Lukiolaiset saivat valkolakkinsa – ylioppilaan puhe kokonaisuudessaan

Anu Rinne

TEUVA Juhla aloitettiin yhteisellä Suvivirrellä Tuomo Tiitisen johdolla, jonka jälkeen rehtori Päivä Viitanen lausui tervehdyssanat.

– Nyt valmistuu viimeinen vanhan opetussuunnitelman mukaisesti opiskellut ikäluokka. Viiden vuoden aikana lukioon on tullut kaksi uutta opetussuunnitelmaa. Yhteydet ympäröivään maailmaan ja sähköinen oppimisympäristö ovat vaatineet perhehtymistä. Jokainen näistä uusista ylioppilaista on tehnyt suuren työn, suorittanut lukion oppimäärän ja läpäissyt ylioppilaskirjoitukset. Toivon rohkeutta ja sinnikkyyttä tavoitella unelmianne. Kiitos kuluneista vuosista ja onnea saavutustenne johdosta.

Riemuylioppilaiden puheen piti Jorma Mattinen. Hän kiitti kutsusta saapua tilaisuuteen ja muistutti opettajia heidän tekemästään tärkeästä ja vastuullisesta työstä. Hän puhui kokemuksesta sanoessaan että oppilaat tulevat nämä opettajat muistamaan aina.

– Hyvät uudet ylioppilaat, tämä on teidän juhlapäivänne. Ylioppilastutkinto on saavutus jota teiltä ei pois oteta. Tämä on juhlapäivä myös meille riemuylioppilaille. 50 vuotta sitten meilläkin oli puhtaan valkoiset ylioppilaslakit. Emme silloin ymmärtäneet että se olisi todennäköisesti viimeinen kerta kun olemme yhdessä. Katsottiin eteenpäin elämännälkäisinä. Meillä oli jo omat suunnitelmat ja kiire niitä toteuttamaan. Opiskelimme, valmistuimme, työskentelimme, perustimme perheet ja lähetimme lapset maailmaalle. Nyt kun tapasimme taas, tuntui kuin ne vuosikymmenet olisivat sulaneet pois ja oltaisiin tavattu viime viikolla.

– Te uudet ylioppilaat olette nyt siinä vaiheessa että jatkatte opintojanne kuka mihinkin. Uudet opinahjot tulevat tarjoamaan monenlaista tietoa, taitoa ja haasteita. Vanhana yliopistorehtorina haluan antaa teille pari neuvoa. Jos ette nyt pääse suoraan sille koulutusalalle mitä haluatte, niin muistakaa että maailma on täynnä erilaisia vaihtoehtoja ja mahdollisia kiertoteitä. Pisteiden a ja b välillä on lukemattomia reittejä. Tärkeintä on pitää maali selvänä ja pyrkiä sitä kohti. Pitäkää huoli siitä että opiskeluaikanne ei ole pelkkää suorittamista, muistakaa osallistua opiskelijaelämään. Se on hauskaa ja siitä saa taitoja tulevaa työelämää varten. Samalla kasvaa verkosto koko elämän ajaksi. Hyvät Nuoret ylioppilaat, koko elämä on edessänne, nauttikaa siitä. Tarttukaa hetkeen, carpe diem.

Mutta ettei juhla olisi pelkkää puheita ja suvivirttä, viihdyttivät Antti Ekola, Petteri Mikkilä ja Tuomo Tiitinen muutamalla musiikillisella numerolla. Sen jälkeen opinto-ohjaaja Jukka Soini ja vararehtori Anne Luhtala jakoivat stipendit. Seurasi tilaisuuden huipennus eli ylioppilastodistusten ja -lakkien jako, johon Anne Luhtala sai avukseen toisen ryhmänohjaajan Jaana Oravisjärven.

Uuden ylioppilaan sanat lausui Emilia Humalamäki.

