Lauri Tähkän elämä ja kuolema

Juhani Pajunen

TEUVA Lauri Tähkä syntyi Vaasassa mutta eli lapsuutensa ja nuoruutensa Teuvalla. Näitä aikoja Tähkä ei ole julkisuudessa paljoa muistellut, mutta ainakin painia hänen tiedetään poikasena harrastaneen.

Laurin innostus musiikkiin lähti serkun Lenni Paarman kitarasta ja niistä kahdesta soinnusta, jotka Lenni osasi kitarasta ottaa.

– Mä menin aina aamulla kouluun, sian paska haisi. Mä kattelin sikalan ikkunasta sisään ja elättelin rock-unelmaa. Ajattelin ettei mun tarvittis ruveta ainakaan sikoja hoitaan, vaan sais soittaa kitaraa, kertoi Tähkä Ylen haastattelussa (23.12.2010).

Ensimmäisen oman kitaransa hän sai viisitoistakesäisenä. Laurin isä oli komentanut poikansa kääntämään perunapeltoa, mikä tätä sapetti ankarasti. Naapurissa asunut yrittäjä näki pellolla suutuspäissään riehuneen pojan ja tarjosi tälle saman tien kesätyöpaikkaa kattotuolifirmassa. Kesätyörahoilla hän sitten osti ensimmäisen kitaransa ja vahvistimen.

– Kattotuolityömaalla mä ne kitararahat tienasin.

Teini-ikäisenä Lauri ei osannut kommunikoida avoimesti.

– Olin hyvin puhumaton. Ainoa kieli, joka minulla oli, oli musiikin kieli. Olen aina puhunut kipeät asiat lauluntekoon, muisteli mies K-ryhmä.fi:n haastattelussa (31.10.2018).

17-vuotiaana miehenalku muutti Teuvalta Vaasaan opiskelemaan. Sen jälkeen hän asui muun muassa Kempeleessä, jossa hän työskenteli parikymppisenä Kesoil-huoltoasemalla. 1990-luvun puolivälissä Tähkä muutti Turkuun, josta tulisi hänen kotikaupunkinsa.

VO

Lauri Tähkä & Elonkerjuuorkesteri perustettiin vuonna 1999. Tähkä oli keksinyt Elonkerjuu-sanaleikin paraislaisen taiteilijan Lasse Harkkalan samannimisestä taulusta.

Tejuka-lehdessä yhtye mainittiin ensimmäisen kerran 22.3.2000 julkaistussa artikkelissa, jonka mukaan Lauri Tähkä "herättää pohjalaislaulut ja suomikaihon eloon". Yhtye oli julkaissut singlen, joka sisälsi kappaleet Martinlunnin Jukka ja Härmän häät, joita jaettiin paikallisille radiokanaville promootiota varten alkuvuodesta.

– Single osoittaa, miten vanhojen kansanlaulujen rehvakas meininki herää rockasenteella soittavan orkesterin käsissä uudenlaiseen eloon. Lauri Tähkä lähtee keikoille kesällä 2000. Visuaalisesti näyttävä Suukkoa vai puukkoa -show nojaa vanhaan, mutta kaikki tehdään 2000-luvun hengessä. Show'ssa kuullaan nimenmukaisesti uhoavia ja iloisia lauluja. Välillä Elonkorjuu-orkesteri vaihtaa tanssiorkesterin pukuun ja tuo esille kaihoisia tangoja iskelmäsävelmiä, artikkelissa todettiin.

Singleä laajennettiin EP-levyksi kolmella lisäkappaleella Luomansuun Antti, Ajan pappani liinukkavarsalla ja Minä olen Härmän Kankaanpäästä. Kyseisen Suukkoa vai puukkoa -omakustannelevyn julkistamiskonsertti pidettiin Horonkylän Nuorisoseuralla lauantaina 19.8.2000 kello 20 alkaen. Lauri Tähkän ja Elonkerjuuorkesterin show kesti puolisentoista tuntia ja liput kustansivat 30 markkaa. Nuokkari oli levynjulkistusiltana avoinna puoleenyöhön asti. Julkkarit olivat osa Horossa tuolloin järjestettyjen rukiinleikkuun SM-kisojen ohjelmaa.

