Nainen äänten maailmasta

Henry Aho

TEUVA Tejuka-lehden Henkilö -juttusarja pureutuu teuvalaisuuden ytimeen. Henkilö on joko täällä syntynyt ja osan elämäänsä viettänyt tai edelleen Teuvalla asuva. Miltä meno Teuvalla nykyisin näyttää? Antaako omat juuret ja niiden tunteminen ihmiselle lisävoimia?

Kuka olet, mistä tulet ja mitä teet?

– Olen Minna Hellman o.s. Poikkimäki. Syntyisin Teuvalla ja nykyisin asun Tampereella Koivistonkylässä, tai tarkemmin Veisussa. Ammatiltani olen äänittäjä ja äänisuunnittelija.

Vietit lapsuuden ja nuoruuden Teuvalla. Millaiset eväät ne sinulle antoivat?

– Hyvät eväät. Minulla oli aika perus lapsuus. Varmasti maaseudulla lapsuus on turvallisempaa kuin mitä se olisi ollut jossain kaupungissa. Minulla oli paljon harrastuksia, kuten kuorolaulu ja laulaminen ylipäätään, liikunta ja eläinten kanssa touhuaminen.

Mikä on varhaisin lapsuusmuistosi?

– Olimme mummon luona Kurikassa. Istuimme siskon kanssa laulamassa jonkin puulaatikon päällä.

Millaiset siteet sinulla on Teuvalla, ja kuinka usein käyt täällä?

– Äiti asuu Teuvalla. Viime aikoina olen käynyt useammin, kun isä menehtyi viime syksynä. Muutamia kertoja vuodessa tulee Teuvalla vierailtua. Ainakin silloin, kun on lomia.

Mikä paikka Teuvalla on sinulle rakkain?

– Varmaankin Pappilankangas. Kotitalo on aika lähellä ja Pappilankankaalla vietettiin paljon aikaa hiihtokilpailuissa sekä lasten pikkujoulujen järjestämisessä. Esiinnyin myös itse pikkujouluissa. Paljon olin mukana muissakin tapahtumissa.

Mikä sinussa on parasta?

– Olen kiinnostunut erilaisista asioista, kuten ihmisyydestä ja ihmisenä olemisesta.

Mistä saat palautetta?

– En nyt tiedä palautetta, mutta itse tahtoisin olla vähän räväkämpi.

Mitä teet vapaa-ajallasi?

– Harrastan kulttuuria. Käyn teattereissa ja museoissa. Luen myös aika paljon kun selvittelen itseäni kiinnostavia asioita. Harrastan musiikkia sekä kehon ja mielen huoltoa.

Mikä on lempikirosanasi ja kiroiletko paljon?

– Perkele. En kiroile kovin paljoa, mutta aina joskus kuitenkin.

Kenet haluaisit tavata?

– Haluaisin tavata ennen syntymääni edesmenneitä sukulaisia selvittääkseni miten minusta tuli minä.

Mikä on ikimuistoisin asia, jota sinulle on koskaan tapahtunut?

– Perusvastaus, lapsen syntymä. Se muuttaa maailman. Lapseni on olemassaolollaan opettanut minulle valtavan paljon merkittäviä asioita.

Voisitko muuttaa takaisin Teuvalle?

– En näe sitä mahdollisena.

Näin Tejukan kysymyksiin vastasi Minna Hellman, jonka nimi löytyy aika monen suomalaisen elokuvan ja tv-tuotannon lopputeksteistä.

– Televisio ja elokuva-ala eivät olleet mikään lapsuudenhaave. Lukion jälkeen opiskelin muutaman vuoden ajan musiikkia. Sitten muutin poikaystävän perässä Tampereelle ja etsin sieltä kouluja. 2000-luvun alussa musiikkiopintoja oli tarjolla vain klassiselta puolelta, mikä ei minua kiinnostanut. Niinpä menin ammattikorkeaan viestinnän linjan äänipuolelle. Kiinnostus ääneen on syntynyt musiikin kautta.

