Tejukan Historian lehdiltä -sarjassa pureudutaan menneeseen ja palataan nykyisyyteen:

Perälän asema oli merkittävä työllistäjä ja kohtauspaikka

PERÄLÄ 1906 valtiopäivillä päästiin sopuun Perälääkin koskevan rautatien rakentamisesta. Lopullinen sinetti saatiin vuonna 1909, kun keisari antoi määräyksen, että Seinäjoelta Kristiinankaupunkiin rakennetaan rautatie ja Perälästä haarautuu toinen rata Kaskisiin. Samalla kertaa annettiin määräys myös Kaskisten puutavarasataman teosta.

Itse radan rakentaminen aloitettiin Seinäjoki–Perälä-osuudesta vuoden 1909 loppupuolella. Rata Perälästä Kristiinaan ja Kaskisiin aloitettiin vuotta myöhemmin. Parhaimmillaan rataa oli rakentamassa 2 073 henkeä vuonna 1910. Pieni kylä koki melkoisen muutoksen isossa projektissa. Sanomalehti Suupohjan Kaiku julkaisi kirjoituksen, jossa varoiteltiin radanvarren paikkakunnan naisia vieraista radanrakennusmiehistä, joita väliaikaisesti majoittui kyliin. Varoituksista huolimatta joitain avioliittojakin solmittiin peräläläisten naisten ja radanrakentajien välillä. Ensimmäinen juna asemalle saapui elokuussa 1911, liikenne Seinäjoelta Perälään aloitettiin marraskuussa, ja rataosuudet Perälästä Kristiinaan sekä Kaskisiin valmistuivat vuosi sen jälkeen.

Thure Hellströmin laatimien IV luokan aseman piirustusten mukaan rakennettiin asemarakennus, joka valmistui 1911. Asemalla oli tilaa parkkeerata kuusi junaa kerralla vierekkäin. Perälä oli risteysasema, joten rakennuksia tarvittiin paljon muitakin, kuten junien kääntöpöytä sekä puinen yksipaikkainen veturitalli, joka siirrettiin myöhemmin Härmään. Myös asemamiehille ja ratavartijoille rakennettiin asunnot. Niihin tehtiin myös navetat ja tarvittavat rehusuojat. Maakellarit tehtiin kivestä. Asemanalueella oli alun perin 21 erilaista rakennelmaa.

Ensimmäinen asemapäällikkö oli Aleksanteri Silpiö. Hän oli toiminnan mies, ja jo puolen vuoden kuluttua liikenteen alkamisesta asemalla oli ravintola yleisön käyttöön. Liikennettä oli paljon. Henkilöjuna kulki kahdesti päivässä Seinäjoelle, Kaskisiin ja Kristiinaan. Tavarajunissakin oli junailijan vaunu, jonne mahtui jonkin verran matkustajia.

PERÄLÄN asemalla oli iso vaikutus Perälän kylään. Sillä oli sivistävä vaikutus ja asema työnantajana oli merkittävä. Asema työllisti vakinaisesti yli 20 henkeä, kesäaikaan jopa yli 40. Nämä määrät pysyivät melko muuttumattomina 40 vuotta. Kun veturit alkoivat käyttää muita polttoaineita kuin halot, työvoiman tarve alkoi vähentyä. Henkilöjunat muuttuivat dieselillä kulkeviksi vuonna 1955. Tavarajuniin vaihdos tapahtui vuosina 1970–75. Asema ja siellä ollut ravintola toimi iltaisin myös nuorten kohtaamispaikkana. Etenkin sunnuntai-iltaisin saattoi asemalla olla yli sadan hengen joukko. Myös Perälän postipalvelut hoidettiin asemalla vuosina 1914–1957.

Henkilöliikenne Kaskisiin lopetettiin 1964. Sitä ennen se oli ollut tauolla vuosina 1956–59. Kristiinaan henkilöliikenne loppui 1968. 25. toukokuuta jätettiin Perälän henkilöliikenteelle hyvästi komealla tavalla, kun suuri joukko ihmisiä matkusti viimeisellä junalla Äystölle ja käveli sieltä takaisin. Tavarajunat Kristiinaan lopettivat liikennöinnin vuonna 1982. Kiskot poistettiin vuonna 1992.

Kun liikenne Kristiinaan loppui, perustettiin toimikunta, jonka puheenjohtajana toimi Pauli Latva. Asialle saatiin paljon huomiota, ja vuonna 1986 valtioneuvosto tekikin päätöksen Kaskisten rautatien peruskorjauksen aloittamisesta. Korjaus saatiin päätökseen vuonna 1995.

Hiljaisempi aika Perälän asemalla oli alkanut vuonna 1970. Henkilökuntaa oli enää yksi mies. Martti Haikonen toimi asemanhoitajana yksin kahdeksan vuotta, aina aseman lakkauttamiseen saakka 26. toukokuuta 1978. Perälän asema myytiin Teuvan kunnalle vuonna 1987.

PERÄLÄN aseman omistaa nykyisin Seppo Lehtinen. Hän omistaa myös Teuvan aseman, jossa myös asuu. Miten hän päätyi kahden juna-aseman omistajaksi?

– Mikko Mäntymäki ehdotti minulle Teuvan aseman ostamista, kun etsin itselleni remppakohdetta. Olemme tehneet paljon töitä yhdessä. Aluksi asema ei oikein kiinnostanut, kun se oli puiden keskellä eikä tehnyt tehnyt heti sellaista isoa vaikutusta. Loppujen lopuksi ehkä hyvän sijainnin vuoksi päädyimme kuitenkin ostamaan aseman vuonna 2007, ja olen sitä itse remontoinut vuosien varrella. Kaiken olen oikeastaan tehnyt itse avovaimon Riikka Hakalan auttaessa, mitä nyt putki- ja sähkömiestä on tarvittu, Lehtinen kertoo.

