Rompe ei ole romua

Liina Uusi-Kauppila/Henry Aho

KARIJOKI Järjestäjänä Rompepäiville toimii yhdistys Kirnusta moottoriin. Karijoen Rompepäiviä on kuitenkin vietetty jo kauan ennen yhdistyksen syntyä.

– Nämä ovat nyt viidennettoista Rompepäivät, ja kolmannet yhdistyksen järjestämänä, laskeskelee järjestäjä ja yhdistyksen puheenjohtaja Sirkka Leppinen.

Ennen Rompepäivät kestivät vain yhden päivän, myöhemmin niitä on kuitenkin päätetty jatkaa kaksipäiväiseksi.

– Samalla vaivalla saa kaksi päivää. Tapahtuma järjestetään perjantaisin ja lauantaisin, sunnuntaisin puretaan ja siivotaan paikat. Tämä alun perin siksi, kun meidän yrittäjien piti maanantaiksi töihin.

Rompepäivät järjestetään kökkäporukalla.

– Kun järjestin ruokailun talkoolaisille, tuli syömään yli 50 henkeä. Eli aika paljon porukkaa on ollut mukana.

Uutena lisänä vuosittaisille Rompepäiville oli tänä vuonna moottorisahamuotoilija. Leppinen kertoo yhdistyksen myös tavoitelleen paikalle seppää, mutta toistaiseksi halukasta ei ole löytynyt. Hän myös kertoo, että ensi vuoden tapahtuman suunnittelu alkaa lähes välittömästi, kun aiemmat Rompepäivät on saatu vietettyä.

– Niin kauan kun ihmisiä tänne on tulossa, niin kauan me Rompepäiviä pidetään. Kiitos kaikille kävijöille ja kökkäväelle.

Järjestämisessä mukana ollut Perttu Virtanen kertoo, että myyntikojuja jouduttiin tänä vuonna karsimaan.

– Yksi myyjä per sortti, sillä tavalla olemme rajoittaneet. Eivät joudu sitten kilpailemaan keskenään ja pysyy tapahtuma sopivan kokoisena.

Virtanen toimi tapahtumassa järjestyksenvalvojana.

Rompepäivillä nähtiin monia näytöksiä entisajan työnteosta. Pellavanmuokkaukseen syventynyt Asta Sirnelä avasi tuotantoprosessia aiheesta kiinnostuneille. Pellavan muokkaaminen käyttökelpoiseksi on monivaiheista.

– Koko prosessi kylvöstä nypläykseen on aikanaan kestänyt 6–8 kuukautta. Kun pellavat on kuivattu, aletaan ensin rohkia siemenkotia irti. Sitten loukutetaan, että kovempi aines lähtee pois. Tämän jälkeen otetaan kuoria pois lihdalla, ja sitten voidaan alkaa häkilöimään.

Sirnelän tapahtumassa saattoikin bongata juuri häkilöimässä. Sirnelän häkilässä oli kahdenlaisia piikkejä, tiheitä ja vähän harvempia.

– Pellava-aines vedetään molemmista piikeistä läpi kymmenisen kertaa, niin saadaan kuitua. Tämä kyseinen pellava on kymmeniä vuosia vanhaa. Sitä voi edelleen käyttää, mutta kovin pehmeää siitä ei saa.

Pellavasta valmistuu lankaa, josta vuorostaan voidaan nyplätä pitsiä.

– Kaikki aines tulee käyttöön. Ennen vanhaan ylimääräinen takkuaines on toiminut tiivisteenä hirsien välissä, nainen tietää.

Aihe on tullut Sirnelälle tutuksi kirjojen kautta. Etenkin maakuntakirjastosta löytyy paljon hyviä kirjoja pellavanmuokkauksesta.

– Poikani on ollut alun perin mukana Rompepäivissä, ja rohkaissut sitten äitiä opettelemaan. Meillä on sellainen yhteinen haave kylvää itse pellavaa, ja tehdä alusta asti näillä menetelmillä pojalle paita, Sirnelä hymyilee.

Pellavakökässä mukana olivat myös karijokinen Petra Saukko ja hänen 11-vuotias tyttärensä Iida Saukko. Nuoresta iästä huolimatta Iida on jo vanha tekijä Rompepäivillä ja pellavanteossa.

– Olen joskus ollut tekemässä myös pärekattoa, Iida lisää.

Iidalla oli yllään komea valkoinen asu, samoin kuin hänen äidillään.

– Haluttiin laittaa päälle tällaista vähän vanhanaikaisempaa asua, kun tehdään pellavaa perinteiseen tapaan, Petra hymyilee.

Suupohjan alueella tervanpoltto on ollut tärkeä elinkeino. Tervaa poltettiin ja se vietiin Kristiinankaupungin satamaan, josta se lähti laivojen kyydillä eteenpäin. Aikoinaan myös laivat olivat puuta ja myös niihin tarvittiin tervaa. Rompepäivillä tervanpolttamista oli esittelemässä karijokinen Jaakko Järvenpää.

– Olen sellainen itseoppinut tervanpolttaja. Jo Ahti-vainaan aikana olin täällä polttamassa tervaa, varmaan yli viitenä vuotena. Tässä järjestelmässä on vanha ilmatiivis painevaraaja, jonka sisällä on tervaksia. Varaajan pohjasta kulkee rautaputki maan alla ojanpenkalle, jonka läpi terva valuu ulos. Painevaraajan ympärillä on peltikehä, jonka sisällä pidetään valkeaa, Järvenpää kertoo prosessista.

