Keihäslegenda lunasti vanhan lupauksen – Kuuntele, miten Pauli Nevalan laulama muisto kultaisilta vuosilta raikaa

Äänitiedosto avautuu painamalla yllä olevaa (play) painiketta.

TEUVA Viitisen vuotta sitten kolme mestaria, Pauli Nevala, Seppo Räty ja Jorma Kinnunen, kiersivät ympäri Suomea opettamassa lapsille ja nuorille keihäänheittoa. Näillä reissuilla syntyi ajatus musiikkikappaleesta, joka kertoisi kahdesta kaveruksesta. Nevala ja Kinnunen tapasivat toisensa ensimmäisen kerran heidän ollessaan 17- ja 18-vuotiaita. Vuosien saatossa he tutustuivat toisiinsa paremmin ja ystävystyivät keihäänheittokilpailuissa ja leireillä. Aikaa kului, eikä kappaletta kuulunut. Ei ennen kuin nyt.

– Kun ajoimme paikasta toiseen, istuimme Jorman kanssa takapenkillä. Meillä oli oikein oma kuskikin matkassa. Jorma aina tapasi laulaa yhtä musiikkikappaletta. Minä sitten jossain kohtaa kysyin, mikä se on. Jorma ei tiennyt. Se oli kappale, jota hänen äitinsä oli laulanut iltalauluna, kun Jorma oli ollut pieni. Samoilla matkoilla Jorma sai ajatuksen, että minun pitäisi tehdä kappale meistä kahdesta ja minä sellaisen lupasin tehdä, Nevala kertoo.

Jorman automatkoilla laulama kappale jäi vaivaamaan niin paljon, että Pauli tahtoi selvittää mikä se on. Monen mutkan kautta selvisi, että kappale oli nimeltään Kotimaan kaipuu, jonka on levyttänyt muun muassa Annikki Tähti. Tämä asia siis selvisi, mutta se toinen, kappale Jormasta ja Paulista, jäi muhimaan päähän vuosien ajaksi. Nyt Jorman ja Paulin kappale on viimein purkitettu.

Mukana kappaleessa on Paulin lisäksi Pentti Annala, joka soittaa mandoliinia, sekä mestaripelimanni Teppo Välimäki, joka soittaa kaksirivistä haitaria. Vuonna 1947 syntynyt Välimäki on tuttu nimi kansanmusiikkipiireistä. Hän on levyttänyt omien laskujensa mukaan vähintään 200 kappaletta.

– Isä ja isoisä olivat myös pelimanneja ja siitä se minunkin tie on lähtenyt. Vuonna 1959 osallistuin ensimmäiseen kilpailuun Jalasjärvellä. Tapasin vanhempia pelimanneja ja tuli kova into oppia lisää. Homma helpottui sitten, kun kelanauhurit yleistyivät ja kappaleita sai tallennettua. Sitä ennen oli vähän hankaluuksia, kun kappaleilla ei ollut oikein nimiä eikä sanoja. Oli aina vain jotain Jaskan, Eeron, Jussin tai jonkun muun polkkaa, pelimannin nimen mukaan. Niitä ei oikein voinut oppia muilta kuin itse pelimanneilta, Välimäki nauraa.

Välimäki voitti 1960- ja 1970-luvuilla neljä valtakunnallista mestaruutta 1- ja 2-rivisten harmonikkojen soitossa, muun muassa Suomen pelimannimestaruuden Sata-Häme Soi -festivaaleilla 1973.

Kansansoittokilpailujen suosion vähennyttyä 1960-luvun loppupuolella Välimäki alkoi soittaa enenevässä määrin myös 5-rivistä harmonikkaa. Hän on esiintynyt useaan otteeseen radiossa ja televisiossa, harmonikkakonserteissa, lukemattomista paikallisista tilaisuuksista puhumattakaan. Välimäki on myös opettanut soittamista Kankaanpään Musiikkiopistossa sekä Kansalaisopistoissa. Hänelle myönnettiin mestaripelimannin arvonimi Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla vuonna 1993. Välimäki on myös osallistunut vuodesta 1974 lähtien aktiivisesti asiantuntijana 2-rivisten harmonikkojen kehittämistyöhön.

