Nisulan-paikalta maailmalle

Juhani Pajunen

TEUVA Tejuka-lehden Henkilö -juttusarja pureutuu teuvalaisuuden ytimeen. Henkilö on joko täällä syntynyt ja osan elämäänsä viettänyt tai edelleen Teuvalla asuva. Miltä meno Teuvalla nykyisin näyttää? Antaako omat juuret ja niiden tunteminen ihmiselle lisävoimia?

Kuka olet, mistä tulet ja mitä teet?

– Olen Toni Viljanmaa, synnyin melkein 50 vuotta sitten Teuvalla. Nisulanpaikalla tuli asuttua koko lapsuuden ja varhaisen nuoruuden. Aloitin kesätyöt toimittajana Tejukassa kesällä 1994. Työskentelen toimittajana Lännen Mediassa ja teen parhaillaan myös kolmatta tv-dokumenttia Ylelle. Se näytetään Ylen kanavilla ensi vuonna. Työstän myös poliittisen historian väitöskirjaani, jossa tutkin suomalaisen yhteiskunnan perusristiriitoja paikallisyhteisöissä Teuvalla ja Vaasassa 1918–1948.

Vietit lapsuuden ja nuoruuden Teuvalla. Millaiset eväät ne sinulle antoivat?

– Lapsuudessa Korvenkylän metsät tulivat tutuiksi. Ohjelmassa oli intiaanileikkejä, kalastusta Teuvanjoessa, ahkeraa rockin kuuntelua ja urheilua. 1980-luvun puolessa välissä Teuvan Rivakka oli Suomen paras vapaapainiseura, ja painisalilla kävin itsekin. Omaksi lajiksi valikoitui silti jalkapallo, jota pelasin Teuvan Pallossa pikkunatiaisesta täysi-ikäisyyteen asti. Moni harrastus kantaa vielä nykyäänkin. Perheellämme oli myös pieni yritys, joten siinäkin oli tekemistä. Siinä oppi yrittämisen ideaa, joka jäi kytemään mieleen.

Mikä on varhaisin lapsuusmuistosi?

– Asuimme kirkonkylässä niin sanottujen veteraanitalojen tuntumassa. Karkasin pihasta kolmevuotiaana ja lähdin seikkailemaan kohti kylän keskustaa. Olin utelias muksu. Minut saatiin sitten kiinni aika pian lähdön jälkeen. En ymmärtänyt, miksi lähteminen oli niin iso juttu.

Millaiset siteet sinulla on Teuvalla, ja kuinka usein käyt täällä?

– Äiti, isosisko ja kummipoika asuvat Teuvalla. Samoin kummisetä ja -täti sekä muitakin sukulaisia. Monet kaverit ovat kyllä muuttaneet pois. Eivät kuitenkaan kaikki, joten yhteyksiä pidetään. Käymme Teuvalla suunnilleen kerran puolessatoista kuukaudessa.

Kerro joku sellainen asia, minkä vain harva sinusta tietää?

– Olin vähällä jäädä Australiaan käydessäni siellä ulkoministeriön työharjoittelussa reilut 20 vuotta sitten. Suomessa oli töitä vähänlaisesti, joten ajattelin, että siellä voisi päästä paremmin työn syrjään kiinni.

Mitä teet vapaa-ajallasi?

– Löysin uudestaan jalkapalloilun neljä vuotta sitten. Olen pyrkinyt hankkiutumaan futisporukoihin eri paikkakunnilla, mutta välillä oli muutaman vuoden tauko. Nyt pelailen aamuisin Raittius- ja Urheiluseura Zoomin porukassa pari kertaa viikossa. Muuten tämä vuosi on ollut kiireinen eri töissä ja projekteissa, joten vapaa-aika on ollut kortilla. Osin siksi myös meidän kellaribändimme Jürgen Jürgensen on ollut telakalla.

Milloin itkit viimeksi?

– Herkistyn välillä musiikista. Viimeksi niin kävi pari viikkoa sitten, kun aloin kuunnella radiosta Veikko Lavin Evakon laulua ja sen sanoja. Äidin puolen sukuni on lähtöisin luovutetusta Karjalasta.

Jos voisit muuttaa itsessäsi yhden asian, mikä se olisi?

– Olisin sinnikkäämpi opettelemaan kitaransoittoa.

Kenet haluaisit tavata?

– Amerikkalaisen dokumenttielokuvien ohjaajan Ken Burnsin. Häneltä voisin oppia yhtä ja toista dokumenttien tekemisestä.

Mikä on ikimuistoisin asia, jota sinulle on koskaan tapahtunut?

– Oman pojan syntymä, ehdottomasti.

Voisitko muuttaa takaisin Teuvalle?

– Olen asunut kymmenellä eri paikkakunnalla. Siinä ehtii jo hieman verrata paikkoja toisiinsa. Olen huomannut, että Teuvalla on ollut hyvä asua, ja nyt paikkakunnalla näkyy yllättävästi uutta positiivista kehitystä monellakin eri alalla, vaikka väestökato vaivaakin. Ikinä ei tiedä, mihin maailma kuljettaa, joten ei pidä sulkea pois tätäkään vaihtoehtoa.

Historiikki Keitintehtaasta työn alla

TEUVA Toni Viljanmaa on paraikaa kirjoittamassa kirjaa satavuotiaan Teuvan Keitintehtaan historiasta.

– Keitintehtaan tuotteet ovat jotenkin lähellä suomalaista: sauna, kiuas ja kenttäkeittiö. Vapaa-ajan harrastustoiminnassa kenttäkeittiöiden ja grillien merkitys on tosi suuri. Ei sitä tule normaalisti ajatelleeksikaan.

Viljanmaa kuuli suunnitteilla olleesta kirjaprojektista eräältä tutulta toimittajalta, joka on myös historiantutkija. Viljanmaa jutteli asiasta Keitintehtaan toimitusjohtajan Henri Penttilän kanssa ja ehdotti, että voisi kirjoittaa historiikin.

Asia pantiin vireille jo korona-aikana, mutta kirjan varsinainen työstäminen on tapahtunut viime ja tänä vuonna. Historiikin on määrä valmistua tänä vuonna.

– Yrityksen historia on minun mielestäni tosi kiinnostava, kun se ajoittuu sinne Suomen itsenäistymisen jälkeisiin aikoihin, jolloin Suomi oli alle kymmenvuotias tasavalta. Historia kiinnittyy kenttäkeittiöihin talvi-, jatko- ja Lapin sodassa. Siinä on tosi mielenkiintoinen tausta.

Viljanmaa on tehnyt kirjaa varten parikymmentä haastattelua. Vanhoja valokuvia Keitintehtaan historiasta ja keittimistä hän on saanut paitsi yritykseltä myös monilta ihmisiltä.

– Ihmiset ovat olleet tosi hyvin mukana, se on ollut kiva nähdä. Esimerkiksi Vaalasta kuvia lähetti entinen sotilaskeittäjä, joka oli ottanut kuvia 80-luvulla armeija-aikanaan. Niissä oli hyvin siepattu se 80-luvun armeija-aika ja sotilaskeittäjän toiminta.