– Tänään on meidän päivämme. Kolmen vuoden pitkä uurastus on tullut tiensä päähän. Jokainen meistä on tehnyt tämän päivän eteen kovasti töitä. Opiskelu on ollut haastava, mutta loppujen lopuksi palkitseva kokemus. Toivon että tänään olette itsestänne ylpeitä, te selvisitte siitä kaikesta. Lukio on muutakin kuin pelkkää opiskelua. Kasvavaa stressinsietokykyä ja paljon hauskoja muistoja. Teemaviikot, pienen lukion yhteishenkeä kasvattaneet reissut, taukotilassa vietetyt kortinpeluuhetket ja monet nauruntäyteiset keskustelut. Kolmeen vuoteen mahtuu paljon erilaisia tunnetiloja.

– Lukulomalla huomasin kaipaavani ystävien kanssa keskustelua taukohuoneen sohvalla. Keskusteluissa jokainen oli toisensa tukena. Iso kiitos jokaiselle opettajalle ja muulle henkilökunnalle, olette olleet ymmärtäväisiä ja läsnä, luoneet ilmapiiristämme turvallisen. Kiitos siitä että sisukkaasti jaksoitte opettaa meille kaiken tarvittavan. Vaikka kaikkea ei mieleen jäänytkään, pysyy sydämissämme arvostus teitä kohtaan. Rakkaat ylioppilaat, kiitos myös teille. Olemme yhdessä käyneet läpi koeviikot, tuntikuulustelut ja ylioppilaskirjoitukset. Pähkäilleet vanhaintanssit ja penkkarit. Kun katson teitä, näen vahvoja ja osaavia tulevaisuuden rakentajia. Teistä on mihin vaan. Me olemme vielä nuoria, mennään ja eletään, kyllä maailma meitä kuljettaa.

Samaa kiitollisuutta oli niin 1973 valmistuneen Jorma Mattisen kuin vasta valmistuneen Emilia Humalamäenkin puheissa. Menneet opiskeluvuodet menevät muistojen arkistoon, eivätkä ne sieltä ikinä unohdu. Ja lukion opettajat kulkevat sydämissä lopun elämän.

....

Ylioppilaan puhe 2023 kevät

Arvoisa juhlaväki: opettajat, vanhemmat, isovanhemmat sekä muut vieraat. Lämpimästi tervetuloa juhlistamaan meitä, tämän kevään ylioppilaita.

Tänään on meidän päivämme. Kolmen vuoden pitkä uurastus lukiossa, on nyt tullut tiensä päähän ja merkkinä siitä saamme kantaa päässämme ylioppilaslakkia. Jokainen meistä on tehnyt tämän päivän eteen kovasti töitä. Lukiossa opiskelu on ollut haastava sekä harmaita hiuksia aiheuttava, mutta loppujen lopuksi palkitseva kokemus. Joten rakkaat ylioppilaat, toivon että tänään olette itsestänne ylpeitä ja kannatte valkolakkia päässänne hymyssä suin. Te selvisitte siitä kaikesta, haasteista huolimatta.

Muistan miten ennen lukio taipaleeni alkamista ajattelin lukiossa opiskelun pitävän sisällään ainoastaan armotonta pänttäämistä ja läksyjen tekemistä. Ajatukseni paljastuivat kuitenkin osittain vääriksi, sillä lukio on paljon muutakin kuin pelkkää opiskelua. Juuri tämän vuoksi olen viimeisen kolmen vuoden aikana saanut hyvän stressinsietokyvyn lisäksi paljon hauskoja muistoja. Parhaiten mieleen ovat jääneet erilaiset teemaviikot, jolloin taukotilassa sekä koulun käytävillä liikkui elokuvahahmoiksi tai opettajiksi pukeutuneita oppilaita. Teemaviikkojen lisäksi pienen lukion yhteishenkeä kasvatettiin monilla eri reissuilla joskus päämääränä oli Tampere kun taas seuraavalla kerralla Amsterdam. Mahtavien reissujen ja teemaviikkojen lisäksi hauskuutta opiskelijan arkeen toivat myös taukotilassa vietetyt kortinpeluu-hetket ja monet nauruntäyteiset keskustelut, jotka sattuivat yleensä tapahtumaan oppituntien aikana.

