Apua suoraan sodan etulinjaan

Henry Aho

TEUVA Heti Venäjän Ukrainaan aloittaman hyökkäyssodan syttymisen jälkeen, jokin syttyi myös teuvalaisen Toni Nymanin sydämessä.

– Heti tuli sellainen olo, että tämä on väärin. Uutisissa näytettiin paljon kuvia, joista näki sen kärsimyksen, jota sota siviileihin aiheuttaa. Yhdessäkin lähetyksessä näytettiin, miten palomiehet kantoivat lapsia joen yli turvaan. Siitä tuli itselle sellainen viha, mutta vielä suurempi tunne oli auttamisenhalu, Nyman kertoo.

Nyman jutteli sodasta tuttaviensa kanssa.

– He siinä kerran sanoivat ja ihmettelivät, että miksei kukaan auta? Miksei kukaan tee mitään? Minä heitin heille vastapalloon kysymyksen; mikset sinä itse auta ja tee jotain? Siihen vastattiin; enhän minä, enhän minä voi mitään tehdä. Silloin ajattelin, että minä voin. Seuraavana päivänä kävin tilaamassa passin ja sillä tiellä ollaan, Nyman muistelee.

Nyman vie omalla pakettiautollaan Ukrainaan tarvikkeita.

– Se mitä vien, riippuu vähän vuodenajastakin. Talvella tarvitaan tietysti erilaista vaatetta kuin kesäaikaan. Ukrainassakin on talvi, vaikka se on lyhyempi kuin meillä. Ukrainassa on aivan yleistä, että talviaikaan voi olla 20 astetta miinusta. Syksy siellä on pitkä, eli on kauan aikaa sellaista nollakeliä. Vaatteiden lisäksi vien filttejä ja peittoja. Niitä tarvitaan myös ikkunoihin, sillä joka päivä joku pommi räjähtää jossain ja rikkoo ikkunoita. Hygieniatuotteet, vaipat ja elintarvikkeet ovat tärkeä osa avustuskuormia. Sähkölaitteista aggregaatit ovat kipeästi kaivattuja laitteita. Ihmisten tavaroiden lisäksi vien myös lemmikkien ruokaa. Oikeastaan Ukrainassa on pula ihan kaikesta, Nyman tietää.

Tavaroita hän vie niin siviileille kuin sotilaillekin.

– Kerään lahjoitettavat tavarat itse. Suuri osa tulee Teuvan SPR:n kautta ja myös Teuvan Vapaaseurakunnan lähetyskirpputori Lähetyskeidas on auttanut paljon. Heiltä olen saanut esimerkiksi vauvojen ja lasten vaatteita. Lisäksi minulla on yhteistyötä eri tekijöiden kanssa Turun seudulla, joilta saan muun muassa lemmikkien ruokaa, Nyman luettelee.

Hän on itse lähtöisin Turun saaristosta, Kemiönsaaresta.

Nyman on tehnyt 31 avustusmatkaa Ukrainaan ja seuraava on suunnitelmissa parin viikon kuluttua.

– Menen aina silloin, kun on rahaa mennä. Yksi reissu maksaa noin 1600 euroa. Ajomatkaa tulee suuntaansa noin 3000 kilometriä, sillä matkan pituus riippuu aina siitä, mikä sodan tilanne on. Reitti pitää aina suunnitella sen mukaan.

Yksi reissu kestää noin viikon verran. Nymanin päämäärä on aina Kramatorsk, mikä sijaitsee Donetskin alueen pohjoisosassa.

– Toki vien tavaraa muuallekin, jos siellä kuulen, että vaikkapa 100 kilometrin päässä tarvittaisiin kipeästi jotain.

Se, että lähtee omalla autolla sota-alueelle, ei ole aivan yksinkertainen juttu.

