38 vuotta työtä hoitoalalla

Henry Aho

TEUVA Äystöltä lähtöisin oleva Sirkka Mikkilä o.s. Lampinen ei tiennyt lapsena tai nuorena, mikä hänestä tulee isona.

– Ammatista ei ollut mitään tietoa eikä oikein edes haaveita, kun ei ollut kokemusta, Mikkilä hymyilee.

kaikki muuttui, kun Mikkilä meni muutaman viikon työjaksolle työvoimatoimiston kautta Lehtiharjun sairaalaan.

– Muistan päivämääränkin. Se oli 17. elokuuta vuonna 1987. Tykkäsin tosi paljon siitä työstä. Lehtiharjusta tuli vähän niin kuin toinen kotini. Se kaksi viikkoa Lehtiharjulla vähän venähti.

Työstä innostuneena Mikkilä kävi kotitalousoppilaitoksen Kauhajoella ja valmistui lähihoitajaksi vuonna 2001.

Mikä työssä oli se juttu, joka veti mukanaan?

– Kyllä se oli se, että pystyi auttamaan ihmisiä, Mikkilä tietää.

Mikkilä on nähnyt ja kokenut työssään muutoksia, jotka ovat koskeneet sosiaali- ja terveydenhoitoalaa.

– Ensin oli sairaanhoitopiiri, sitten Teuvan kunta, LLKY ja nyt HyväEP. Aluksi Lehtiharjussa oli kolme osastoa, 1–3. Kun siirryttiin Teuvan kunnan alaisuuteen, 1 osasto jäi pois. LLKY:n aikana kaksi muutakin lopetettiin vuonna 2014 ja siirryimme nykyiseen toimipaikkaan Savosentielle, terveyskeskuksen taa. Jos jotain saisi toivoa, en tahtoisi enää yhtäkään muutosta, Mikkilä tuumaa.

Aina sanotaan, että ennen oli kaikki paremmin. Mikkilä allekirjoittaa jossain määrin väitteen.

– Mielestäni kaikkein paras tilanne oli, kun olimme Teuvan kunnan alaisuudessa. Nyt kun tätä nykytilannetta seuraa läheltä, tilanne voisi olla parempikin. Lähinnä se mietityttää, kun kaikki on netin takana. Miten vanhukset löytävät esimerkiksi tarvittavat puhelinnumerot, kun nuorimmillakin on välillä vaikeuksia niitä löytää.

Vuosien ja vuosikymmenten varrella moni asia on muuttunut.

– Etenkin viime vuosina avun tarvitsijoiden määrä on lisääntynyt. Koronavuosilla on varmasti myös tekemistä asian kanssa.

Mikkilä pyörittää mielenterveys- ja riippuvuushoidon tukipistettä, Mieri-palveluita, Teuvalla.

– Ensin saamme sosiaalihuollosta yhteydenoton ja sen jälkeen teemme asiakkaalle hoidon tarpeen arvioinnin. Sen jälkeen hoidossa edetään arvioinnin tulosten perusteella, Mikkilä kertoo.

Mikkilä tekee työssään myös kotikäyntejä ja pyörittää ryhmätapaamisia, joita tiloissa on kahdesti viikossa.

– Lopullinen tarkoitus tässä on se, että ihmiset kuntoutuisivat ja pärjäisivät sen jälkeen elämässä, Mikkilä tietää.

Joskus loppuelämän työ löytyy ensimmäisellä kerralla.

– Koskaan ei ole tullut edes mieleen, että tekisin jotain muuta. Tämä työ on erittäin antoisaa ja ihmisläheistä. Tässä voi auttaa ihmisiä ja antaa heille neuvoja. Kaikkein paras palkinto on se, että kun näkee miten potilaat työllistyvät tai lähtevät opiskelemaan, saavat elämänsä takaisin raiteilleen, Mikkilä tietää.

Muutaman vuoden kuluttua Mikkilälle tulee 40 vuotta täyteen periaatteessa samassa työpaikassa, vaikka työnantaja onkin välillä vaihtunut.

– Sitten jos ja kun joskus eläkkeelle pääsen, olen varmaankin tehnyt hoitotyötä puolen vuosisadan verran, Mikkilä hymyilee.