Osana lukiokokemusta ovat tietenkin vanhojen tanssit sekä penkkarit. Koronan rauhoittuessa ensimmäinen lukiovuoden jälkeen, saimme tanssia vanhojen tanssit perinteisesti yleisön ollessa läsnä. Vanhojen tanssit onkin yksi tärkeimpiä lukio muistojani, sillä tanssimisen lisäksi koimme hauskoja yhteisiä hetkiä järjestelyjen aikana. Myös penkkarit onnistuivat hyvin, vaikka suunniteltavaa oli paljon ja lakanoiden maalaaminen vei aikaa. Helmikuussa rekan lavalla karkkia heittelivät herneet ja oluet sekä juustot. Teeman ollessa ruoka ja juoma.

Kolmeen vuoteen mahtuu siis todella paljon erilaisia tunnetiloja ja hetkiä. Lukulomalle jäädessä kaiken pänttäämisen ohella huomasin kaipaavani ystävien kanssa keskustelua taukotilan sohvilla. Monesti aiheena oli tulevaisuudesta ja ylioppilaskirjoituksista aiheutuva stressi ja huoli. Näiden keskustelujen aikana jokainen oli toisensa tukena. Ja moni meistä ymmärsi sen, että tulevaisuus voi tuoda tullessaan mitä tahansa, ei sitä tarvitse vielä miettiä.

Maaliskuun lopussa ylioppilaskirjoitukset saatiin päätökseen. Viimeiset pari kuukautta ovatkin kuluneet osalla työnteon parissa ja osalla levätevässä rankasta kirjoitusurakasta. Kun taas osalla ajatukset ovat keskittyneet tulevaan syksyyn ja sen mukana tuleviin muutoksiin. Oli suuntana sitten uusi koulu tai välivuosi on jokainen meistä saanut hengähtää ja todeta tehneen parhaansa.

Iso kiitos jokaiselle koulumme opettajalle sekä muulle henkilökunnalle. Olette olleet läsnä, kun olemme apua tarvinneet sekä luoneet koulumme ilmapiiristä turvallisen. Kiitos siitä, että olette olleet ymmärtäväisiä ja joustaneet aina tarvittaessa, jotta olemme saaneet kurssit kasaan ja todistukseen arvosanat. Kiitos siitä, että sisukkaasti jaksoitte opettaa meille kaiken tarvittavan matematiikan kaavoista englannin kielioppiin ja aina äidinkielen pilkku sääntöihin asti. Vaikka kaikki ei vältämättä muistiimme jäänytkään sydämessä pysyy aina arvostus teitä kohtaan.

Erityiskiitos myös omalle ryhmänohjaajallamme Jaanalle, joka fysiikan kaavojen opettamisen lisäksi oli aina tukenamme ja ymmärsi lukion kuormittavuuden. Henkilökohtaisen kiitoksen haluan antaa äidinkielen opettajallemme Outille. Kiitos siitä, että aina kun tukea tarvitsin, olit läsnä ja kuuntelit. Kiitos myös omille tukijoukoilleni.

Rakkaat ylioppilaat, kiitos myös teille. Kolme vuotta kanssanne ovat olleet hyvin monipuolisia. Olemme yhdessä käyneet läpi ne pahimmat päivät stressin syövereissä, mutta myös nauraneet niin että käytävät raikuvat. Olemme käyneet yhdessä läpi koeviikot, tuntikuulustelut ja ylioppilaskirjotukset. Pähkäilleet yhdessä vanhojen tanssien oma tanssia ja penkkareiden teemaa, mutta kuitenkin tulleet johtopäätökseen ja molemmat päivät onnistuivat erinomaisesti. Olen tästä kaikesta kiitollinen.

Haluan vielä onnitella tämän kevään ylioppilaita. Kun katson teitä, näen vahvoja ja osaavia tulevaisuuden rakentajia. Muistakaa, teistä on mihin vaan. Ei aina tarvitse tietää mitä elämältään haluaa. Me ollaan vielä nuoria, joten mennään ja eletään, kyllä maailma meitä aina johonkin kuljettaa.

Emilia Humalamäki