Heti seuraavana lauantaina Elonkerjuu esiintyi Kaarihovilla. Pääesiintyjänä tuona iltana oli tosin suomirockin legenda Yö. "Vuosituhannen ykkösbileet!" hehkutettiin tilaisuuden millenium-henkisessä mainoksessa Tejukassa.

Suukkoa vai puukkoa -iltamat saivat osakseen positiivisia arvioita.

– Pohjalainen filosofia aukeaa ihan uudella, hienolla tavalla, ja erityisesti yhden ajatuksen allekirjoitan täysin: "Iloonen ja irti maasta meinaan olla aina..." kirjoitti Waldemar Wallenius Musa.fi-lehdessä vuonna 2000.

Yhtye asteli pikkuhiljaa pienin askelin myös valtakunnan julkisuuteen. Elonkerjuuorkesteri oli musiikkivieraana TV1:n Lauantaivekkarissa 3.6.2000, ja pian sen jälkeen TV2:n Kotimaa.Nyt teki dokumentin yhtyeen Kalajärven keikalta.

Teuvan lukion auditoriossa ilooset iltamat pidettiin 25. maaliskuuta 2001. Kranni-pubissa yhtye soitti 2. elokuuta. Samana kesänä kokoonpano nähtiin myös Provinssirockissa.

VO

Merkittävä virstanpylväs saavutettiin marraskuussa 2001, jolloin Elonkerjuulta ilmestyi sen ensimmäinen albumi Pistoja syrämmes. "Sukellus vanhojen pohjalaistekstien maailmaan ulottuu pitkäsoitolla yhä syvemmälle", kirjoitti Tejuka (28.11.2001).

– Teemme teksteihin tämän päivän musiikkia halveksimatta myöskään entisaikojen tapaa soittaa. Silloin viulu oli tämän päivän sähkökitara! Mukava huomata, että vanhat ja nuoret tykkää. Myös oman kylän jengi oli mahtavasti mukana Elolysteillä, totesi Lauri Tähkä haastattelussa.

Elonkerjuun porukka oli hajallaan ympäri Suomea ja kaikilla oli niin sanotut leipätyöt.

– Soittoja tulee koko ajan, mutta keikkojen kanssa on sumplimista, kun Johanna (Koivu) on Lontoossa. Viikon varoitusajalla ei pysty tulemaan, kun porukka on niin hajallaan, Tähkä sanoi.

Pistoja syrämmes myisi lopulta 23 000 kappaletta. Keikat vetivät runsaasti yleisöä ympäri Suomen. Kesä 2002 näyttikin jo erinomaiselta: tuolloin kiertueeseen kuului myös Itä-Suomi, joka oli aiemmin ollut orkesterille kyntämätöntä seutua. Puukot ja helavyöt olivat olennainen osa yhtyeen lava-asustusta.

– Ei ihimiset tuu kuuntelemaan huonoa musiikkia, vaikka olis minkälaanen imago. Kyllä kaikki lähtee itte musiikista. Mutta tähän meirän juttuun kuuluu olennaisena osana tietynlaanen vaatetus ja imago, kertoi Tähkä Tejukalle (5.6.2002).

Samana kesänä yhtye palkittiin vuoden Speliyhtyeenä.

– Tämä on suuri kunnianosoitus Etelä-Pohjanmaalta. Emme häpeä pohjalaisuutta. Päinvastoin olemme ylpeitä synnyinseudustamme ja viemme viestiä eteläpohjalaisuudesta eteenpäin. Yritämme tehdä parhaimpia kansanlauluja ihmisille, kommentoi Tähkä tuntojaan (Tejuka 10.7.2002).

Yhtyettä nähtiin edelleen Teuvallakin. Elonkerjuu esiintyi vuonna 2002 Teuvan Suomi–Puola-yhdistyksen 25-vuotisjuhlassa ja Rivakan 100-vuotisjuhlassa.