– 1970-luvulla oli sellainen ongelma, että kaksiriviset vanhat haitarit eivät soineet hyvin yhteen. Silloin Jalasjärven Sähkössä oli myös harmonikkamyyntiä. Siellä oli Veikko Ahvenainen esittelemässä uutta 5-rivistä soitinta. Hyllyssä oli myös 2-rivinen ja ihmiset yllyttivät minua soittamaan. Minä siinä sitten vähän soittelin ja taisi mennä aika hyvin. Veikon kanssa sitten alettiin kehittämään uutta soitinta. Kolme vuotta kehittelimme ja piirrettiin kuvia, joita veikko vei Italiaan. Muutaman kerran se lensi lentokoneella edes takaisin. Giulietti valmistui vuonna 1979. Myöhemmin suunnittelin Lasse Pihlajamaan kanssa toisen kaksirivisen. Se valmistui vuonna 1985. Eli nyt on Suomessa hyvin kaksirivisiäkin haitareita tarjolla, Välimäki kertoo.

VÄLIMÄEN mukaan kansanmusiikki voi hyvin tänäkin päivänä. Kursseille osallistuu hyvin väkeä ja nuoriakin on lähtenyt mukaan soittoharrastukseen. Miten hän itse päätyi mukaan Paulin lauluun?

– Tutustuin Pauliin konserteissa. Hän tuli jonkun konsertin jälkeen juttelemaan kanssani. Sitten Pauli järjesti Teuvalla pelimannitapahtuman, olisiko ollut joskus 10 vuotta sitten. Siitä taas vuosia eteenpäin ja meillä oli omassa kylässä haitarikonsertti, jossa Pauli jälleen oli. Kutsuin hänet siellä sitten kotiini. Pauli kertoi, että Jorma oli ehdottanut laulun tekoa ja pyysi minua säestämään. Lupasin lähteä mukaan. Aikaa kului, eikä kappaleesta kuulunut mitään. Soitin sitten Paulille, että missä mallissa se on. Pauli oli silloin menossa kalaan ja asia oli ehkä jo vähän unohtunutkin. Sitten taas hetken aikaa meni ja Pauli teki sanoja. Valitsimme pohjaksi Kaksipa poikaa Kurikasta-kappaleen, sillä siinä on helppo sävel. Sitten kun sanat olivat valmiina, Pauli tuli kylään ja vähän harjoiteltiin, otettiin mandoliini kappaleeseen mukaan ja nyt sitten äänitettiin. Äänittäminen sujui helposti, kun oli niin taitava äänittäjä, Välimäki valaisee.

Kappale äänitettiin Jurvan Musiikkipajassa, jota pyörittää Jari Niemelä. Myös levyn ulkoasu on Niemelän käsialaa. Äänitetty kappale ei kuitenkaan ole se sama, jota Jorma matkoillaa lauloi. Miksi ei?

– Olin juuri silloin menossa kalaan, kun Teppo soitti ja kysyi joko se kappale on valmis. Hetken ihmettelin, että mikä kappale. Olin jo vähän niin kuin unohtanu koko asian, kun Jormakin oli jo lähtenyt tästä maailmasta. Ei oikein ollut ketään kelle sen olisin tehnyt. Alun perin oli suunnitelma, että me olisimme laulaneet sen yhdessä. Minä lupasin tuumata ja kun puhelu on ohi, niin autoradiosta alkoi soida kappale Kaksipa poikaa Kurikasta. Minä ajattelin heti, että tässä on se sävel mihin se pitää tehdä. En tahtonut, että kappale olisi ollut melankolinen, niin kuin se Kotimaan kaipuu vähän on. Sitten kun aloin tehdä sanoja, niin ajattelin, että kun tässä on nyt mukana sellainen vähän parempi musiikkimies, niin pitää Teponkin olla mukana sanoissa. Muutin sitten vielä tekstiä ja nyt se onkin sitten että kolmepa poikaa pohjolasta, Nevala valottaa kappaleen syntyä.

Uuden kappaleen nimi on Vanhoja muistellessa. Se on yli kuusiminuuttinen kokonaisuus. Miten Nevala aikoo kappaletta nyt käyttää?

– Se on vielä vähän mietinnän alla. Olen tuumannut sellaista, että sitä kappaleesta tehtävää levyä voisi ajatella vaikka yrityksille. Että ne hankkisivat sitä vaikka yrityslahjoiksi. Siitä tulevalla tuotolla katettaisiin levyn valmistuskulut ja kaikki muu menisi nuorisourheilulle. Tänne Teuvalle ja sitten Äänekoskelle, jossa Jorma asui. Jollain tavalla voisi myös tukea Keihäskarnevaaleja. Sehän on Jorman keksimä tapahtuma ja oli hyvin lähellä hänen sydäntään, Nevala tuumaa.

Henry Aho