Vähän hyvästä, liika pahasta

Juhani Pajunen

TEUVA Kolesteroli on elämälle välttämätön ainesosa, mutta liika on liikaa. Jos sitä on väärässä paikassa eli valtimon seinämässä, se on ateroskleroosin eli valtimotaudin synnyttäjä. Ateroskleroosissa verta kuljettavat valtimot ahtautuvat, minkä seurauksena veren kulku suonessa heikkenee.

”Vähän on hyvästä ja liika on pahasta” oli geriatrian emeritusprofessori Timo Strandbergin kolesteroliluennon otsikko. Hän puhui aiheesta Valtakunnallisen Ikääntyvien yliopiston järjestämässä tilaisuudessa, joka välitettiin etäyhteyden kautta myös Teuvalle Kulttuuritalo Orrelaan.

Kolesteroli on rengasrakenteinen rasva-aine, joka on kaikkien eläinsolujen ainesosa. Se on sappihappojen ja eräiden hormonien esiaste. Maksa ja suolisto ovat tärkeimmät elimet kolesteroliaineenvaihdunnan kannalta. Elimistö ei pysty kolesterolia pilkkomaan vaan ainoastaan erittämään.

– Kolesterolia ei elimistö aineenvaihdollisesti muuta, vaan se pitää poistaa ulosteiden kautta, Strandberg sanoi.

Verenkierrossa kolesteroli kulkee pääosin LDL-hiukkasissa. Veren LDL-kolesterolipitoisuus heijastaa kyseisten hiukkasten määrää.

– LDL on ateroskleroosiplakin syytekijä ja alkuunpanija, piste, Strandberg summasi.

Ateroskleroosiplakki koostuu rasva-aineista, rasvaa sisältävistä vaahtosoluista, sileistä lihassoluista, kolesterolikiteistä ja lopulta myös kalkista. Se muodostuu valtimoiden seinämiin ja ahtauttaa niitä ajan myötä.

Infarktitilanne on seurausta siitä, että valtimoplakki tulehtuu ja repeää. Tuolloin elimistö rupeaa tukkimaan repeämää tekemällä sen kohdalle verihyytymän, joka tukkii suonen. Tukos estää veren virtauksen ja voi johtaa sydän- tai aivoinfarktiin, kun elin ei saa tarvitsemaansa happea.

Valtimoplakin tulehdus on Strandbergin mukaan enemmänkin seurannaisilmiö ja infarktin laukaiseva tekijä. Perussyynä on LDL ja kolesteroli.

Ihmisen luonnollinen LDL-kolesterolitaso on 1–2 millimoolia litrassa. Strandbergin mukaan kolesterolia ei kuitenkaan välttämättä juuri tarvita solukasvuun.

– LDL on pitkälti turhake verenkierrossa, koska solut tekevät kolesterolinsa itse.

Korkean kolesterolin ohella valtimotaudin riskitekijöitä ovat etenkin tupakointi, ylipaino, korkea verenpaine ja vähäinen liikunta. Myös perinnöllisillä tekijöillä on merkitystä.

Ympäristötekijät vaikuttavat paljon kolesterolitasoon. Japanilaisilla taso on ollut länsimaalaisia ihmisiä alempana, mutta esimerkiksi USA:han muuttaneilla japanilaisilla taso nousee amerikkalaisen ruokavalion takia.

– Asia on siis toisaalta geeneistä kiinni ja toisaalta ympäristöstä, siitä mitä suuhun ahdetaan.

Henkilön tekemät ravintomuutokset vaikuttavatkin kolesterolitasoon. Yksi ruokavalioon tehty muutos voi laskea kolesterolia noin kymmenen prosenttia, kaksi muutosta noin 15 prosenttia ja kolme muutosta noin 20 prosenttia.

Hyvä ruokavalio on Strandbergin mukaan Välimeri-tyyppinen. Itämeri-tyyppisessä ruokavaliossa hyvää ovat kala, marjat ja ruisleipä.

– Keskeinen asia on, että ravinnossa on kuitua, pehmeää rasvaa kovan rasvan sijaan eikä transrasvoja. Nämä periaatteet eivät ole muuttuneet 60 vuoteen.

Vanhojen ihmisten kohdalla ruokavalioneuvonnassa on kuitenkin toimittava harkitsevasti ja huomioitava ravitsemustilan kokonaisuus.

– Siinä pitäisi varoa lihaskadon ja osteoporoosin kehittymistä, Strandberg muistutti.

Jos henkilön valtimotautiriski on kohtalainen, hänen LDL-kolesterolinsa tavoitearvo on alle 2,6 millimoolia litrassa. Suuren riskin henkilöillä tavoitearvo on alle 1,8 ja erityisen suuren riskin henkilöillä alle 1,4 millimoolia litrassa. Valtimoseinän ahtauma pienenee tehokkaalla kolesterolitason alentamisella. Tärkeämpää on Strandbergin mukaan kuitenkin se, että kolesterolitaso stabiloituu eli vakiintuu tietylle tasolle.

Strandbergin mukaan väestötason muutokset ovat tärkeitä, koska valtaosa valtimotautitapauksista tulee itse asiassa henkilöille, joiden kolesterolitaso on niin sanotusti normaali. Näin ollen vain suuren riskin henkilöihin keskittyminen ei ratkaise ongelmaa väestötasolla.

Keskeisin lääke kohonneen kolesterolin hoidossa on statiini. Sen ansiosta maksan kolesterolisynteesi saadaan estettyä jo alkuvaiheessa ilman, että tästä aiheutuu haittavaikutuksia. Maksa tarvitsee kolesterolia toimintoihinsa, muun muassa sappinesteen muodostukseen. Statiini estää maksan kolesterolin tuotantoa, minkä seurauksena maksa lisää solujen pinnalle LDL-hiukkasten reseptoreja saadakseen verenkierrosta tarvitsemansa kolesterolin. Tuolloin veren LDL-kolesterolitaso laskee ja valtimotautiriski pienenee. Erään tutkimuksen mukaan statiinia saaneiden henkilöiden kokonaiskuolleisuus väheni 30 prosenttia viiden vuoden aikana.

Statiinihoito on tutkimusten valossa vähentänyt valtimosairaustapauksia iästä riippumatta. Vanhuusiässä aloitetun statiinihoidon hyöty näyttää kuitenkin painottuvan niihin potilaisiin, joilla on jo kliininen valtimotauti. Statiinihoidon aloituksen yläikärajaa ei Strandbergin mukaan ole kuitenkaan mielekästä asettaa.