Juhannuksessa on taikaa

Henry Aho

TEUVA Juhannuksessa ja etenkin juhannusyössä on pitkään uskottu olevan taikaa. Ennen vanhaan uskottiin taikoihin eri lailla kuin nykyään. Juhannukseen liittyvät erityisesti naimisiinmenoon ja lempeen liittyvät taiat, sillä juhannus on ollut muun muassa myös hedelmällisyyden juhla. Nykyisin juhannustaiat ovat vähentyneet ja usko taikuuteen on hiipunut huomattavasti. Yksi juhannustaioista on kuitenkin säilynyt aivan nykypäivään saakka. Se on tapa laittaa paikkakunnasta ja perinteestä riippuen juuri tietty määrä, esimerkiksi seitsemän tai yhdeksän, erilaista kukkaa tyynyn alle juhannusyöksi. Nukkuessa pitäisi sitten aviopuolison ilmaantua unessa.

Taikoja on ollut miltei lukemattomia ja ne esiintyivät hiukan eri muodoissa paikkakunnasta riippuen. Alla muutama esimerkki:

Nivalassa, kun tyttö halusi tietää onko hänen tuleva miehensä poikamies vai leskimies, niin hänen oli juhannussaunasta: ”Lähettävä palijain persein takaperin kävelemään halakopinoon päin”. Hän ei saanut katsoa taaksepäin olkansa yli. Se ”halako, joka perseeseen pökkäsi”, oli tarkastettava. Jos se oli halkaistu, niin leskimies, mutta jos se oli pyöreä, niin poikamies.

Virroilla on ollut taika: ”Kun juhannusaattona menee lakaisemaan portaita ihan alasti, niin tuleva aviopuoliso tulee portaille vastaan.” (Luultavasti tämä taika toimii parhaiten kerrostalossa. toim.huom.)

Tammelassa tiedettiin: ”Juhannusyönä on luonnonlähteen vesi viinaa kello kaksitoista yöllä.” (Mikä onkin kätevää, sillä Alko ei ole siihen aikaan auki. toim.huom.)

Osa vanhoista taioista on sen verran rajuja, että niitä ei mitenkään kehtaa paikallislehteen kirjoittaa. Huomionarvoista on se, että monet juhannustaioista kuuluu tehdä alastomana. Sen verran sensuroimme juttua vanhempien mieslukijoiden rytmihäiriöiden välttämiseksi, että annoimme kuviin suostuneelle neidolle luvan pitää vaatteensa päällä. Aikatauluteknillisistä syistä juttu tehtiin päivällä, vaikka moni taioista toimii vain, jos ne tehdään nimenomaan juhannusyönä.

Juhannustaiat eivät ole olleet ainoastaan naisten tekemiä. Myös pojat ovat iät ja ajat halunneet tietää, kuka olisi heidän tuleva morsiamensa.

Hänet sai nähdä, jos meni juhannusyönä kolmasti muutetun rakennuksen katolle ja asettui katon harjalle hajareisin istumaan. Alasti, kuinkas muutenkaan. (Päivällä tätä ei kannata tehdä, ei etenkään tummalla peltikatolla aurinkoisella säällä. toim.huom.)

Jos kokee korkeanpaikankammoa, myös veden ympäröimällä kivellä istuminen houkuttelee morsianta näyttäytymään.

Myös juhannuskoivut liittyvät taikamenoihin. Muinaiset esi-isämme ovat tehneet useita koivuihin liittyviä taikarituaaleja. Tyypillisiä olivat lemmentaiat ja karjaonneen liittyvät rituaalit.

Eräs karjaonneen liittyvä tapa oli laittaa lehmän sarviin koivunoksia. Niihin saatettiin laittaa myös taikinahärkin, joka oli nuoren männyn latvasta tehty taikinan sekoittamisväline. Näillä rituaaleilla haluttiin varmistaa ensi vuoden vilja- ja maito-onni. Myös lehdeskimppu tai heinätuppo saatettiin pujottaa lehmän sarviin, jotta saataisiin mainio heinäsato. Lehmää emme aikataulullisista syistä juttuun saaneet hankittua.

Niin ikään saunavihdalla oli oma osansa taikomisessa. Ensin kylvettiin vihdan kanssa saunassa. Sen jälkeen mentiin ulos ja viskattiin se takaperin tai jalkojen välistä saunan katolle. Jos saunavihdan tyvi, eli kädensija osoitti kirkkomaalle päin, niin se tiesi kuolemaa tulevana vuonna. Jos tyvi taas osoitti johonkin taloon päin, niin se ennusti naimisiinmenoa.

Erilaisia juhannustaikoja on siis tehty iät ja ajat. Se, miten hyvin taiat toimivat, ei ole kovin tarkasti dokumentoitu. Ei kai niistä kuitenkaan suurta haittaakaan voi olla.

Lähteet: Wikipedia, Maaseudun tulevaisuus: Lukemisto | Historia ja perinne 24.6.2022. Janica Pörhönen, www.https://www.tunturisusi.com/