Kahden maailman välissä

Henry Aho

KOMSINKYLÄ Elonkerjuun perustajajäsen Antero Naali menehtyi 29.12.2023 nopeasti edenneen sairauden uuvuttamana. Silloin bändi jäi toissijaiseksi asiaksi, kun muut jäsenet surivat toveriaan. Aikaa kului. Suru ei koskaan katoa, mutta muuttaa muotoaan. Elonkerjuu nousi tuhkasta, kun mukaan tuli jo aiemmin bändissä laulajana toiminut Juha Lagström ja rumpali Lenni Paarma siirtyy kannujen takaa kitaran varteen. Näin syntyi Elonkerjuun nykyinen kokoonpano: Simo Ralli kitarassa, Juha Lagstöm laulu, Osku Ketola laulu ja viulu ja Lenni Paarma toisessa kitarassa.

– Hank Mannio on rummuissa ja Jussi Haavisto bassossa keikoilla ja levyllä, Ralli lisää.

Kahden maailman välissä ei ollut helppo levy tehdä.

– Levyn teko oli aika vaikeaa, kun taustalla on niin traaginen tapahtuma ja koko orkesterin tulevaisuus oli epävarma. Sitten, kun kaikki lopulta loksahti kohdalleen, homma alkoi sujua. Teimme kappaleita nelikkona Teuvalla Parrassa, Lapuan Simpisöllä ja Lennin saaristomökissä. Meitä on hyvä porukka kasassa ja jokaisella on vähän erilaisia taitoja biisintekoon. Kun keräännymme tekemään musiikkia, jokainen heittelee ilmoille erilaisia ideoita, joista sitten kappaleet syntyvät.

Nimensä mukaisesti albumi on tehty kahden erilaisen maailman välissä ja kahtena eri aikana.

– Levyä tehtiin seitsemän vuotta. Sitä tehtiin Anan kanssa ja hänen jälkeensä. Kun alussa julkaisimme ekoja sinkkuja, oli tarkoitus, että jossain vaiheessa niistä tehdään levy.

Kahden maailman välissä albumilla on viisi kappaletta, joissa Antero Naali on mukana: Vihaan vihata, rakastan rakastaa, Ihollani aina, Pohjanneito, Pieni pala maailmassa paikallaan ja Tulessa. Muut seitsemän kappaletta on uudempaa tuotantoa.

– Ensimmäinen uusista kappaleista on Sydän Märkenöö. Se on kunnianosoitus ja muisto Anterosta. Hän oli sellainen ilon lähettiläs, joten kappalekaan ei ole surullinen, vaan Elonkerjuun tapaan iloinen, Ralli kertoo.

Ralli on tehnyt uransa aikana melkoisen määrän kappaleita niin itselleen kuin myös Elonkerjuulle.

– Nyt meillä on tosiaan se uusi systeemi, että yhdessä tehdään. Porukassa on jollain tapaa helpompi tehdä kuin yksin. Kun mennään jonnekin, niin päätetään, että nyt tehdään ja sitten kanssa tehdään. Yksin tulee aika usein lykättyä tekemisiään.

Elonkerjuun kesä kuluu aika pitkälti tien päällä.

– Taitaa olla 15 keikkaa sovittuna. Yhä vaan kaikkien näiden vuosien jälkeen maantien kutsussa on hohtoa. Meillä oli levynjulkkaribileet Helsingissä ja siellä nautimme lasit kuohuvaa ja syötiin kakkua yhdessä faniemme kanssa. Monet heistä ovat kulkeneet mukanamme 25 vuotta. Keikat ovat tämän homman suola, vaikka aika paljon se on sellaista odottelua. Usein kolmen aikana laitetaan kamat lavalle ja esiintyminen on vasta puoliltaöin. Mutta sitten kun sinne lavalle pääsee, sitä ei voita mikään. Se harmittaa, kun nykyään orkesterit esiintyvät niin myöhään. Tosin kaupungeissa on jo alettu aikaistamaan esiintymisaikoja.

Elonkerjuulla on monia hittibiisejä, joita on soitettu keikoilla satoja kertoja.

– Mikään kappale ei ole sellainen, että olisi kyllästynyt eikä sitä haluaisi enää soittaa. Lenni tekee kappalelistan ja minä vaan soitan mitä listassa lukee, Ralli hymyilee.

Vaikka kappaleita on kymmeniä, ne pysyvät muistissa.

– Joskus kun on pitkän ajan jälkeen treenit, ei yhtään muista miten jokin biisi menee. Sitten kun rumpali laskee kappaleen käyntiin, yhtäkkiä se menee kuin vettä vaan. On jännä miten syvälle selkärankaan biisit menevät.

Bändin tulevaisuus näyttää jälleen pitkästä aikaa valoisalta.

