Bushidō, soturiherrasmiehen tie

Henry Aho

ÄYSTÖ Bushidō oli japanilaisten samurai-sotureiden elämäntapaohjeistus. Siinä soturin tien harjoittamiseen liitettiin eettisiä ja kunniakäsityksiä. Bushidō ei ollut kirjoitettu lakikokoelma, vaan kokoelma elämänohjeita, jotka siirtyivät perimätietona sukupolvelta toiselle. Näin bushidō kasvoi ja kehittyi pitkien sodankäynnin vuosisatojen aikana. Bushidōlla ei siis ole tarkkaa ilmaantumisvuotta, vaan se on pidemmän prosessin tulos. Bushidō oli tie, jota samuraiden oli noudatettava jokapäiväisessä elämässään, mitä heiltä odotettiin ja mihin heidät koulutettiin. Nyt tätä voi opetella Teuvan Äystönkylässä.

– Olen opettanut taistelulajeja vuodesta 2010 lähtien. Äystöllä pidän kahta eri ryhmää. Bujinkan Budo Taijutsu -ryhmää kaksi kertaa viikossa ja kerran viikossa filippiiniläistä taistelulajia DeCuerdas Eskrimaa, 43-vuotias Michael Aalto kertoo.

Aalto on harrastanut kamppailulajeja pienestä pojasta lähtien.

– Isä nyrkkeili ja menin hänen kanssaan salille sekä katsomaan matseja. Olen lähtöisin Lopelta ja 20 kilometrin päässä Riihimäellä alettiin pitää 1990-luvun alussa taekwondo-harjoituksia. Menin sinne ja muutaman vuoden päästä siirryin Karateen, koska ne treenit olivat Lopella. Muutin aikoinaan Helsinkiin ja siellä kokeilin monia eri lajeja. Lukioaikoina, 2000-luvun taitteessa, asuin Jyväskylässä. Siellä harjoittelin Taijia. Kerran kaksi opettajaa sattuivat olemaan sairaina samaan aikaan ja tuuraajaksi tuli Eskrima-opettaja. Se oli kerrasta menoa, Aalto valaisee historiaansa.

– Bujinkaniin tutustuin Helsingissä vuonna 2006. Minua on aina kiinnostaneet samuraimiekat sekä Japanin historia ja kulttuuri. Luin ensin kaikki kirjat mitä lajista löysin, huomasin, että laji sopisi minulle, ja menin peruskurssille, hän jatkaa.

Yksi itsepuolustuslajien tarkoitus on se, että osaa tarvittaessa puolustaa itseään.

Oletko koskaan joutunut sellaiseen tilanteeseen, jossa olisit joutunut käyttämään taitojasi?

– En ole, paitsi kerran treeneissä eräs oppilaani menetti jostain syystä täysin malttinsa ja yritti käydä oikein vakavissaan kimppuuni. Hän yritti lyödä, potkia ja jopa purra. Hän lähti sen jälkeen vähän käsi kipeänä pois paikalta, eikä enää sen jälkeen käynyt treeneissä. Tappelu ei koskaan ole itsepuolustuslajien tarkoitus ja he, jotka osaavat lajeja, eivät koskaan tappele kuin äärimmäisen pakon edessä viimeisenä vaihtoehtona, Aalto toteaa.

Bujinkan Budo Taijutsussa yhdistyy Bujinkanissa yhdistyy yhdeksän eri perinteistä japanilaista koulukuntaa yhdeksi kokonaisuudeksi. Kuudessa koulukunnista on samurai-koulua ja kolmessa ninjutsu-koulua. Koulukunnat edustaa pääosin Japanin historian sotaisia aikoja ennen rauhaisaa Edo-kautta ja harjoittelussa korostuu japanilaisen samuraihaarniskan vaikutus liikkumiseen. Bujinkanissa pyritään palauttamaan kehon luonnollinen tapa liikkua ja toimia. Harjoitukset koostuvat aseettomista tekniikoista, johon vähitellen tulee mukaan laaja kirjo perinteisiä japanilaisia aseita. Pääasiassa harjoitellaan yhdistelmää kaikista koulukunnista, mutta niitä harjoitellaan myös erikseen. Bujinkanissa on käytössä perinteinen japanilainen Kyu-Dan vyöarvojärjestelmä.

