Jokkis kulkee isältä pojalle

Katja Rantatulkkila

TEUVA Ei ole pojalla vielä omaa autoa, vielä. Näin toteaa jokamiesluokan eli jokkiksen ajaja Jarkko Moisio, 23. Reilun vuoden ikäinen Topias oli vain kahden viikon ikäinen, kun hänet vietiin seuraamaan isänsä jokkiskisaa. Paljon ei taida poika tilanteesta muistaa, mutta kuvat muistuttavat.

– Jokkis on koko perheen harrastus. Oma isäni alkoi ajaa, kun olin pieni ja tavallaan kasvoin jokkiksen parissa. Ensimmäisen kisani ajoin 14-vuotiaana vuonna 2016, Moisio kertoo ja lisää, että on mahdollista, että harrastusinto jatkuu omassa pojassa.

– Ainakin hän on jo nyt pajalla mukana innokkaasti, Moisio naurahtaa.

Kun Moision puoliso Säde vajaa kaksi vuotta sitten ilmoitti lapsen tulosta, nuori mies ei kauhistunut ajatusta, päinvastoin.

– Olihan siitä puhuttu, että lapsia halutaan ja nimenomaan halutaan tehdä niitä nuorina, kun vielä jaksaa olla niiden kanssa.

Hyppääminen isän rooliin on sujunut hänen mielestään mutkattomasti ja ilman suurempia kasvukipuja.

– Toivon, että osaan olla pojalle esimerkkinä. Samaan tapaan kuin oma isäni on ollut esimerkkinä minulle. Sieltä se minun isänmallini tulee. Autot ja käsillä tekeminen, Moisio miettii.

– Jarkko on tarkka, ei tee hutiloiden mitään, vaimo vielä täsmentää.

Moisio on tällä hetkellä työttömänä, kun puolen vuoden työ varaosamyynnissä päättyi hiljattain. Hän myöntää, että hieman tilanne ajatteluttaa, muttei menetä kuitenkaan tulevaisuuden uskoaan.

– Perheen kannalta työttömyys osittain hirvittää, mutta haen työmahdollisuuksia koko ajan. Olen aina ollut luonteeltani aina tekevä, etten oikein istumaankaan voi jäädä. Joskus asiat ovat vaan epävarmoja, muttei auta kuin luottaa, että asiat menevät hyvin. Ei siitä kannata ottaa elämään liian suurta stressiä.

Autoharrastus tuo sisältöä arkeen ja tekemistä käsille. Moisio korjailee ja rakentelee jokkisautojaan pajassaan, mutta myös muunlaisia korjaushommia on tullut tehtyä.

– Lähisuvulle olen autoja laittanut silloin tällöin.

Veri vetää jokkisradoille ja sinne Moision perhe lähtee yleensä yhdessä. 38 pokaalia ja muutama kyläkisavoitto kertovat, että jokkis on elämäntapa.

– Saa vähän revitellä, olen aika kilpailuhenkinen. Ja vaikka menestystä ei tulisikaan ja joutuu pettymään, ei sitä kannata ottaa ihon alle, tämä on vain harrastus..

Viimeksi kilparadalla hänellä oli allaan 1970-luvun Skoda.

– Sellainen vanha takavetoinen, joka ei sovellu siviilikäyttöön ollenkaan.

Onko perheellistyminen kasvattanut itsesuojeluvaistoa, pelottaako ajaessa koskaan?

– Mitään ei ole koskaan sattunut enkä oikein osaa pelätä, että sattuisikaan, Moisio sanoo.

– Jarkko ei noloottele auton kanssa, se pysyy kyllä rasas, kurikkalaislähtöinen Säde-vaimo huomauttaa.

Moision perheessä vietetään sunnuntaina toista isänpäivää, jonka päätähtenä on Jarkko-isä.

– Ehdottomasti suosittelen isyyttä ikätovereille. Lapsissa ja nuorissahan se tulevaisuus on.

Topias-poika ei vielä keittele isänpäiväkahveja, mutta Säde aikoo tehdä vähän parempaa ruokaa kuin arkena. Iskän lahjomisten jälkeen perhe suuntaa onnittelemaan vaaria.

– En pidä isänpäivän viettoa ollenkaan pahana perinteenä, vaikka jotkut eivät siitä piittaakaan, Moisio sanoo ja sanoo kestävänsä olla huomion kohteena yhtenä päivänä vuodessa.