A-
A+
Palaa takaisin näköislehteen
Sirkka Sipilä ja Leif Wager elokuvassa Katariina ja Munkkiniemen kreivi vuonna 1943.
Kuva: Lauri Järvisen kokoelmat
ELOKUVAT Vappuna 2020 tuli kuluneeksi tasan sata vuotta Jurvasta kotoisin olleen Vappu Sirkka Cecilia Sipilän (1920-1964) syntymästä. Hän kuului vuosina 1938-1951 kotimaisten elokuvatähtien eturiviin yhtenä niistä harvoista huippunäyttelijöistä, joilla ei ollut teatteritaustaa. Sipilä nähtiin 22 pitkässä elokuvassa; kuudessa naisten pääosassa ja kahdessa koko näytöksen ykkösroolissa.
Sirkan isä Eliel Sipilä oli varakas 600 metsähehtaarin omistaja, joka lähetti molemmat lapsensa Sirkan ja Lallin Kristiinankaupungin yhteiskouluun. Sirkka tuli 1936 kuudennelle luokalle, häntä nuorempi Lalli kirjoitti ylioppilaaksi 1947. Sirkan esiintymiskipinä oli syttynyt varhain, ja hän esiintyi Jurvassa raittiusjuhlan näytelmässä jo ensimmäisenä kouluvuonnaan. Seuraavina vuosina kokemusta karttui Jurvan ohella Teuvalla ja Kristiinassa, missä Sirkka Sipilä päätti hyvästä koulumenestyksestään huolimatta opintonsa 1938 ja muutti Helsinkiin haettuaan ja päästyään Suomen Filmiteollisuuden perustaman filmikoulun ensimmäiselle kurssille seuranaan esimerkiksi Kyllikki Forsell ja Tapio Rautavaara.
Jo samana vuonna Sirkka näytteli jo kahdessa elokuvaosassa, joista toinen oli ”Nummisuutarit”. Vuoden 1940 komediassa ”Aatamin puvussa … ja vähän Eevankin” Sipilän voimistelu alastomana oli monelle katsojalle tämän elokuvan kohokohta; toki arvioiden joukossa oli läähätyksen ohella paheksuntaakin, olihan näky ennen kokematon suomalaisessa elokuvassa! Saman vuoden komediassa ”Perheen musta lammas” muuntumiskykyinen Sipilä nähtiin pojan roolissa.
Hyvin suosituissa sota-ajan ”Suomisen perhe” -elokuvissa Sirkka Sipilä näytteli naisten pääroolissa Lasse Pöystin hankkiessa kokemusta miesosasta. Vuoden 1941 viihteellisessä elokuvassa ”Onnellinen ministeri” Sirkka ja kotkalaisten sisarusten Vera, Maire ja Raya Valtosen muodostama ”Harmony Sisters” antoivat näytteitä mainiosta laulutaidostaan pääosissa olleille Tauno Palolle ja Birgit Kronströmille, jotka molemmat nähtiin usein sota-ajan laulurooleissa. Seuraavan vuoden ”Puck” toi Tauno Palon estradille pianistina ja säveltäjänä. Nimekkäiden näyttelijöiden joukossa olivat tuolloin Sirkka Sipilän ohella myös Helena Kara, Leif Wager, Yrjö Tuominen sekä ensimmäisenä suomalaisena Euroopan kauneimmaksi valittu Ester Toivonen. Samana vuonna valmistuneessa ”Avioliittoyhtiössä” Sirkka Sipilä oli kartanonomistaja, johon naimisissa oleva arkkitehti Tauno Palo hairahtuu.