Monien laulujen sanat pohjautuivat Toivo Kuulan 1900-luvun alussa keräämiin eteläpohjalaisiin kansanlauluteksteihin, joista yhtye sävelsi ja sovitti omia kappaleitaan. Biisit olivat pääasiassa Tähkän ja kitaristi Simo Rallin tekemiä. Kappaleita treenattiin ja nauhoitettiin Gömmel-studiossa Teuvalla.

VO

Seuraava pitkäsoitto Komia on aina komia julkaistiin keväällä 2003. Levyä tehtiin muun muassa mummonmökissä Luhtalanloukolla. Toisen nauhoitusrupeaman aikaan –30 asteen pakkanen piinasi mökkistudiota, ja villahansikkaat tulivatkin yhtyeen jäsenille tutuiksi.

– Meidän rumpali (Lenni Paarma) halusi välttämättä soittamaan maaseudulle. Onhan se hienoa tehdä levy keskellä lakiaa, Tähkä vakuutti Tejukalle (16.4.2003).

Yhtye ei toiminut enää Elonkerjuuorkesterina vaan pelkkänä Elonkerjuuna. Vanha nimi oli harhaanjohtava, kun joskus, vaikkakin harvoin, jotkut odottivat keikoilla soitettavan tanssimusiikkia.

– Meille on kehittynyt soitollisesti oma, tunnistettava soundi. Viululle ja kitaralle on oma paikka, mutta ei ole silti tehty tästä mitään massiivista kokonaisuutta. Sellainen luonnollinen ja riisuttu malli. Sanoisinko, että tässä on nyt ammattimaista otetta mukana. Ei niinkään enää harrastuspohjalta, Tähkä totesi.

Yhtye esiintyi vuosien 2003–04 Elolysteillä ja vuoden 2004 Teuvan joulunavauksessa, jossa heille luovutettiin Etelä-Pohjanmaan paikallislehtien maakunnallinen Antti-patsas: bändi oli merkittävällä tavalla edistänyt pohjalaista kulttuuria muuallakin kuin omassa maakunnassaan ja tuonut esiin uusia piirteitä pohjalaisuudesta kuitenkin perinteitä kunnioittaen. Vuoden 2004 lysteillä Elonkerjuu puolestaan valittiin Suupohjan Positiivisimmaksi Persoonaksi: he olivat osoittaneet todellista tahdonvoimaa, sisua ja ahkeruutta sekä uskoa asiaansa, minkä lisäksi heidän esiintymisissään oli nähtävissä "Suupohja-ilmiö".

Valtakunnan tasolla tunnustuksia ei ollut kuitenkaan sadellut. Turun Sanomien haastattelussa (25.06.2004) Tähkä hämmästeli sitä, ettei bändi ollut noussut listoille, vaikka keikoilla oli käynyt kiitettävästi väkeä.

– Täytyy vaan tehdä parempia biisejä. Uusi syksyllä ilmestyvä levymme näyttää lupaavalta.

Kotiseuturakas toiminta jatkui. Elonkerjuu ennakkojulkaisi kolmannen levynsä Syntymähäjyt Teuvalla Sepon sekatavarakaupassa yleisöryntäyksen saattelemana.

– Tämä oli pojilta hatun noston arvoinen idea. Saivat kotinurkilta startin uudelle levylle. Kiitollisia ollaan, suitsutti kauppias Seppo Riippi (Tejuka 15.9.2004).

Nyt Elonkerjuu pääsi listoillekin: Syntymähäjyt nousi kertaheitolla Suomen neljänneksi myydyimmäksi levyksi. Tällaista ei ollut Teuvan oloissa koskaan nähty, todettiin Tejukan pääkirjoituksessa (29.9.2004).

– Joku on sanonut, että Lauri Tähkä & Elonkerjuu -bändi on parasta, mitä Teuvalla on tällä hetkellä tarjota muulle maailmalle. Toteamukseen on helppo yhtyä. Bändi on nyt todella lähellä lyödä itsensä läpi valtakunnallisesti.

