”Isossa koulussa kaikille ei riitä kiipeilytelineitä ja keinuja”

Juhani Pajunen

Saila Reiniö

PERÄLÄ Kun Perälän koululle menee tuulisena tiistaina puhumaan koulun lakkautusuhasta, ovat koululaiset jo osanneet vierailuun varautua. Rehtori Soile Mäntymäki on nimittäin kertonut opettamilleen 1–2-luokkalaisille, että tänään tunnille tulee toimittajia tekemään juttua. Toinen toimittajista jää juttelemaan oppilaiden kanssa ja toinen varastaa reksin hetkeksi muualle haastatteluun.

Oppilaat saavat nyt keksiä itse keinoja opinahjonsa säilyttämiseksi.

– Alan houkutella kaikki kaverit Perälän kouluun, Iivari Hietanen aloittaa lähikoulun pelastussuunnitelman oppilasmäärän kartuttamisella.

Oppilasmäärä on sidoksissa rahaan, joka sanelee koulurintamalla kyläkoulujen jatkon. Jos kaverit eivät muualta tule Perälän alakouluun, mistä saamme riittävästi rahaa koulun säilyttämiseen, pohtivat ykkös- ja kakkosluokkalaiset.

– Täytyy lähteä kesäksi tienaamaan rahaa, Iivari jatkaa ilmoittautuen vapaaehtoiseksi antamaan varoja omasta taskustaan yhteiseen hyvään.

– Voisin virkata villakoiria... ja kerätä onkimatoja myyntiin. Tubetus voisi olla hyvä tienauskeino, hän lisää listaan.

– Nurmikon leikkaamisella voisi saada myös rahaa, Tobias Sjöblom osallistuu koulukassan ideointiin.

Kaarlo Peltoniemellä on jo kesäpesti katseltuna, ja hänkin lupautuu avustamaan koulua tienesteillään. Sillä aikaa, kun hän muistelee, mikä työpaikka olikaan nimeltään, huikkaa viereiseltä luokkatuolilta Urho Simanen lähtevänsä perunatilalle Ojanperälle töihin.

– Olen ollut siellä ennenkin, ja osan rahoista voin tuoda kouluun, hän sanoo ja nyökyttää olevansa mukana sekä perunan istutuksessa että kaivuussa.

Idea poikii myös hedelmäpuusadon hyödyntämisen koulun hyväksi.

– Meillä on kotona yksi päärynäpuu, joka juuri nyt kukkii, ilmoittaa Veli Hynynen luvaten koko puun sadon myyntiin koulun hyväksi.

Valkokukkaisen päärynäpuun oheen oppilailta kertyy hedelmäsatoa lisääkin.

– Meiltä löytyy yli 30-vuotias omenapuu, muistaa Elvi Rintala.

– Ja meiltä saa sekä omenaa että päärynää! Kaarlo huikkaa hedelmäsatoon lisäystä.

Samaan aikaan toisessa luokassa rehtori pohtii Perälän koulun lakkauttamisuhkaa, joka ei ole rajoittunut vain tähän kevääseen.

– Se on ollut niin pitkäaikainen prosessi. Nämä pienet koulut ovat olleet koko ajan mietinnän alla. Se on ollut raskasta.

Tämän takia Soile Mäntymäki toivoo, että koulun lopettamiselle olisi olemassa jokin lukkoon lyöty päivämäärä, oli se sitten vuonna 2027 tai myöhemmin.

– Loppuisi se jahkaileminen ja saataisiin tietää oikeasti, jatketaanko vai ei. On kuluttava asia joka vuosi miettiä, onko tämä nyt viimeinen vuosi vai vieläkö jatkuu.

Mäntymäki on opettanut Perälän koulussa 15 vuotta. Hän itse toivoo, että koulu saisi jatkaa mahdollisimman pitkään.

– Vaikka sitä on aiemmin mietitty enemmän talouden pohjalta, nyt nämä realiteetit eli lapsiluku on mitä on. Ei sille voi mitään. Mutta ihana työpaikka tämä on.

Tällä hetkellä Perälän koulussa on 33 oppilasta.

– Tosi pitkään määrä oli 45–48 välillä, Mäntymäki muistelee.

Hän antaa kouluverkkoselvityksestä kiitokset sivistysjohtaja Pia Valtoselle. Siihen liittyvät kuulemiset on toteutettu hienosti eikä kouluja olla lopettamassa kesken lukukauden.

– Selvitys on tosi perusteellisesti tehty. Minulla on sellainen tunne, että meitä on kunnioitettu ja kuultu.

Toisessa luokassa opettaja Jouko Rintala on pitämässä tuntia 3–4-luokkalaisille. Hän ehtii toviksi käytävän puolelle juttelemaan. Pitäisikö Perälän koulun jatkua vai loppua?

– Päättäjät päättävät ja opettajat opettavat. Minä en ota kantaa siihen, Rintala toteaa.

