessa pärjäämistä, täsmentää Luoma.

Palvelu on kaikenlaisille hätätapauksille, joista suurin osa on erilaisia kaatumisia tai voinnin heikkenemistä. Avun tarvitsija painaa rannekkeessa olevaa nappia ja keskus avaa linjan kodissa keskeiselle paikalle sijoitettuun turvapuhelimeen. Ellei päivystäjä saa puheyhteyttä, se on automaattisesti hälytys, eli joku lähtee paikalle katsomaan. Päivystäjä ilmoittaa ensin nimetylle lähiomaiselle käyntipyynnön, jonka jälkeen hälytys ohjataan kotihoitajalle. Saapuja arvioi tilanteen, tarvittaessa yhdessä päivystäjän kanssa. Päivystäjä voi tilanteen vaatiessa soittaa myös suoraan hätänumeroon. Turvapuhelin luo turvaa yksin asuville, sillä apua saa ympäri vuorokauden.

– Palvelussa on organisaatiokohtaisia linjauksia. Esimerkiksi meillä Pirkanmaalla kotihoitajat eivät nosta, sillä heillä ei ole vakuutusta. Alueella on saatavilla turva-auttajia, jotka ovat vakuutettuja ja heillä on sairaalatason apuvälineitä. Meillä on käytössä nostolaite Raizer, jonka siivekkeet laitetaan autettavan selän alle ja laite nostaa istuma-asuntoon, Luoma kertoo.

Toisinaan kaatumisen taustalla voi olla muutakin. Käytiin läpi kaatumisen riskitekijöitä, kuten huono tasapaino, matot, kynnykset, rappuset, valaistus, liukas lattia ja villasukat. Kyse saattaa olla myös aivoverenkierron häiriöistä. Luoma jakoi listan, jossa mainittiin muun muassa puheen sammallus, äkillinen terävä päänsärky, kasvojen roikkuminen ja puristusvoiman puolierot.

– Kun ihminen kaatuu, lyö päätään tai tulee isku, ja vaikka kuhmua, mustelmaa tai haavaa ei olisikaan, on aina sisäisen aivoverenvuodon riski ja hyvä käydä sairaalassa. Aina aivoverenvuotoon ei tarvita kaatumistakaan, Rinneaho muistuttaa.

Verenohennuslääkkeistä jaettiin lista apteekkinimikkein. Jos niitä on käytössä, ulkoisen haavan vuoto tuskin tyrehtyy, koska veressä ei ole hyytymistekijöitä. Kaatumisesta johtuvat raajan virheasennot vaativat aina sairaalahoitoa. Rinneaho vinkkasi apuvälineistä, kuten kahvat, pesutilan liukuestematot, suihkutuolit, rollaattorit ja kepit, että niitä saa terveysasemien apuvälinekeskuksista ja ovat hyvinvointialueiden maksuton palvelu.

Lopuksi opiskelijakaksikko näytti konkreettisesti kaatuneen ylösnostamisen lattialta.

– Helpointa on nostaa takaa. Autettavan jalat koukkuun, otetaan kiinni kainaloiden alta, kädet nostettavan rinnan ympäri ja autettavan kädet ristiin omieni päälle. Nostettava puristaa tiukasti käsiään omiani vasten, kyynärpäät kylkiin että tulee napakka paketti. Kolmeen laskien ja yhteistyöllä. Kun koko yläkroppa on kiinteä paketti, se ei anna myöten ja on helpompi nostaa, Rinneaho neuvoo.

– Jos taas nostajana on tällainen pienikokoinen ihminen, voi nostettavan taakse laittaa korokkeen, auttaa nostettavan takapuolen siihen päälle ja nostaa siitä tuolille. Ajatuksena on noston jakaminen vaiheisiin, näyttää Luoma.

Tekniikoita on monia. Yleisöstä Antti Harju näyttää esimerkin, kuinka on nostanut emännän lattialta tuolin avulla. Hän kertoo myös nostaneensa emännän joskus lattialta selkäänsä ja noussut siitä pystyyn. harju näytti alun, mutta polvet eivät kuulema enää anna myöten, joten Rinneaho havainnollisti liikkeen loppuun. Ensihoitajia on yleensä kaksi ja heillä on apuvälineitä, Rinneaho kuittaa.

Yleisö kiitti positiivisen palautteen kera ja kuuluipa joku toteavan Harjun näyttäviin tekniikoihin viitaten;

– Hyvä reissu teillekin, opitte jotain uutta.