– Tähkä ei ole koskaan unohtanut pohjalaisia juuriaan ja mikä parasta, se ei ole koskaan hävennyt myöskään ilmoittaa olevansa Teuvalta. Teuvalaisuutta bändin lienee turha korostaa ylenpalttisesti, mutta on kieltämättä erittäin mukavaa, että he ovat sen aina jossakin sivulauseessa tuoneet esiin. Teuvan kunnalle Tähkä on jo vuosikaudet tehnyt loistavaa peeärrää ja tekee toivottavasti myös tulevaisuudessa.

VO

Sitten ilmestyi Maailma on renki. Vuosi oli 2006.

Kyseisestä albumista tuli yhtyeen todellinen läpimurto ja nosti sen koko kansan tietoisuuteen. Edellisen levyn tavoin sekin nousi Suomen virallisen listan neloseksi. Siitä lähtien yhtyeellä meni lujaa.

Maailma on renki oli Tähkän mukaan edeltäjiään rockimpi ja melodisempi albumi: kappaleet olivat soundillisesti rouheampia, ja mukana oli enemmän särösointuja sekä viulua. Olennaisinta oli, että kappaleissa näkyi persoonallisuus ja varsinkin se, että ne olivat omia.

– Teemme lauluja syrämmestä emmekä kulje muotien perässä. Pohjalaisella murteella kirjoittaminen ja laulaminen on meille luontevaa. Biiseissämme on rosoisuutta, säröä, intohimoa ja herkkyyttä, kiteytti Tähkä asian Kalevan haastattelussa (17.05.2006).

Tähkän mukaan taiteilijan perusoikeuksia on saada tehdä musiikkia omalla tavallaan. Musiikkia ei soiteta itseä varten vaan nimenomaan yleisölle.

– Kyllähän on edelleen heitä, jotka eivät usko, että tämä juttu voisi toimia. Kun he näkevät meidät livenä, epäilyt karisevat. Toisten pitää vihata ja toisten rakastaa, jotta bändissä olisi omaleimaisuutta. Keskinkertaisen hyvään ei kannata pyrkiä.

Keväällä 2006 Tähkä kävi koulukiertueella, jonka yksi pysäkki oli Laihialla. Laulannan lomassa Tähkä jutteli lapsille murteesta ja musiikista. Yksi hänen viestinsä oli, etteivät he maailmalle lähtiessään kadottaisi omaa itseään ja vääntäisi väkisin puhettaan esimerkiksi stadin slangiin.

– Pitäkää oma murteenne, kun lähdette Etelä-Pohjanmaalta muualle, esimerkiksi opiskelemaan. Varsinaissuomalaiset puhuu paljon, eteläpohjalaiset harvoin ja aina oikeassa kohdassa, Tähkä sanaili Isokylän koululle kerääntyneille kyläkoulujen oppilaille (Kodin Pellervo 18.5.2006).

Elonkerjuu ja Teuvan kunta ryhtyivät markkinoimaan Teuvaa yhdessä. Yhtyeen keikkabussiin tuli Panu Hemmingin taiteilema Teuva-maalaus. Yhtye esiintyi Teuvan kouluissa ja tilaisuuksissa. Ylen tietojen mukaan (3.4.2006) mikään suomalainen kunta ei tiettävästi ollut solminut aiemmin vastaavaa sopimusta rockyhtyeen kanssa.

VO

Kun seuraava levy ilmestyi, yhtyeellä alkoi mennä vielä lujempaa. Tuhannen riemua möi julkaisupäivänään syyskuussa 2007 kultaa ja sitä seuraavana päivänä ylitti jo platinamyynnin rajan. Se nousi suoraan virallisen albumilistan ykköseksi. Kaiken kaikkiaan albumi myi 126 000 kappaletta eli tuplaplatinaa ja jäi historiaan yhtyeen myydyimpänä levynä. Elonkerjuu oli suosionsa huipulla.

Suursuosio jatkui tulevina vuosina. Yhtye esiintyi entistä suuremmilla areenoilla. Elonkerjuu oli Ilta-Sanomien mukaan (24.9.2008) kesän 2008 ahkerin keikkailija, joka teki kahden kuukauden aikana peräti 45 keikkaa eri festivaaleilla.