– Jos niin käy, että kyläkoulut päättyvät, niin olen varma siitä, että hyvin se arki jatkuu siellä yhtenäiskoulussa eikä se ole oppilaille mitenkään huono asia. Sielläkin on ihan hyvä olla.

Rintalan mielestä kyläkoulussa ja isossa koulussa on molemmissa omat hyvät puolensa.

– Yhtenäiskoulussa valinnaisaineet ovat monipuolisemmat ja puitteet paremmat. Ihan selkeä kyläkoulun hyvä puoli on yhteisöllisyys, joka näkyy täällä arjessa ihan suoraan. Tämä on tavallaan samaa yhteistä luokkaa koko koulu. Kaikki ovat keskenään kavereita.

Tämä asia näkyy parhaiten välitunneilla.

– Koko koulu voi leikkiä keskenään, rakentaa lumilinnaa tai mennä viirin ryöstöä. Se on aidosti merkityksellinen asia. Siinä oppilaat oppivat ottamaan huomioon eri-ikäiset. Tässä konkretisoituu se yhteisöllisyys. Se on pienen koulun vahvuus. Yhteisöllisyys on toki se muotisana, jota nykyään tarjotaan vähän joka paikkaan, mutta täällä se konkretisoituu.

Nyt on ruokatunnin aika. Sen jälkeen oppilaat siirtyvät välitunnille koulun isolle pihamaalle. Karuselli takaisin joka kouluun, toivoo neljäsluokkalainen Vilma Salo.

– Kiipeilyteline saisi olla isompi, ja niitä saisi olla myös enemmän erilaisia, hän lisää.

Karuselli ei enää olekaan itsestäänselvä kapine koulujen ja leikkikenttien pihoilla, kuten vielä muutama kymmenen vuotta sitten.

– Isossa koulussa kaikille ei riitä kiipeilytelineitä ja keinuja, Vilman kanssa välituntia viettävät kolmosluokkalainen Elli Kiili ja kakkosluokkalainen Wilma Kauranen tietävät.

Välituntiliikunnan on todettu ylläpitävän oppilaan parempaa kehoryhtiä sekä parantavan oppimiskykyä. Isommat kouluyksiköt eivät välttämättä kannusta lasta liikkumaan enemmän, kuten Perälän alakoulun tytöt arvelevat.

Mitä muut tytöt ajattelevat koulunsa mahdollisesta lakkauttamisesta?

– Ärsyttävää. Silloin esimerkiksi omat (nuoremmat) perheenjäsenet eivät pääsisi kokemaan sitä samaa koulua, harmittelevat 6-luokkalaiset Tilda Kuronen ja Taika Katajamäki.

Sama näkemys on joillakin muillakin kutosilla.

– Ei lakkautus nyt mua hirveästi haittaa, mutta olisi se kiva, että edes pikkuveli pääsisi läpi koko ala-asteen täällä, toivoo Eero Simanen.

Välitunti on nyt ohi ja oppitunnit jälleen käynnissä. Kirsi Virta-Savolainen on opettamassa 5–6-luokkalaisia. Mitä mieltä hän on koulun mahdollisesta lopettamisesta?

– Onhan se vaikea asia. Se ei ole yksiselitteisesti rahaa. Pitäisi ottaa se lasten hyvinvointi ja kokonaiskuva huomioon.

Hänkin antaa silti täydet pisteet kunnan tekemästä kouluverkkoselvityksestä.

– Avoimuus on ollut hyvä asia tässä prosessissa.

Virta-Savolainen on opettanut Perälän koulussa nyt neljä vuotta.

– Onhan täällä se yhteisöllisyys ihan selkeästi läsnä. Tämän koulun vahvuus se on ollut aina. Täällä kannetaan huolta toisista ja oppilaat tietävät, että kaikilta voi pyytää apua. Ja tietysti se, mikä täällä on ollut ihanaa, on tuo iso piha. Se on runsaassa käytössä ollut aina.

Koulun oppilaat tuntevat toisensa ja henkilökunnan, ja henkilökunta tuntee kaikki oppilaat.

– Opetuksellisesti opettajalla on enemmän aikaa per oppilas. Siksi opetus on yksilöllisempää.

Kolmiopettajaisen koulun päivittäiseen henkilökuntaan kuuluu myös yksi koulunkäynninavustaja ja yleisnais-jantunen Sirkka Aho, jonka päätoimi on vastata koulun ruoka- ja siivoushuollosta.

– Itse Perälässä asuvana nautin lyhyestä työmatkasta, jonka voi joko pyöräillä tai kävellä. Samoin lähistöllä asuvat oppilaat pyöräilevät koulumatkan, jolloin happihyppely tuulettaa aivoja ja hyötyliikunta tulee tehtyä huomaamatta, Aho pohtii lähikoulun tuomaa terveydellistä puolta.