Leif Wagerin ja Ester Toivosen seuraksi Sirkka Sipilä pääsi uudelleen 1943, jolloin filmattiin suurmenestyksen saavuttanut ”Katariina ja Munkkiniemen kreivi”, sotavuosien toiseksi katsotuin ”Kulkurin valssin” jälkeen. Wager oli pääosassa, Sipilä tukholmalainen aateliskaunotar Ingeborg Liliecrona. Molemmat olivat elokuvaa filmattaessa vain 22-vuotiaita. Naispääosaa esittänyt Regina Linnaheimo oli huomattavasti vanhempi, ja kriitikot julistivat oikeutetusti, että Sirkka Sipilä olisi sopinut paremmin Wagerin kumppaniksi. Elokuvan suurin vetonaula oli Leif Fagerin laulama ”Romanssi” (Sua vain yli kaiken mä rakastan), joka sai erityisesti nuoret ja usein vanhemmatkin naiset hurmioon ja katsomaan elokuvan 10-20 kertaa.
Vuoden 1947 urheiluelokuvassa ”Sisulla ja sydämellä” Sirkka Sipilä oli sankarittaren roolissa saaden tulkinnastaan ylistäviä arvioita ”älykkäänä, luonnollisena, miellyttävänä ja suorasukaisen reippaana esiintyjänä”. Miespääosissa olivat Kullervo Kalske ja Hannes Häyrinen. Yhteiskunnallinen komedia ”Professori Masa” 1948 oli Sirkka Sipilän kolmanneksi viimeinen elokuva. Kaksoisroolissa esiintynyt Tauno Palo ja Ansa Ikonen olivat päätähdet, Sipilä yliopisto-opiskelija.
Hänen viimeiseksi elokuvakseen jäi aikaa hyvin kestänyt ”Gabriel tule takaisin” (1951). Sen päätähti, nuori tulokas Tarmo Manni onnistui erinomaisesti naisia hurmanneen ja heidän rahansa vieneen tosielämän Ruben Oskar Auervaaran hahmon luomisessa. Omaa kauppaa pitäneet naimattomat, jo melko ikääntyneet sisarukset (Emma Väänänen ja Salli Karuna) lankesivat lopulta lemmenlupauksiin. Rahat menivät, mutta sisarukset olivat sen jälkeenkin sitä mieltä, että ”oli se ihanaa”. Sipilä näytteli tämän elokuvan roolissaan hattukaupan myyjää, johon Gabrielin yritykset eivät tehonneet.
Sirkka Sipilä oli avioitunut Niilo Mineurin kanssa 1943. Liitto kesti vain muutaman vuoden, jonka kuluessa perheeseen syntyi yksi tyttö. Sirkasta tuli 1950-luvun alussa taloudellisissa vaikeuksissa oleva yksinhuoltaja, jolle tytär oli kaikki kaikessa. Sipilä esiintyi muutamissa mainoksissa ja toimi Helsingissä myyjättärenä kuuluen samalla Ruusu-Risti-yhdistykseen. Hän muutti 1960-luvulla Imatralle ja näytteli siellä teatterissa 1963 lähtien saatuaan kahden vuoden sopimuksen. Sirkka oli hyvin tyytyväinen tilanteeseensa ja on kertonut teatterin olleen hänelle aina elokuvaa suurempi haave. Onni jäi kuitenkin lyhyeksi: Sirkka Sipilä sairastui syöpään ja menehtyi joulukuun lopulla 1964 vain 44-vuotiaana. Hänet on siunattu Jurvan kirkkomaahan. Tytär muutti suuren suomalaisrynnistyksen virrassa Australiaan, missä hän tiettävästi asuu edelleen.
Julkisuutta kaihtanut, vaatimattoman oloiseksi luonnehdittu Sirkka Sipilä suhtautui elämänsä lopulla tähteyteensä arkaillen:
– Mitä filmeihini tulee, olen katsonut niitä uudelleen vain harvoin. Joskus olen hiipinyt johonkin pieneen teatteriin tyttäreni kanssa. Olen katsonut itseäni kuin vierasta tyttöä, korkeintaan ihaillut - kas kun on nuori ja uskaltaa, eikä taitoa ole tuon enempää. Enää en uskaltaisi, kertoi Sipilä Imatralla Apu-lehden toimittajalle vuonna 1963.