Nyt Hellman työskentelee siis äänittäjänä ja äänisuunnittelijana freelancer-pohjalta.

– Työt tulevat paljolti kuulopuheiden kautta, eli näissä töissä pitäisi olla mahdollisimman paljon esillä joka paikassa, mikä sitten taas ei ole minulle kovin luontaista.

Viimeisin elokuva, jossa Hellman on ollut mukana, on juuri teattereissa pyörinyt Kyllä isä osaa. Se oli ensimmäinen elokuva, johon hän myös suunnitteli äänimaailman.

Mitä työnkuvaasi käytännössä kuuluu?

– Minä olen se, joka painaa rec-nappia. No, kuuluu siihen vähän muutakin. Aluksi saan käsikirjoituksen luettavaksi. Teen siitä huomioita mitä tarvitaan, kuten mahdolliset kuvassa soitettavat musiikit ja puhujien määrä eri kohtauksissa. Kuvauksissa toimin yhden tai kahden puomittajan tiimijohtajana. Puomittajat ovat heitä, jotka pitävät mikrofoneja näyttelijöiden lähellä. Lisäksi näyttelijöillä on piilossa olevat nappimikrofonit. Kuvauspäivän päätteeksi leikkaajan assistenttina toimiva DIT yhdistää kuvan ja äänen. Kun kuvaukset on saatu loppuun, materiaali menee leikkaajalle joka leikkaa lopulliset kuvat elokuvaan. Kun ääntä käsitellään, ensin leikataan dialogi, josta putsataan ylimääräiset ritinät ja rätinät pois. Etenkin elokuvissa melkein koko äänimaailma tehdään uudelleen. Ainoastaan dialogi pyritään ottamaan kuvauksissa talteen. Äänen jälkitöissä lisätään taustaäänet eli ambienssit, musiikit, äänitehosteet ja pistetehosteet, eli foleyt. Ne tekee foley-artisti. Hän tekee käytännössä samat asiat kuin näyttelijät kuvassa, kuten oven avaamiset ja askelten äänet. Näin saadaan rakennettua äänimaailma, joka kuuluu elokuvan katsojalle. Lopuksi elokuva miksataan vielä siihen tarkoitukseen tehdyssä elokuvamiksaamossa.

Vaikka työn tekee miten huolellisesti tahansa, aina jää jotain parannettavaa.

– Aina jää jotain, minkä olisi voinut vielä hioa. Työssä on kuitenkin tiukat aikarajoitteet ja aina jossain vaiheessa pitää vaan osata päästää irti, vaikka se onkin joskus aika vaikeaa.

Seuraava projekti, jossa Hellman on mukana, on Ella ja kaverit -elokuva, jonka kuvaukset alkavat juhannuksen aikoihin.

Miksi suomalaisissa elokuvissa usein puhe on hiljaista ja epäselvää, mutta muut äänet kovia?

– Elokuvat miksataan elokuvateattereissa kuunneltaviksi. Ovat siis dynamiikaltaan huomattavasti laajempia kuin koti-TV:stä kuunneltuna. Elokuvista tehdään myös TV-miksaus, mutta elokuvamiksaus toimii niissä pohjana, eikä budjettisyistä ole yleensä mahdollista tehdä TV-miksausta kokonaan erikseen. Toiseksi näyttelijöiden artikulaatio saattaa välillä olla aika puuroa, eikä siihen äänittäjä voi tehdä mitään taikoja, että puheesta saisi paremmin selvää. Vieraskieliset elokuvat saattavat sisältää samantapaisia ongelmia, mutta olemme tottuneet lukemaan tekstityksen, niin se ei haittaa.

Millaisia ihmisiä julkisuudesta tutut näyttelijät ovat?

– Suurin osa on aivan tavallisia ihmisiä. Pääosin tosi mukavaa sakkia. Toki joukkoon mahtuu muutama diivakin.

Mitä ammatillisia haaveita sinulla on?

