Vauvakauppa on kasvava ala myös Pohjoismaissa

Saila Reiniö

TEUVA/ TURKU Äystön Piikkilänkylästä tutkivaksi toimittajaksi ja tietokirjailijaksi lennähtänyt Kaisa Beltran käsittelee toukokuussa ilmestyneessä kirjassaan sijaissynnytysten aiheuttamia ongelmia kolumbialaisnaisten näkökulmasta. Vauvakaupan varjot, sijaissynnytysmarkkinat globaalista etelästä Suomeen tarjoilee tositarinoita kohdunvuokrauksesta muun muassa pohjoismaisille vanhemmille synnyttäneiden naisten osasta yhä kasvavassa raskausbisneksessä.

– Kolumbia on kovaa vauhtia kasvava kaupallisten sijaissynnytysten ykköskohde. Useat lapsettomuudesta kärsivät suomalaiset ovat myös löytäneet latinalaisen köyhän maan bisneksen, kun heidän aiemmin käyttämänsä Venäjä ja Ukraina eivät ole enää vaihtoehto suomalaisille sodan vuoksi, Beltran sanoo.

– Sijaissynnytyksiä operoivat niihin erikoistuneet klinikat, joilla on säilöttynä luovuttajien sukusoluja sekä valmiita alkioita. Kohdunvuokraajat synnyttävät aiotuille vanhemmille lapsia, joiden geneettinen perimä voi olla esimerkiksi aiottujen vanhempien molemmilta osapuolilta, tai sitten geneettistä perimää ei ole lainkaan. Käytössä on tuntemattoman luovuttajan munasoluja, ja joskus myös kohdunvuokraajan oma munasolu, jolloin synnyttäjä luovuttaa oman vauvansa pois rahallista korvausta vastaan, Beltran avaa vaihtokaupan järjestelyitä.

Kaupallinen sijaissynnytys on suuressa osin maailmaa laitonta. Klinikat suosivat kohdunvuokraajia, joilla ei ole geeniperimää synnyttämiinsä vauvoihin. Tämä helpottaa oikeustapauksia, joissa synnyttänyt äiti onkin halunnut pitää lapsensa.

– Sijaissynnyttäjät allekirjoittavat sopimuksen vauvan luovutuksesta ennen raskautta. Sopimus myös irtisanoo synnyttäjän itsemääräämisoikeuden kehoonsa. Kauppaa hoitava klinikka ja tilaajavanhemmat päättävät muun muassa mahdollisesta abortin toimeenpanosta tai sen kieltämisestä naisen puolesta, keisarileikkauksesta ja ravitsemuksesta. Osa aiotuista vanhemmista vaatii jättämään työpaikan raskauden ajaksi, mikäli sellainen sijaissynnyttäjällä ylipäätään on.

– Kohdunvuokraajien liikkumista säädellään ja jopa rajoitetaan eläminen klinikoiden kontrolloimiin paikkoihin raskauden ajaksi. Vauvat, joilla ei ole geneettistä perimää kohdunvuokraajaan, syntyvät usein keskosina, sillä keskenmenojen riski kasvaa sijaissynnytyksissä.

Ihmiskauppaa ja seksuaalista hyväksikäyttöä teoksissaan aiemmin käsitellyt Beltran sanoo sijaissynnyttäjien aseman kellahtavan helposti ihmiskaupan määreet täyttävään osaan.

– Kiinnostuin synnytysbisneksestä sen ihmisoikeuksia polkevan toiminnan vuoksi. Aihetta tutkiessani sain vastaani esimerkkejä traumatisoituneista sijaissynnyttäjistä sekä kohdunvuokrauksella tuotetuista lapsista, joilta on evätty tieto siitä, ketkä ovat heidän biologisia vanhempiaan.

Sijaissynnyttäjiä painostetaan keisarileikkaukseen huolimatta sen aiheuttamista riskeistä, ja vaikka alatiesynnytykselle ei olisi estettä. Kaupassa liikkuva raha päätyy suurelta osin klinikoiden ja asianajajien taskuun, ja itse synnyttäjä saa tuloista luonnollisesti vain osan. Raskauden aikainen terveydenhoito päättynee vauvan syntymään, eikä prosessissa esiin noussutta tunnepuolen kuormaa tunnisteta tai koeta tärkeäksi, sillä kaupan osapuolet ovat klinikoiden mukaan tehneet osuutensa.