Jurvalainen hanuristi, Vaasassa asuva Erkki Vainionpää oli 1950-luvulla kotiseudullaan Lamminmaan Kivilammella kahden veljensä kanssa soutelemassa ruuhella seuranaan Jurvassa lomaillut Sirkka Sipilä ja hänen alle kouluikäinen tyttärensä.
– Pikkuyttö yllätti kysymyksellään: ”Missäs tässä on moottori?” Hän oli varmaan tottunut Helsingissä toisenlaiseen vesillä ajeluun. Sirkka Sipilä oli miellyttävä, ystävällinen vieras, kauneudestaan huolimatta aivan tavallinen ihminen.
Lauri Järvinen
Palaa takaisin näköislehteen
Ajankohtaista
Kysely
luetuimmat
uusimmat
Mielipide
Kuvagalleria
A-
A+
Palaa takaisin näköislehteen
Sirkka Sipilä ja Leif Wager elokuvassa Katariina ja Munkkiniemen kreivi vuonna 1943.
Kuva: Lauri Järvisen kokoelmat
ELOKUVAT Vappuna 2020 tuli kuluneeksi tasan sata vuotta Jurvasta kotoisin olleen Vappu Sirkka Cecilia Sipilän (1920-1964) syntymästä. Hän kuului vuosina 1938-1951 kotimaisten elokuvatähtien eturiviin yhtenä niistä harvoista huippunäyttelijöistä, joilla ei ollut teatteritaustaa. Sipilä nähtiin 22 pitkässä elokuvassa; kuudessa naisten pääosassa ja kahdessa koko näytöksen ykkösroolissa.
Sirkan isä Eliel Sipilä oli varakas 600 metsähehtaarin omistaja, joka lähetti molemmat lapsensa Sirkan ja Lallin Kristiinankaupungin yhteiskouluun. Sirkka tuli 1936 kuudennelle luokalle, häntä nuorempi Lalli kirjoitti ylioppilaaksi 1947. Sirkan esiintymiskipinä oli syttynyt varhain, ja hän esiintyi Jurvassa raittiusjuhlan näytelmässä jo ensimmäisenä kouluvuonnaan. Seuraavina vuosina kokemusta karttui Jurvan ohella Teuvalla ja Kristiinassa, missä Sirkka Sipilä päätti hyvästä koulumenestyksestään huolimatta opintonsa 1938 ja muutti Helsinkiin haettuaan ja päästyään Suomen Filmiteollisuuden perustaman filmikoulun ensimmäiselle kurssille seuranaan esimerkiksi Kyllikki Forsell ja Tapio Rautavaara.
Jo samana vuonna Sirkka näytteli jo kahdessa elokuvaosassa, joista toinen oli ”Nummisuutarit”. Vuoden 1940 komediassa ”Aatamin puvussa … ja vähän Eevankin” Sipilän voimistelu alastomana oli monelle katsojalle tämän elokuvan kohokohta; toki arvioiden joukossa oli läähätyksen ohella paheksuntaakin, olihan näky ennen kokematon suomalaisessa elokuvassa! Saman vuoden komediassa ”Perheen musta lammas” muuntumiskykyinen Sipilä nähtiin pojan roolissa.