Kirjassa "Lauri Tähkä & Elonkerjuu: Ilo joka elättelöö" viulisti Johanna Koivu niputti Tähkän pahimmiksi piirteiksi muiden mielipiteiden jyräämisen ja äärimmäisyyden, basisti Antero Naali mustavalkoisuuden ja rumpali Lenni Paarma uppiniskaisuuden.

– Lauri laittaa itsensä likoon. Aina saa pelätä sen turvallisuuden ja terveyden vuoksi. Keikan jälkeen sitten katsotaan, onko polvi tai joku muu paikka hajalla, kertoi Koivu kirjassa Ilta-Sanomien mukaan (24.9.2008).

– Laurilla on suorat linjat kun vanhas seittemännelikymppisessä Volvossa. Jos se on jotaki päättänyt, sitä ei käännytetä, vaikka iloosesti metsää kohti mentäisiinkin, kuvaili puolestaan kitaristi Simo Ralli.

Lokakuussa 2009 Elonkerjuu siirsi Teuvan keskustassa olleen, yhtyeen fanituotteita ja muuta tavaraa myyneen Häjy-liikkeensä eläkkeelle jääneen Seppo Riipin sekatavarakaupan tiloihin. Uusien tilojen avajaisissa yhtye myös julkaisi myös uusimman levynsä Tänään ei huomista murehdita.

Joulukuussa 2010 Elonkerjuu jäi tauolle määrittelemättömäksi ajaksi. Itsenäisyyspäivänä Tähkä nähtiin ensimmäistä kertaa Linnan juhlissa: hän marssi linnaan kokomustassa puvussa, hiukset siististi sivujakaukselle kammattuna.

– Niille, jotka saavat äkisti tällaisen suosion, pitäisi levytyssopimusten myötä antaa myös terapiamääräys. Meidän menestys tuli onneksi pikkuhiljaa, mutta silti julkinen hullunmylly ja valtava suosio ovat välillä ottaneet tosi koville, Tähkä mietti dokumentissa "Lauri Tähkä – elämä on hieno laji".

– Rakastan laulujen tekemistä ja sen äärellä tahdon pysyä ja olla. Ja onhan se niinkin, että jos lauluja ei koko ajan pikkuisen värkkää ja synnytä, niin taito alkaa ruostua. Katsotaan, mitä ensi vuosi tuo tullessaan. Keikkailua tulee kyllä ikävä ja sen tietää jo nyt, Tähkä totesi Ilta-Sanomissa (23.12.2010).

VO

Sitten ensi vuosi 2011 tuli. Se toi tullessaan Elonkerjuun hajoamisen siinä muodossa, kun se tunnettiin.

– Tauko on antanut hyvää etäisyyttä ja perspektiiviä touhuihimme ja olen tullut siihen tulokseen, etten nää enää mahdollisuutta jatkaa bändiä. En näe tällä hetkellä sitä laulun tekemisen intohimoa itsessäni, jolla on suoranainen yhteys bändisovituksiimme, keikkailuun, treenaamiseen, uuden kehittämiseen tai keksimiseen. Haluan tehdä jotakin muuta ja tähän touhuun mun takkini on tyhjä, kirjoitti Tähkä bändikavereilleen lähettämässään sähköpostissa 10.3.2011.

Lauri Tähkä ja Elonkerjuu olivat kasvaneet erilleen. Nyt oli soolouran aika.

Tähkän lähtö Elonkerjuusta oli kohu-uutinen valtakunnallisesti – ja vielä enemmän paikallisesti. Asia herätti Teuvalla tunteita.

– Ihmiset tekee valintoja ja niitä pitää kunnioittaa. Mutta siitä minä en tykkää, että vain sähköpostilla ollaan yhteydessä. Teuvalaiseen luonteeseen kuuluu suorasukaisuus. Meillä on tapana sanoa se, mitä pitää, ja asiat puhutaan selviksi edessäpäin, sanoi horonkyläinen Matti Saari Ilta-Sanomille (2.5.2011).

– Nyt Laurin vain pitäisi mahdollisimman pian ottaa haaste vastaan ja tulla tapaamaan teuvalaisia silmästä silmään. Koto on aina koto.