– Sijaissynnyttäjää käsitellään monesti kuin hautomakonetta. Synnytyksen, lapsen menetyksen ja hormonaalisten asioiden nostamat psyykkiset oireet ohitetaan tai jätetään usein naisen omalle kontolle, Beltran toteaa.

Sijaissynnytyksillä on myös altruistinen eli epäitsekäs ja pyyteetön, muiden auttamiseen suuntautuva puolensa.

– Oikeuskäsittelyssä kaupallisuutta ja altruistisuutta on hankala erottaa, sillä toiminta tapahtuu rahan välityksellä, jolloin ihmisoikeudelliselta katsantokannalta välitys on ihmiskauppaa ja täten lainvastaista Suomessa.

Moni maa ei säätele kaupallisia sijaissynnytyksiä, ja Suomen laki kieltää ne, mutta ei voi estää ulkomailta suuntautuvia järjestelyitä.

– Toivottavasti päättäjät lukevat kirjan, jotta pääsevät enemmän kärryille, miltä tällä hetkellä suomalaisille mahdollinen kaupallinen sijaissynnytys näyttää sen tuotantomaissa, sanoo Beltran, joka on toistaiseksi laajimmin aihetta tutkinut henkilö Suomessa.

Kolumbiassa sijaissynnyttäjät ovat useimmiten köyhimmistä yhteiskuntaluokista ja tekevät rahan toivossa asioita, joita ehkä katuvat loppuelämänsä. Ulospäin vauvabisneksestä annettua kuvaa valkopesevät niin synnytyskauppaa käyvät klinikat kuin asiaa markkinoivat tahot. Suomalaisille sitä markkinoivat ruotsalaiset välitystoimistot.

Kolumbian tapausseuranta on valikoitunut Beltranille niin ihmisoikeuksia tutkivan työn kuin henkilökohtaisen kulttuurin tuntemisen kautta.

– Ex-puolisoni on kolumbialainen, ja hänen sekä äitinsä kautta olen tutustunut maahan. Seuraan Latinalaista Amerikkaa myös työssäni toimittajana.

Journalistin ja tietokirjailijan tituleerauksen lisäksi Beltrania on kutsuttu myös aktivistiksi.

– Nimitys alkaa vähitellen tuntua omalta. Tiedänkin monia toimittajia, jotka lukeutuvat aktivisteiksi sekä henkilökohtaisista että eettisistä syistä, hän sanoo.

Beltranin ja hänen kolumbialaisen ex-puolisonsa lapsi Triana teki taannoin videoesitelmää koulun englannin tunnille kolumbialaisesta ruuasta.

– Kuuntelin, kuinka hän kertoi videolle maan olevan hyvin köyhä ja ihmisten asuvan slummeissa. Tämä on kuva, jonka tyttäreni on saanut työtäni seuratessaan isänsä kotimaasta. Haluankin lähteä Trianan ja exäni kanssa joskus kokemaan myös Kolumbian positiivisia puolia, hän suunnittelee.

Yle Svenska teki Beltranin kanssa yhteistyössä dokumentin sijaissynnyttäjistä Spotlight-ohjelmaan nimellä Jag föder, ni betalar. Dokumentti oli viime vuonna MTV- ja Yle-kanavien kolmen parhaan journalistisen sisällön omaavan ohjelman joukossa.

Sijaissynnyttäjien sydäntä riipaisevat kohtalot

Teuvalaislähtöisen Kaisa Beltranin tietokirja Vauvakaupan varjot kertoo sijaissynnyttäjien kokemuksista köyhyyden riivaamassa Kolumbiasta, josta on tullut kansainvälisten sijaissynnytysten suosikkikohde. Kirjassa Beltran vierailee Kolumbian pääkaupungin Bogotán hedelmöitysklinikoilla ja köyhissä kortteleissa.

Myös lapsettomuudesta kärsivät suomalaiset ovat kääntäneet katseensa Kolumbiaan. Siellä sijaissynnytysjärjestelyn hinta on vain runsaat 60 000 euroa, kun taas Yhdysvalloissa se lähtee 150 000 eurosta ylöspäin.