Lehtinen on ammatiltaan timpuri. Hän tekee kaikenlaisia pieniä ja isoja remonttihommia yrityksessään Aseman Timpuri. Hintaa aseman kunnostukselle on vaikea laittaa.

– Paha sanoa. Jos työtunnitkin laskettaisiin, niin aika paljon on mennyt. Se on näiden vanhojen rakennusten kanssa aina vähän sama juttu. Jokaisen sentin olen asemasta katsonut läpi, että varmasti on kunnossa.

Teuvan asema on valmistunut niin ikään vuonna 1911, ja se on tehty Hellströmin V luokan asemapiirustusten mukaan. Perälän aseman Lehtinen hankki vuonna 2013. Eikö yksi asema riittänyt?

– Hankin aseman pakkohuutokaupasta. Pankinjohtaja sanoi, että se on niin kuin Monopoli-pelissä, kaikki asemat kannattaa aina ostaa. No, en tiedä, onko se aivan niinkään, Lehtinen nauraa.

Perälän komeaa asemaa hän ei kuitenkaan ala remontoimaan.

– Tarkoitus on myydä asema, Lehtinen vinkkaa.

Asemarakennuksen naapurissa sijaitsee entinen kasarmirakennus. Siellä asuu Mikko Mäntymäki perheineen. Hän on ammatiltaan perinnerakentajamestari, joten hän on itse korjannut talonsa vaimon kanssa.

– Saa sanoa, että kaikki vapaa-aika on mennyt taloon. Kasarmirakennus on itse asiassa vähän vanhempi kuin itse asema, sillä aseman rakennusmiehille piti olla asuintilat. Hirsistä huomaa, että sitä ei tehty aivan samalla arvokkuudella kuin itse asemaa. Asemalla on paljon paremmat hirret, Mäntymäki nauraa.

Mäntymäki tietää paljon aseman ja sen ympäristön historiasta. Esimerkiksi sen, että aseman hirret ovat lähtöisin Seinäjärveltä. Paikallisilta hankittiin ratapöllejä. Miten Mäntymäki aikoinaan päätyi kasarmirakennukselle?

– Muistan rakennuksen lapsuudestani. Näin sen kun pienenä pyöräilin radanpohjaa. Kun vaimoni Soile valmistui luokanopettajaksi vuonna 1999, aloimme etsiä isoa vanhaa taloa itsellemme. Alun perin suunnitelmissa oli muutto Ilmajoelle. Sitten muistin tämän rakennuksen ja tulimme katsomaan sitä. Vuonna 2000 ostimme rakennuksen ja 2007 muutimme sinne.

PERÄLÄN asema on yhä vaikuttava näky, vaikka ulkopuolelta maali onkin haalentunut ja osin rapissut pois. Aseman ulkoseiniä koristavat kaksi vanhan Suomen valtiollisen rautatielaitoksen logoa, joissa on kuvattuna veturin ”rengas”, siivet sekä keisarin kruunu. Niitä ei ole kovin montaa säilynyt nykypäivään. Sisätilat ovat paljaat. Tukevat hirret ovat näkyvissä katossa, seinissä ja lattialla. Aseman pohjapinta-ala on 365. Naisille oli omat huoneet, sillä aseman alkuaikoina naisten ei ollut soveliasta olla samoissa tiloissa miesten kanssa junaa odottamassa. Myös junissa oli omat osastot naisille.

– Perustukset ja runkorakenteet ovat viimeisen päälle tehtyjä. Rakennus on tehty todella hyvin ja on hyvässä kunnossa. Katto ja lattiat ovat alkuperäisiä, Lehtinen kertoo.

– Perustukset on tehty 90 kertaa 90 senttimetrin porakivien päälle. Niidenkin alla on vielä toiset samanlaiset ristiin päällimmäisiin nähden, Mäntymäki valottaa.

Perälän asema on suojattu asemakaavalla, joten siihen ei niin vain saa mennä tekemään isoja muutoksia. Aseman vieressä sijaitsee makasiinirakennus ja kasarmirakennus on vähän kauempana. Lisäksi aseman takana on vanha tiilistä tehty kellari. Oikeastaan kaikki muut rakennukset onkin purettu.

– Ulkorakennus hajotettiin vuonna 1985, Mäntymäki tietää.

Perälän aseman historiasta on kirjoitettu yllättävän vähän. Anselmi Kittilä on kirjoittanut asemasta Perälän kyläkirjaan ja Otto Latvan pro gradu -työ käsittelee Perälän kylän ja rautatien välistä suhdetta. Itse asemasta rakennuksena ja tapahtumapaikkana tietoa kuitenkin löytyy aika vähän. Suusta suuhun kertomuksia sen sijaan riittää aina Mannerheimin vierailusta asemalla aseman asekätköihin. Se on varmaa, että asema oli erittäin merkittävä peräläläisille työllistäjänä ja kohtauspaikkana. Radan rakentaminen kustansi myös koulurakennukset Perälään, Kaskisiin sekä Tiukkaan. Perälä oli Suupohjan radan risteysasema, joten se oli hyvin merkittävä myös raideliikenteen kannalta.

Henry Aho

Lähde: Perälän kyläkirja, Anselmi Kittilä.