Kunnanjohtaja Veli Nummela olisi toivonut suositun bändin vielä jatkavan.

– Yhtye on tuonut paljon hyvää mainosta Teuvalle. Ymmärrän toki, että aikansa kutakin. Mutta tässä on kyse niin lahjakkaista kavereista, että varmasti heistä tullaan vielä kuulemaan. Mielenkiinnolla odotan, mitä sieltä tulee, totesi Nummela Ilta-Sanomien haastattelussa (16.3.2011).

Kunnan urheiluohjaajana aikoinaan toimineelle Pauli Nevalalle Tähkä oli tullut tutuksi jo urheilukentältä. Lauri oli ollut omapäinen ja omaperäinen kaveri jo pikkupoikana.

– Sellaanen käsitys on tullu, jotta rahan lisäksi tässä taitaa olla takana myös henkilökemiat ja kateus. Ja voi olla, ettei Tähkällä ollu enää mitään uutta annettavaa. Ideat taisi loppua, eikä vanha lämmitetty puuro enää maistunu miltään, spekuloi Nevala Elonkerjuun hajoamisen syitä Ilta-Sanomille.

Tähkä pysyi aluksi eron syistä vaitonaisena, mutta syksyllä hän kuitenkin avautui sokkiratkaisuun johtaneista asioista Radio Helsingin haastattelussa (22.09.2011).

– Jos sellainen riemukkuus häviää siitä laulunteosta ja yhteissoitosta, mä kuolen pystyyn silloin. Jos en olisi tehnyt tietynlaisia, aika isojakin ratkaisuja, en olisi näin innoissani ja onnellinen kuin musiikinteossa pitää olla.

– Jos huomaat, että intuitiosi alkaa tukahtua, että siinä on liian paljon mustakylkisiä ihmisiä. Sä rupeat sairastumaan. Mä näin jo sen ja ajattelin, että tätä en halua. Tätä olisi voinut tehdä vielä 5–10 vuotta, mutta olisin ollut katkolla viiden vuoden päästä, laulaja kommentoi radiossa.

MTV3:n viihdeuutisten haastattelussa (26.10.2011) laulaja totesi, ettei kritiikki häntä satuta.

– Mähän murtuisin sellases elämäs, jos se satuttais. Mun pitää olla vahva ja mulla pitää olla itsetunto. Se pohja tulee lapsuudesta, kestätkö sellaista ja miten ison arvon annat itsellesi. En jaksa kuluttaa aikaa sellaiseen, että kritiikkiä lukemalla pilaisin päiväni, Tähkä mietti.

VO

Lauri Tähkän esikoissooloalbumi Polte julkaistiin 26. lokakuuta. Se myi jo ensimmäisenä julkaisupäivänään platinaa eli 20 000 kappaletta. Yhteensä sitä myytiin lähes 50 000 kappaletta. Sooloura lähti hyvään alkuun.

Radio Suomen Yövieras-ohjelmassa (27.2.2012) Tähkä kertoi virittäytymisen keikkailtaan alkavan jo heti heräämisen jälkeen.

– Silloin lähtee pään sisäinen möyhintä päälle. Lavalle meno ja odottava yleisö luovat olotilan, jossa ei ole kipua eikä murehia. Se on kuin huumetta.

Ohjelmassa Tähkä tunnusti, että kun iso menestys tulee, ympärillä olevien ihmisten suhtautuminen muuttuu ja lähiympäristöstä karisevat pois kaikki sellaiset ihmiset, jotka eivät kestä olla mukana. Jos haluaa menestyä, pitää olla valmis menettemään kaiken.

Ja olihan Tähkä menettänytkin. Hän oli mennyt naimisiin vuonna 2001. Vuoden 2006 lopussa hän haki avioeroa vaimostaan, mutta pari palasi kuitenkin yhteen. Vuonna 2009 Tähkä teki kuitenkin avioehdon. Marraskuussa 2011 Tähkän vaimo haki avioeroa, joka tällä kertaa toteutuikin. Tähkä muutti perheen kodista kerrostaloon Turun keskustaan. Eron jälkeen hän asui yksin Turussa ja vuoden Helsingissäkin. Pian hänen tyttärensä kuitenkin muuttivat hänen luokseen.