Järvenpää oli sytyttänyt tulet puoli yhdeksän aikaan aamulla. 11 putkesta valuikin jo valmista tuotetta.

– Meillä on myös myynnissä pieniä näyte-eriä. Tervaa voi käyttää vaikka puukoristekarhun suojaamiseen tai voi tervata pienen puuveneen. Yksi hyvä käyttökohde on auton pyöränpultit. Ne kun tervaa ennen kiinnitystä, niin eivät mene jumiin, mutta eivät myöskään avaudu itsekseen, Järvenpää tietää.

Entisajan tuotantotapojen lisäksi paikalla on myös muuta ohjelmaa ja nähtävää. Katseita käänsivät vanhat autot, traktorit ja mopot. Lapväärttiläisellä Mika Jaakkolalla on parikymmentä traktoria. Rompepäivillä hän oli Mc Cormick International Farmall M-mallin kanssa. Komea punainen traktori on vuosimallia 1939.

– Tämä taitaa olla täällä viidettä kertaa. Traktori on latolöytö Luvialta. Tämä oli maannut ladossa 30 vuotta, mutta se oli osiltaan täydellinen. Minä sitten kunnostin ja maalasin sen. Näissä vanhoissa koneissa kiehtoo varmaan eniten se, että näiden kunnostus on sellaista omilla käsillä tekemistä, Jaakkola tuumaa.

Vanhojen ja uusien koneiden erot ovat silmiinpistävät. Yksi ero on kuitenkin ylitse muiden.

– Vanhat ovat yksinkertaisesti valmistettuja ja varmaan juuri sen vuoksi ne kestävät paljon paremmin kuin uudet. Melkein sata vuotta vanhat koneet toimivat vieläkin, Jaakkola tietää.

Traktorin perässä oli myös kyntöaura.

– Nämä ovat Ketosen Laurin -38 -mallin Oliverin aurat. Todella harvinaiset. Takavuosina saimme ajatuksen, että Rompepäivillä voisi tehdä myös työnäytöksiä vanhoilla traktoreilla, Jaakkola summaa.

Myös lapsille löytyi puuhaa. Pomppulinna kutsui hyppimään, pikkuautot ja keppihevoset kisaamaan, ja MLL:n kojulla oli erilaisia pelejä. Halutessaan itselleen sai poskeen myös kasvomaalauksen. Näin teki esimerkiksi Else Joki.

– Maalauksessa on koiran tassunjäljet. Meilläkin on koira.

Else osallistui Rompepäiviin nyt ensimmäistä kertaa

– Ratsastin keppareilla, ja ostin popparikulhon.

Tyttö kertoo myös katselleensa paikalle tuotuja eläimiä. Pihamaalla tepasteli viikonloppuna muun muassa kanoja ja pupuja.

Rompepäiville Else saapui isänsä Petri Joen ja äitinsä Anne Kankaan kanssa Seinäjoelta.

– Meiltä löytyy mökki Kristiinankaupungista. Ollaan ennenkin ajettu tästä ohi ja huomattu tapahtuma, tällä kertaa päätimme ihan varta vasten tulla katselemaan mitä kaikkea täällä on.

Joki ja Kangas kertovat kirpputoripöytien houkutelleen, ja mukaan heillä lähtikin henkareita ja lasipurkki.

Samaan aikaan Rompepäivien kanssa pidettiin myös Karijoen koulun vanhempainyhdistyksen kirpputoria nuorisoseuran tiloissa ja myös kirjastolla tapahtui. Karijoen kirjastossa pidetään nimittäin kirjojen Poistokirjatyhjennyksiä kahdesti vuodessa, markkinoiden ja Rompepäivien aikaan. Tällöin kirjastosta saa hakea ilmaiseksi valikoimasta poistettuja kirjoja. Poistokirjapäivät ovat suosittuja ja tälläkin kertaa ihmisiä oli paljon selailemassa tarjontaa heti aamusta alkaen.

– Kirjat valitaan poistoon, jos niillä on vähäistä käyttöä, eli eivät liiku lainaajilla. Lisäksi aina mietitään, onko mikäkin kirja tarpeellinen juuri täällä meidän kirjastossa, kirjastonhoitaja Anna-Maija Haaranoja kertoo.

Tiettyjä kirjoja otetaan enemmän kuin toisia.

– Aikuisten romaanit ovat kaikkein suosituimpia. Lasten kuvakirjat myös, mutta niitä tulee aika vähän poistoon. Se johtuu siitä, että niitä lainataan paljon ja yleensä kun ne ovat vanhoja, ovat jo niin huonossa kunnossa, että ne täytyy melkein tuhota, Haaranoja tietää.

Karijoen Rompepäiviä saatiin jälleen viettää aurinkoisessa ja lämpimässä säässä. Jokainen kävijä iästä riippumatta löysi monipuolisesta tarjonnasta varmasti jotain, mikä oli omaan mieleen. Rompepäivät todistivat jälleen kerran oikeaksi sen, että rompe ei ole romua ja entisten aikojen työtavoille ja koneille löytyy yhä kiinnostusta.