Tenio DeCuerdas Eskrima on yhdistelmä noin kahdestakymmenesta filippiiniläisestä tyylistä, joita kaikkia edesmennyt suurmestari Gilbert Tenio opetti nimen DeCuerdas alla. Tenio vaikutti legendaarisessa Stocktonin FMA skenessä, missä tunnetut opettajat kuten Angel Cabales opetti Serradaa- ja Leo Giron Largo Mano -tyyliä. Aalto on itse opiskellut useammankin Tenion mestari tason oppilaan kanssa. Tenion opetuksen moninaisuuden vuoksi kaikkien hänen pisimmälle päässeiden oppilaiden opetus on hyvin erilaista. Tästä syystä Aalto opettaakin omaa näkemystään tyylistä pohjautuen kokemuksiin DeCuerdasista eri opettajien kanssa, sekä yksittäisistä puhtaista tyyleistä, joita hän on harjoitellut muun muassa Suomessa, Amerikassa ja Filippiineillä. Harjoittelu koostuu pitkälti yhdellä ja kahdella lyhyellä kepillä tehtävistä harjoituksista, mutta mukana myös veitsi, aseettomat tekniikat, pitkä keppi, keppi ja veitsi, sekä eksoottisemmat filippiiniläiset aseet. Myös tässä lajissa on käytössä vyöjärjestelmä.

Mitkä vyöarvot sinulta itseltäsi löytyy?

– Eskrimassa minulla on punainen, eli korkeimman mestarin, vyö. Sen korkeampaa vyöarvoa lajissa ei ole. Bujinkanissa minulla on 7. danin musta vyö.

Ammatiltaan Aalto on taiteilija.

– Ammatistakin saa oikeastaan syyttää isää. Hän teki tatuointeja ja katselin hänen työskentelyään pienena ja aloin sitten myöhemmin itsekin tehdä niitä.

Aalto aukaisi muutama viikko takaperin tatuointistudion Kauhajoen keskustaan. Samassa liikkeessä työskentelee myös Aallon vaimo, Suvimol Aalto, lyhyemmin Susan. Susan on lähtöisin Thaimaasta. Pariskunta muutti Teuvalle toukokuun alussa.

Mikä toi teidät asumaan Äystölle?

– Isän vaimo oli Äystöltä kotoisin. Vierailin usein pienenä Äystöllä hänen vanhempiensa tilalla. Vuosi sitten etsimme taloa ja saimme kuulla, että se tila on myynnissä. Ostimme sen silloin ja nyt pääsimme muuttamaan. Asuimme aiemmin Riihimäellä ja minun piti tehdä ennen muuttoa sovitut tatuoinnit valmiiksi. Riihimäen asuntomme laitoimme vuokralle. Se täytyy sanoa, että Teuva on tosi mukava paikka ja suunnitelmissa on jäädä tänne pysyvästi.

Onkin siis luontevaa, että Aalto pitää itsepuolustuskursseja Äystön nuorisoseuran tiloissa.

– Vastaanotto on ollut hyvää. Kursseille on ilmoittautunut yhdeksän henkeä, joista kuusi käy aktiivisesti joka viikko. Bujingassa käy muutama enemmän kuin Eskrimassa. Kurssit sopivat kaikenkuntoisille. Sitä olen pitänyt rajana, että alle 16-vuotiaan otan mukaan ainoastaan, jos jompikumpi hänen vanhemmistaa tulee myös. Silloinkin pitää olla vähintään yläasteikäinen. Mielestäni tämä ei ole pienten lasten harrastus. Lajit eivät ole fyysisesti kovin raskaita, ellei niin halua. Tarkeintä harjoittelussa ovat tekniikat ja niiden oppiminen.

Kurssit ovat jo nyt herättäneet hyvin kiinnostusta.

– Olen harrastanut monenlaisia lajeja. Teuvalle muutettuani olen etsinyt kamppailulajeja, mutta niitä ei juuri ole ollut lähialueella. Lähdin koittamaan näitä ja nämä tuntuvat luontevilta ja sellaisilta, jotka sopivat minulle. Näitä voisi harrastaa pidempääkin, samuraihaarniskaan treenien ajaksi puettu Esa kertoo.

Jutuntekopäivänä paikalla oli harvinaisen vähän harrastajia. Esan lisäksi Aallon johdolla harjoittelivat Johanna ja Tuukka Alanen.

– Tämä on tosi kivaa, vaikka vähän vaikeaa. Mukavinta on erilaisten tekniikoiden oppiminen. Pidän enemmän Eskrimasta, sillä siinä käytetään aseita, 13-vuotias Tuukka tuumaa.

– Tuukka on aina ollut kiinnostunut kamppailulajeista, mutta kaikki harjoitukset ovat olleet niin kaukana. Hienoa, että Teuvallekin on nyt saatu tällaiset ryhmät. Teen itse istumatyötä, joten lajin harrastaminen tekee hyvää itsellenikin, Johanna jatkaa.

Lisää tietoa molemmista lajeista saa Äystö Budokain nettisivuilta: https://www.aysto-budokai.com/