Tähkästä oli tullut isä nuorena, 24-vuotiaana. Kun hänen kaksi tytärtään olivat vielä alle kouluikäisiä, Lauri Tähkä ja Elonkerjuu oli jo alkanut lyödä läpi.

VO

Hurmaan-albumi tuli kauppoihin syyskuussa 2013 ja myi viikossa platinaa. Tähkä myönsi albumin olevan todella henkilökohtainen. Esimerkiksi kappale Puolikas oli tunteikas ja henkilökohtainen teksti tunnemyrskyisessä sävellyksessä.

– Muistan kuinka demotin Puolikkaasta ensimmäisen demon. Itkin, koska laulu oli niin totta minulle. Samalla ajattelin, että en ehkä pysty esittämään tätä laulua tulevalle levylle, koska se on liiankin henkilökohtainen. Päätin kuitenkin uskaltaa avautua koko kansalle, Tähkä kertoi Iskelmän haastattelussa (4.10.2013).

Laulaja kiersi Suomea hurjalla tahdilla. Laulamisen lisäksi aikaa jäi silti muullekin. Tähkä toimi The Voice of Finland -sarjan tuomarina kaksi kautta. Hän suunnitteli kangaskuoseja Vallila Interiorille. Hän alkoi toimia Kirkon Ulkomaanavun lähettiläänä ja kävi Nepalissa. Hän voitti Tangomarkkinoiden sävellys- ja sanoituskilpailun kappaleella Kiivas ja kaunis. Hän suunnitteli Turun kaupungintalon edessä olevaan puistoon linnunpöntöstä muotonsa saaneen rakennuksen Lintukodon, jossa oli esillä paikallisten taiteilijoiden ja käsityöläisten töitä. Hän oli mukana Uusi lastensairaala 2017 -keräyksessä monen muun artistin kanssa. Lisäksi hän julkaisi ruokakirjan Hellannupit kaakkoon: Tähkä oli opiskellut aikoinaan kokiksi, mutta ei ollut tehnyt päivääkään kyseisiä töitä.

Avun haastattelussa (14.11.2014) Tähkä arveli elävänsä monella tapaa toisenlaista elämää kuin muut ikätoverinsa. Ystäviään hän ehti nähdä harvoin.

– En suoraan sanottuna tiedä, mitä heille kuuluu. Olen keikkaileva yh-isä, joka on kotona ollessa kiinni arjessa ja muuten töissä. Ystävyys ei ole onneksi näkemisten määrästä kiinni.

MTV:n haastattelussa (5.6.2015) Tähkältä kysyttiin, miten hän onnistuu perhe-elämän ja musiikkiuran yhdistämisessä.

– En minä tiedä itsekään, jotenkin vaan rimaa hipoen, sanotaan näin. Yksi asia kerrallaan, ei siihen oikein mitään muuta ole. Kunhan ei murehdi liikaa huomista, tekee vaan sen mikä on tässä.

– Ajaessani tämän viikon Helsingin ja Turun väliä, niin ajattelin, että isoin saavutus urallani on se, että saan tämän paletin pysymään kassassa. Se on raju homma.

VO

Tähkä piti vuosien 2015–16 paikkeilla taukoa säveltämisestä ja vähensi keikkailuakin merkittävästi. Ilta-Sanomissa (21.5.2016) laulaja sanoi olevansa erakkoluonne, ja koko ajan sitä enemmän, mitä vanhemmaksi tulee.

– Voisin olla itsekseni vaikka kolme kuukautta Lapissa, kunhan voisin tehdä samalla jotain hyödyllistä, kuten metsästää, kalastaa tai maalata. Mun tapa on katsoa maailmaa sivusta – ytimessä olen vain silloin, kun on pakko.

– Voisin elää ilman suosiota, en mä lauluntekijänäkään mene helpointa reittiä. Voisin pitää pidempiä taukoja keikkailusta ja elää kuin ellun kanat metsässä, ellei olisi pakko tehdä leipääkin. Musiikki on elämäntapa, ei suosio.