– Elonkerjuu lähtee tästä jälleen porskuttamaan iloisesti eteenpäin. Kahden maailman välissä -kappale on saanut mukavasti radiosoittojakin. Aivan ehdottomasti kannattaa tulla katsomaan meitä livenä. Saatatte yllättyä siitä, miten hyvä ja kova meno keikoillamme on, Ralli kannustaa.

Tänä kesänä Elonkerjuu esiintyy muun muassa Karijoen Myrkyssä heinäkuun lopulla järjestettävässä Bötomfest -tapahtumassa.

Miten rokkarin kesä kuluu keikkojen ohessa?

– Alasti ruispellossa kirmatessa, talonmiehen hommissa, vähän remontoidessa ja jotain reissujakin tehdään. Maanviljelys ottaa myös oman aikansa. Pidän oikeastaan keikkailuakin vähän niin kuin lomana. Kesällä on kiva keikkailla, kun keli on kaunis ja ihmiset hyvällä tuulella. On hieno ajaa kesällä lämpimässä aamuyössä keikkabussilla onnistuneen keikan jälkeen kotiin, kun muut ihmiset ovat heräämässä ja itse on vasta menossa nukkumaan, Ralli toteaa.

Kesällä, kun aamuaurinko kajastaa taivaanrannasta ja pelloilla velloo ohut sumu, silloin on helppo ajatella olevansa kahden maailman välissä.

Elonkerjuun veri virtaa jälleen

Henry Aho

ARVIO Kahden maailman välissä on Elonkerjuun kymmenes albumi, jota tehtiin seitsemän vuotta. Vuosiin mahtuu alkuperäisjäsenen Antero Naalin menehtyminen, joten levyä on tehnyt tavallaan kaksi bändiä.

Heti ensimmäisen kappaleen, Vihaan vihata, rakastan rakastaa, alusta kuulee, että nyt ollaan perinteisen Elonkerjuun äärellä. Jokin on kuitenkin muuttunut. Tunne muutoksesta voi kuitenkin johtua siitä, että tietää levyn taustat. Ilman tietoa kuuntelukokemus voisi olla toisenlainen.

Levyllä on useampikin teema, joista toinen kappale, Kahden maailman välissä, nostaa esiin lähtemisen ja uuden alun. Myös ajan kuluminen on vahvasti läsnä koko albumissa. Tieto siitä, ettei ole tietoa milloin kaikki päättyy. Sydän märkenöö on kappale, joka on tehty edesmenneen Antero Naalin muistoksi ja kunniaksi. Kappaleella on haluttu hakea iloa ja siinä myös onnistutaan. Alta on kuitenkin kuultavissa, että kappale on rakennettu syvän surun päälle. Neljäs kappale, Ennen kuin linnut vaikenee, on levyn ensimmäinen hitaampi ja surumielisempi kappale ja toimii erittäin hyvin pohjalaiseen sielunmaisemaan. Seuraava biisi, Ihollani aina, on kansanmusiikkivivahteinen kappale, josta tulee hiukan mieleen Elonkerjuun alkuajat.

Levyn keskivaiheilla oleva biisi, Iloisten laulujemme maa, eroaa muusta joukosta. Tässä kappaleessa on feattaamassa Kullervo. Kevyt rokki kansanmusiikkitwistillä ja räpillä maustettuna toimii erittäin hyvin ja tämän tyylistä musiikkia olisi mielenkiintoista kuulla Elonkerjuulta enemmänkin. Kappaleessa viitataan moniin vanhoihin lauluihin niin sanoituksessa kuin sävelessäkin. Myös nimi taitaa olla pieni vastalause eräälle kuuluisalle kappaleelle.

Kahdeksas biisi, Kun aikas mennä on, on erittäin surumielinen kappale. Laulaja Lagstömin ääni pääsee kappaleessa oikeuksiinsa ja tässä biisissä kuulee, miten hyvä laulaja hän on. Sitä seuraava, Kerran täällä eletään, on jälleen menevämpi kappale, mikä sopiikin hyvin hitaan ja surullisen biisin vanaveteen. Seuraavat kaksi kappaletta ovat hyvin perinteistä Elonkerjuuta ja levyn päättävä Pitkän talven jälkeen sopii hyvin kokonaisuuden loppuun. Kappaleessa ikään kuin synnytään uudelleen.

Kahden maailman välissä on vahva kokonaisuus, jota ei varmastikaan ole ollut helppo tehdä. Vaikka suurin osa kappaleista on iloisia, jokaisesta on kuitenkin kuultavissa kaiho. Se kuuluu säkeitten välistä välillä suoremmin, välillä vihjaillen.

Loppujen lopuksi Kahden maailman välissä -levyssä on pohjimmiltaan kyse rakkaudesta sen eri muodoissa. Niinhän musiikissa ja elämässä ylipäätään tapaa olla.