Kuten aiemmissakin Beltranin kirjoissa, myös Vauvakaupan varjojen suola on haastattelujen kautta avautuvat ihmiskohtalot. Haastatteluiden lisäksi kirjassa on hyödynnetty ansiokkaasti sijaissynnytyksiin liittyviä tutkimuksia, lehtiartikkeleita ja muuta kirjallista aineistoa.

Köyhässä Etelä-Bogotássa sijaissynnyttäminen on naisille vaihtoehtojen puutteessa tapa turvata itselleen ja lapsilleen parempi elämä. Useimmat sijaissynnyttäjät ovat kouluja käymättömiä ja pysyvää työtä vailla olevia yksinhuoltajia, jotka ovat tulleet äideiksi jo lapsina. He ryhtyvät hommaan rahan vuoksi eivätkä ajattele sijaissynnyttämisen terveydellisiä ja emotionaalisia riskejä.

Jotkut kirjaan haastatellut naiset ovat selvinneet prosessista ongelmitta, vaurastuneet ja suunnittelevat vuokraavansa kohtunsa vielä uudelleenkin. Esimerkiksi Laura on tehnyt kaksi sijaissynnytystä, joista saamillaan rahoilla hän on perustanut lastenvaateliikkeen ja maksanut lastensa opintoja. Lisäksi hän värvää uusia sijaissynnyttäjiä.

Toisille prosessi on sen sijaan tuottanut surua ja tuskaa. Enemmistö haastatelluista naisista kuuluu tähän kategoriaan.

Alejandra kiintyi synnyttämäänsä poikavauvaan ja traumatisoitui sen luovutettuaan. Hän hoivasi lahjaksi saamaansa pehmolelua kuin vauvaa: sen jaloissa olevat vauvan sukat olivat ainoa muisto, joka hänellä oli kiinalaismiehelle synnyttämästään pojasta. Alejandra katseli vauvasta aikoinaan ottamiaan kuvia ja videoita yhä uudelleen. Hän oli masentunut ja sai paniikkikohtauksia.

Suomalaiselle miesparille lapsen synnyttänyttä Ginnaa painostettiin allekirjoittamaan sopimus, jota hän ei olisi hyväksynyt. Lisäksi hänelle tehtiin keisarileikkaus ilman lääketieteellistä syytä. Synnytys oli naiselle traumaattinen: kun vastasyntynyt vauva vietiin pois, Ginnaa pelotti ja hän luuli kuolevansa.

Sijaissynnyttäjien saamien korvausten keskiarvo on alle 10 000 euroa. Heidän pitää allekirjoittaa sopimus, jossa heidän itsemääräämisoikeuttaan kehostaan ja liikkumisestaan rajoitetaan. Samalla sopimus vapauttaa synnytysklinikan, välitystoimiston ja tilaajavanhemmat lähes kaikesta vastuusta. Lukijalle piirtyy kuva, että sijaissynnytysjärjestelyjä välittävät yritykset tekevät niitä lähinnä dollarinkuvat silmissään.

Kerronnallisen tietokirjan kieli on sujuvaa ja pehmeää tuokiokuvineen, joita olisi voinut olla enemmäkin. Kirjan luvut ovat melko lyhyitä, mikä sopii kerrontaan ja eri ihmiskohtaloiden käsittelemiseen sangen hyvin.

Vauvakaupan varjot paljastaa sijaissynnytysten todellisuuden kaikessa raadollisuudessaan. Se on kertomus siitä, miten haavoittuvassa asemassa olevia kolmansien maiden naisia hyväksikäytetään sijaissynnytyksissä, joihin liittyy ihmisarvoa alentavia ja epäeettisiä järjestelyjä. Onnellisia tarinoita on jokunen, onnettomia moninverroin enemmän.

Ainakin Kolumbiassa sijaissynnyttämiseen liittyy sydäntä riipaisevia ihmiskohtaloita. Kirjan koruttomat kertomukset epäilemättä järkyttävät herkkiä lukijoita, mutta toisaalta totuudelta ei voi sulkea silmiään.

Juhani Pajunen