Ryijyt ja arvotekstiilit kuntoon kotikonstein

Saila Reiniö

TEUVA Suomen käsityömuseon johtava konservaattori Anni Tuominen jakoi ohjeita kulttuuritalo Orrelassa arvotekstiilien säilyttämiseen ja hoitoon. Kuka tahansa sai tuoda paikalle pukeutumiseen tai sisustukseen liityviä tekstiilejä, joista Tuominen keskusteli vapaamuotoisesti.

Ulla Marttila oli tuonut paikalle arvioitavaksi lottapuvun ja villaisen täkänän, eli kaksipuoleisen seinävaatteen, jota voi käyttää molemmin puolin.

– Täkänä on kudottu tekstiili, jossa värit ovat vastakkaiset eri puolilla. Vaikka tekstiilissä näyttää olevan kaksi eri osaa, ne on tehty kutomalla samanaikaisesti kangaspuissa, Tuominen kertoo Marttilan seinävaatteesta, jossa on pieniä reikiä.

Tarkastelussa olevan tekstiilin kude ja loimi ovat molemmat villaa, ja vaurioista osa on paikattu aiemmin.

– Tekstiiliä voi tukea parsimalla sitä samanvärisellä langalla, kuten tässä on tehtykin, Tuominen esittelee.

Sitä vastoin rikkoontuneen ryijyn pohjaa voi paikata esimerkiksi säkkikankaalla sen ollessa tarpeeksi harva, jotta nukkalangan saa mahtumaan siitä läpi. Juuri näin on Marttila korjannut myös omaa ryijyään.

– Konservoinnissa pääajatus on, että tutkimuksen kannalta eri aikoina tehdyt korjaukset on syytä erottaa toisistaan. Ohjeistukseni ei kuitenkaan ole tänään konservoitineuvontaa, vaan huoltokorjausta, jota ihmiset voivat tehdä kotonaan, Tuominen sanoo.

Vaatteiden ja muiden tekstiilien värisävyt säilyvät parhaiten, jos ne ovat aina pimeässä kaapissa lämmitetyissä sisätiloissa.

– Mutta eihän vaatteita ja kodin tekstiilejä siksi ole tehty, Tuominen nauraa antaen kuitenkin ohjeen säilyttää ja pitää tekstiilejä poissa suorasta auringonpaisteesta, mieluiten sillä varjoisammalla seinustalla.

Mikäli tekstiileistä haluaa poistaa mahdolliset tuhoeläimet, kuten koit ja turkiskuoriaiset, tulee vaatetta pitää viikon verran pakkasessa.

– Vain siinä ajassa tuholaisten kaikki vaiheet ehtivät kuolla, Tuominen vinkkaa.

Entäs voiko vaatetta tai mattoa pitää lumihangessa puhdistustarkoituksessa, kuten aiemmin on ollut tapana, joku kysyy?

– Edeltäjäni ei suositellut lumihankea missään nimessä tekstiileille, mutta mitään tieteellistä näyttöä ei ole hangen käytöstä puoleen tai toiseen, konservaattori kohauttaa hartioitaan.

Sitä vastoin tamppausta ja kovaa käsittelyä muutenkin on hyvä välttää puhdistuksessa.

– Höyrypesimet ovat liian rajuja, ja vaatehöyrystin saattaa polttaa lian kiinni. Seinäryijyn voi esimerkiksi imuroida harjapääsuulakkeella ylhäältä alas, hän ehdottaa.

Tilaisuuden järjestäjänä toimi Teuvalaisen Kulttuurin Tuki ry, jolla oli tarve saada konservointiarvio Teuvan ensimmäisestä kansallispuvusta ennen sen siirtämistä museon lämmittämättömistä tiloista Orrelaan.

– Puvun on suunnitellut Tyyni Vahter, ja itse puku on Sanni Hakalan mallikappale, joka esiteltiin Teuvan maatalousnäyttelyssä 1951. Alkuperäinen kansallispuvun väri on kypsän pihlajanmarjan oranssihtava, kuten Sannin puku, vaikka onkin hieman haalistunut. Nykyinen väri on liian punainen. Väri vaihtui, kun kansallispukujen tekijä Helmi Vuorelma alkoi valmistaa pukuja sarjatuotantona, Anja Ristiluoma tietää kertoa puvun värievoluution historiasta.

Kylissä järjestettiin aiemmin kursseja, joissa puvut valmistettiin itse lankojen värjäyksistä lähtien. Teuvan puvun valmistus lopetettiin vuonna 2011, mutta kangasta voi edelleen ostaa ja halutessaan värkätä siitä puvun itse.

– Teuvan naisten kansallispuku on ollut kokonaisuudessaan myytynä yksi kalleimmista puvuista, 1200 euroa, muun muassa siihen kuuluvan tykkimyssyn työlään tekemisen vuoksi, Ristiluoma mainitsee.

Teuvan naisjärjestöjen kansallispukutoimikunta perustettiin 1950 Perälän maatalousnaisten aloitteesta.