KOLUMNI 25.10.2023

Kouluttautuminen voimaannuttaa

Työntekijöiden lisäkouluttautuminen perustuu opintovapaalakiin, jota sovelletaan muun muassa yksityisen työnantajan ja kunnan virkasuhteessa tai siihen verrattavassa palvelussuhteessa olevaan henkilöön. Aikuiskoulutusta järjestetään yliopistoissa, ammatillisissa oppilaitoksissa, ammatillisissa aikuiskoulutuskeskuksissa ja kansalaisopistoissa. Ammattikorkeakoulujen opinnoissa aikuiskoulutus on mahdollista toteuttaa eri opiskelumuotojen yhdistelminä sisältäen sekä lähiopetusta että verkko-opiskelua.

Opiskeluun voi saada Työllisyysrahastosta aikuiskoulutustukea työntekijä, jolla on yli kahdeksan vuoden työhistoria sekä vähintään vuoden virka- tai työsuhde nykyisessä päätoimisessa työsuhteessa. Työvuosiin voi laskea myös varusmiespalvelun tai hoitovapaan. Tuen edellytyksenä on, että henkilö jää koko- tai osa-aikaiselle opintovapaalle. Opintovapaan päättää työnantaja tietyin edellytyksin ja sitä voi pitää enintään kaksi vuotta viiden vuoden aikana.

Työllisyysrahaston mukaan vuonna 2022 aikuiskoulutukseen käytettiin 178 miljoonaa euroa, ja tuen saajia oli yli 30000, joista 97 prosenttia oli palkansaajia ja 76 % naisia. Yli puolet oli 30–39-vuotiaita. Valtaosa suoritti tutkintoa, ja kolmasosa opiskeli sosiaali- terveys- sekä liikunta-alalla.

Uuden hallituksen ohjelmassa on kirjaus, jonka mukaan aikuiskoulutustuki lakkaa 1.8.2024. Myös vuorotteluvapaan lopettaminen on ministeriöissä mietinnässä. Muun muassa Vaasan ammattikorkeakoulun rehtori suhtautuu hallituksen suunnitelmaan kriittisesti. Hänen mielestään tässä työvoimapoliittisessa tilanteessa tuntuu irvokkaalta, että esimerkiksi sosiaali- ja terveysalan ihmisten tulisi itse maksaa lisäpätevöitymisensä.

Lisäpätevöityminen koskee myös opetusalaa mitä suuremmassa määrin. Opettajat opiskelevat muun muassa erityisopettajiksi ja lastenhoitajat lastentarhanopettajiksi, joista on tällä hetkellä todella kova pula. Myös opinto-ohjaajiksi kouluttaudutaan aikuiskoulutustuella. Useilla lisäkoulutuksessa olevilla on jo perheet ja osalla saattaa olla asuntovelkaa, joten ei voida olettaa, että he pelkästään omin kustannuksin pätevöityvät. Kyllä siihen tarvitaan yhteiskunnan osatukea.

Minulla on asiasta myös omaa kokemusta. Toimittuani yli 10 vuotta kahdessa eri kunnassa peruskoulun opettajana, hakeuduin Kauhajoelta vuodeksi opinto-ohjaajakoulutukseen Jyväskylän yliopistoon. Perheemme oli silloin 5-henkinen, joten ilman tukea en varmaankaan olisi ratkaisua tehnyt. Sain opo-koulutuksen kautta opettajan pätevyyden sekä lukioon että ammatilliseen koulutukseen. Opinto-ohjaus oli myöhemmin osa opetusvelvollisuuttani lukion rehtori/sivistystoimenjohtaja -pestissä noin 10 vuoden ajan.

Aikuiskoulutustuella tai vastaavilla järjestelyillä on historian saatossa saatu Teuvan koululaitokseen useita päteviä opinto-ohjaajia, erityisopettajia, koulunkäynninohjaajia ja liikunnanopettaja joitakin mainitakseni. Useat heistä ovat tehneet pitkän työuran Teuvalla tai palvelevat edelleen Teuvan kunnan koululaitoksessa. Teuvalla on aina osattu tukea henkilöstön omaehtoista pätevöitymistä. Vuorotteluvapaata on Teuvalla ja Suupohjassa myös hyvin käytetty, ja sen avulla useat ovat voimaantuneet niin, että jaksavat työskennellä raskaissa tehtävissä eläkeikään saakka.

Suupohjaan on tulossa jätti-investoinnit, joten esimerkiksi avoimeen AMK -koulutukseen tulisi nyt satsata todella merkittävästi ja pian. Alueen kuntien, Koulutuskuntayhtymä Vuoksin, Yrittäjäopiston, lukioiden ja kansalaisopiston olisi syytä pikaisesti luoda yhteinen strategia koulutuksen suunnitteluun ja laajentamiseen nykyisestään.

Uuden hallituksen olisi mielestäni syytä harkita, onko tarpeen ja oikein tässä tilanteessa heikentää tai lopettaa hyvää aikuiskoulutus- ja vuorotteluvapaakäytäntöä.

Erkki Nevanperä

Kirjoittaja on ex-sivistysjohtaja ja lukion rehtori