Syyskuussa 2016 ilmestyi albumi Vien sut täältä kotiin. Albumia tehdessä laulajasta tuntui, että hän oli päässyt tärkeiden asioiden äärelle.

– Tunnen paljon asioita laulujen jälkeen, annan kaikkeni biiseille. Sinä olet minun -kappaleen kiukku Luojalle on hurjaa, että miksi olet hakenut mun rakkaani pois. Kyllä olen itkenyt sen laulun jälkeen. Samalla tavalla on Ei kukaan tuu sulta tuntumaan -kappaleen kanssa, se on voimallinen biisi. Silloin ollaan aika herkillä alueilla, kun biisi tuntuu joltain minussakin, sanoi Tähkä Iskelmän haastattelussa (9.9.2016).

Tähkästä oli kasvanut yksi Suomen tunnetuimmista laulajista. Vuonna 2017 hän esiintyi peräti 170 kertaa. Hän oli mukana Vain elämää -ohjelmassa vuosina 2016 ja 2019.

Maaliskuussa 2019 julkaistu albumi Meidän tulevat päivät nousi suoraan virallisen albumilistan ykköseksi. Samoin teki syyskuussa 2022 julkaistu Kaikella on tarkoitus. Tähkästä tuli kaikkien aikojen eniten palkintoja, 19, Iskelmä Gaalassa voittanut artisti.

VO

Mutta sitten pamahti. Kesäkuussa 2023 tuli ilmi, että Tähkä oli saanut syytteen seksuaaliseen tekoon pakottamisesta. Asiaa käsiteltiin syyskuussa Kanta-Hämeen käräjäoikeudessa.

– Tuntuu tosi pahalta. Minä en ole tehnyt mitään väärää, kommentoi Tähkä oikeuteen saapuessaan.

Väitetty teko tapahtui 28.10.2022 Hämeenlinnassa, jossa Tähkä oli keikalla. Valvontakameravideot todistivat, että Tähkä ja asianomistaja olivat menneet muusikon hotellihuoneeseen kello 4.27 ja asianomistaja poistunut sieltä kello 5.16. Asianomistajan mukaan Tähkä oli pakottanut hänet väkivalloin seksuaalisiin tekoihin, kuten suutelemiseen ja kosketteluun. Muusikko kiisti kaiken seksuaalisen kanssakäymisen, mutta ei kuitenkaan muistanut tapahtumia tarkasti, koska oli ollut tuolloin humalassa. Teolla ei ollut silminnäkijää.

Asian käsitelleistä kahdesta tuomarista toinen halusi hylätä syytteen ja toinen tuomita Tähkän kolmen kuukauden ehdolliseen vankeuteen. Koska tuomarien äänet menivät tasan 1–1, Tähkän kannalta lievempi kanta voitti.

Syyttäjä ja asianomistaja valittivat tuomiosta Turun hovioikeuteen. Siellä asiaa käsitellään ensi marraskuussa.

VO

Sitten pamahti vielä kovempaa. 15.4.2024 Jarkko Suo ilmoitti jättävänsä Lauri Tähkän tälle osoitetussa kirjeessä.

– Tämä on painanut sydäntäni jo kovin pitkään. On aika sanoa ääneen: meidän täytyy erota. Olet ollut minun elämäni keskipiste neljännesvuosisadan. Se on ollut uskomattoman hienoa aikaa.

– On ollut kirkkaiden päivien lisäksi myös mustia päiviä ja raastavia aikoja. Meitä on inhottukin. Enemmän silti rakastettu. Kanssasi ei ole koskaan ollut kädenlämpöistä, vaan aina kamiinan kylki kuumana, hella kutosella, käsi hellalla. Toisesta meistä ei enää ole mitään jäljellä – ja se olet sinä, Lauri Tähkä.

Lauri Tähkä elää vielä tämän kesän ajan, jolloin hän pitää kymmenen keikkaa. Niistä viimeinen on Helsingissä 7. syyskuuta.

Sen jälkeen Lauri Tähkää ei enää ole.