– Paljon täytyy olla papereita ja paljon erilaisia leimoja. Puola on tässä tosi hankala maa, sillä kun sen kautta menee, he vaativat ID paperit. Puola on huomannut, että kun heidän kauttaan menee paljon avustustarvikkeita, he voivat tienata siinä itse tällä tavalla, Nyman harmittelee.

Tänä syksynä Nymanin avustustoiminta huomioitiin maanlaajuisesti, kun hän sai Vuoden Hyväntekijä 2025 -tunnustuksen.

– Kyllähän se tuli isona yllätyksenä. Keväällä he soittivat ja kertoivat, että olen tällaisessa äänestyksessä kolmen kärjessä. En aluksi edes oikein ymmärtänyt mistä on kysymys, Nyman naurahtaa.

Lions Club määrittää tunnustuksen seuraavasti; Vuoden Hyväntekijä on leijonahenkinen persoona, joka luo ja ylläpitää yhteisymmärrystä, toimii epäitsekkäästi ja puolustaa heikompia. Hän rohkaisee muita ihmisiä kehittämään paikkakuntaa ja yhteisöä ilman henkilökohtaista taloudellista hyötyä, eikä lunasta menestystään toisten kustannuksella. Vuoden Hyväntekijä auttaa lähimmäisiään heidän koettelemuksissaan ja muistaa myös kiittää. Palkintoa on jaettu vuodesta 2015 lähtien ja aiemmin sen ovat saaneet muun muassa laulaja lauluntekijä Juha Tapio ja Suomen jääkiekkomaajoukkueen entinen päävalmentaja Jukka Jalonen.

– Kyllä kun sitä listaa katsoo, niin vähän tulee sellainen tunne, että mitä minä tuossa porukassa teen. En ole oikein kunnolla sisäistänyt itsekään koko juttua, mutta totta kai tunnustus tuntuu hyvältä ja oli aivan huippu juttu, mutta siinä meni samalla se matala profiili millä olen tehnyt näitä hommia. En ole koskaan halunnut olla julkisuudessa, Nyman toteaa.

Muiden mukana myös Nyman toivoo, että sota olisi pian ohi.

– Toivottiin ja uskottiin jo vuosi sitten, että pian sota loppuisi, mutta aina vaan se jatkuu. Tilanne on vaikea enkä usko, että sotaa ainakaan tänä vuonna saadaan loppumaan, Nyman toteaa.

Sitten kun sota joskus loppuu, työ jatkuu.

– Jälleenrakentamisessa on valtava työ. Tosin ukrainalaiset ovat sellaista kansaa, että jos esimerkiksi jokin talo pommitetaan, he alkavat korjata sitä heti seuraavana päivänä. Heiltä löytyy sinnikkyyttä. Taistelutahto ei myöskään lopu. Ukrainassa on todella periksiantamattomia ihmisiä, Nyman tietää.

Nyman on tavannut reissuillaan myös suomalaisia vapaaehtoissotilaita ja myös häntä on yritetty värvätä.

– Kyllä Ukrainan armeija on kysynyt, että jos menisin heille automieheksi. Olenhan ajanut ammatikseni rekkaa ja ajaminen on verissäni. Minä kuitenkin koen, että näillä avustusajoilla pystyn olemaan eniten avuksi ja hyödyksi.

Miten normaali ihminen voi helpoiten auttaa ukrainalaisia?

– Lähialueen ihmiset voivat olla suoraan minuun yhteydessä ja minä pystyn neuvomaan keinoja. Yleisesti ottaen tarvitaan paljon kaikenlaista tavaraa. Voi olla myös yhteydessä Teuvan SPR:n ja sen kautta tavarat toimitetaan minulle ja minä vien ne perille, Nyman neuvoo.

Yksi Lions Clubin palkintoperustelu olikin se, että Nyman vie tavarat aina etulinjoille asti, eikä esimerkiksi jätä niitä rajalle, josta ne eivät välttämättä päätyisi sinne, missä niitä kipeimmin kaivataan.