– Haluaisin tuottaa jotain omaa tekstiä, eli käsikirjoittaa jotain. En ole kovinkaan kokenut kirjoittaja, mutta se on aina ollut haaveeni. Minussa on vähän sitä vikaa, että mietin liikaa ja yritän tehdä heti kerralla liian täydellistä työtä.

Kenen ohjaajan alaisuudessa tahtoisit työskennellä?

– Ohjaajalla on iso valta, joten sillä on tietysti merkitystä, millainen hän on ihmisenä. Tein Piiritys tv-sarjaa ohjaaja Petri Kotwican kanssa. Pidin paljon hänen tavastaan ohjata.

Televisio- ja elokuva-alaa on taas viime aikoina puhuttanut sosiaalinen vastuullisuus. Esille on tullut epäasiallista käytöstä ihmisiltä, joiden valta-asema alalla on merkittävä.

– Mielestäni on tärkeää, että enää asioita ei katsota läpi sormien ja ala pyrkii tosissaan parantamaan työoloja ja työntekijöiden jaksamista. Jos on valtaa, on myös vastuuta.

Hellman on perehtynyt traumainformoituun työotteeseen, jolla tarkoitetaan vaikeiden ja traumatisoivien elämänkokemusten vaikutusten ymmärtämistä ja suhtautumista niihin inhimillisesti ja myötätuntoisesti.

– Ymmärtäminen ei kuitenkaan tarkoita hyväksymistä. Vastuu säilyy aina tekijällä.

Maisteriopinnoissaan ja sen jälkeen Hellman on tutustunut kehitykselliseen traumaan, jolla tarkoitetaan lapsuuden tai varhaisen elämän aikana tapahtuneita pitkäaikaisia haitallisia kokemuksia. Sillä on tieteellisesti todettu olevan vaikutuksia aikuisuuden henkiseen pahoinvointiin, joihin kuuluu esimerkiksi ahdistuneisuus ja mielenterveyshäiriöt.

– Tällaista traumaa voi aiheuttaa esimerkiksi laiminlyönti, emotionaalisesti epäkypsä vanhempi, vanhemman päihdeongelma, perheväkivalta tms. Myös koulukiusaaminen voi olla erittäin traumatisoivaa, varsinkin jos siihen ei puututa. Yleisesti, traumainformoitu yhteiskunta luo ymmärrystä nykypäivän ihmisten pahoinvoinnista. Ei tarvita välttämättä niitä alkoholistivanhempia tai seksuaalista hyväksikäyttöä, vaan vähempikin riittää. Jo pelkästään kodin kylmä tunneilmapiiri saattaa riittää aiheuttamaan ihmisessä traumaa, eli saa ihmisen hermoston reagoimaan epätyypillisellä tavalla. Ihmiset ovat tietenkin yksilöitä, toiset kestävät enemmän kuin toiset. Trauma siirtyy helposti myös ylisukupolvisesti, esimerkiksi kodin kylmä ilmapiiri tai sodan vaikutukset. Koen tietoisuuden lisäämisen tästä asiasta erittäin tärkeänä, että haitalliset toimintamallit saadaan katkaistua. En hae syyllisiä vaan ymmärrystä.

Hellmanilla on kaksoissisko Merja. He ovat identtisiä kaksosia.

– Minä olen meistä vanhempi. Opettajat eivät aina erottaneet meitä toisistamme. Sanoisin, että kaksosilla on vahvempi yhteys kuin muilla sisaruksilla. Siihen varmaan vaikuttavat hyvin paljon perhesuhteet. Lapsena yritin viettää aikaa ehkä enemmän muiden kavereiden kanssa kuin siskoni, vaikka hänenkin kanssaan leikin paljon. Tavallaan ei oikein koskaan ollut sellaista omaa parasta kaveria, kun sisko oli aina siinä vierellä.

Hellmanilla on myös isoveli.

Millaisia terveisiä tahtoisit lähettää teuvalaisille lukijoille?

– Käykää teattereissa katsomassa kotimaista elokuvaa. Sillä tavalla tämä ala pidetään hengissä. Olkaa myös kilttejä toisillenne.