Hyvin suosituissa sota-ajan ”Suomisen perhe” -elokuvissa Sirkka Sipilä näytteli naisten pääroolissa Lasse Pöystin hankkiessa kokemusta miesosasta. Vuoden 1941 viihteellisessä elokuvassa ”Onnellinen ministeri” Sirkka ja kotkalaisten sisarusten Vera, Maire ja Raya Valtosen muodostama ”Harmony Sisters” antoivat näytteitä mainiosta laulutaidostaan pääosissa olleille Tauno Palolle ja Birgit Kronströmille, jotka molemmat nähtiin usein sota-ajan laulurooleissa. Seuraavan vuoden ”Puck” toi Tauno Palon estradille pianistina ja säveltäjänä. Nimekkäiden näyttelijöiden joukossa olivat tuolloin Sirkka Sipilän ohella myös Helena Kara, Leif Wager, Yrjö Tuominen sekä ensimmäisenä suomalaisena Euroopan kauneimmaksi valittu Ester Toivonen. Samana vuonna valmistuneessa ”Avioliittoyhtiössä” Sirkka Sipilä oli kartanonomistaja, johon naimisissa oleva arkkitehti Tauno Palo hairahtuu.
Leif Wagerin ja Ester Toivosen seuraksi Sirkka Sipilä pääsi uudelleen 1943, jolloin filmattiin suurmenestyksen saavuttanut ”Katariina ja Munkkiniemen kreivi”, sotavuosien toiseksi katsotuin ”Kulkurin valssin” jälkeen. Wager oli pääosassa, Sipilä tukholmalainen aateliskaunotar Ingeborg Liliecrona. Molemmat olivat elokuvaa filmattaessa vain 22-vuotiaita. Naispääosaa esittänyt Regina Linnaheimo oli huomattavasti vanhempi, ja kriitikot julistivat oikeutetusti, että Sirkka Sipilä olisi sopinut paremmin Wagerin kumppaniksi. Elokuvan suurin vetonaula oli Leif Fagerin laulama ”Romanssi” (Sua vain yli kaiken mä rakastan), joka sai erityisesti nuoret ja usein vanhemmatkin naiset hurmioon ja katsomaan elokuvan 10-20 kertaa.
Vuoden 1947 urheiluelokuvassa ”Sisulla ja sydämellä” Sirkka Sipilä oli sankarittaren roolissa saaden tulkinnastaan ylistäviä arvioita ”älykkäänä, luonnollisena, miellyttävänä ja suorasukaisen reippaana esiintyjänä”. Miespääosissa olivat Kullervo Kalske ja Hannes Häyrinen. Yhteiskunnallinen komedia ”Professori Masa” 1948 oli Sirkka Sipilän kolmanneksi viimeinen elokuva. Kaksoisroolissa esiintynyt Tauno Palo ja Ansa Ikonen olivat päätähdet, Sipilä yliopisto-opiskelija.
Hänen viimeiseksi elokuvakseen jäi aikaa hyvin kestänyt ”Gabriel tule takaisin” (1951). Sen päätähti, nuori tulokas Tarmo Manni onnistui erinomaisesti naisia hurmanneen ja heidän rahansa vieneen tosielämän Ruben Oskar Auervaaran hahmon luomisessa. Omaa kauppaa pitäneet naimattomat, jo melko ikääntyneet sisarukset (Emma Väänänen ja Salli Karuna) lankesivat lopulta lemmenlupauksiin. Rahat menivät, mutta sisarukset olivat sen jälkeenkin sitä mieltä, että ”oli se ihanaa”. Sipilä näytteli tämän elokuvan roolissaan hattukaupan myyjää, johon Gabrielin yritykset eivät tehonneet.
Sirkka Sipilä oli avioitunut Niilo Mineurin kanssa 1943. Liitto kesti vain muutaman vuoden, jonka kuluessa perheeseen syntyi yksi tyttö. Sirkasta tuli 1950-luvun alussa taloudellisissa vaikeuksissa oleva yksinhuoltaja, jolle tytär oli kaikki kaikessa. Sipilä esiintyi muutamissa mainoksissa ja toimi Helsingissä myyjättärenä kuuluen samalla Ruusu-Risti-yhdistykseen. Hän muutti 1960-luvulla Imatralle ja näytteli siellä teatterissa 1963 lähtien saatuaan kahden vuoden sopimuksen. Sirkka oli hyvin tyytyväinen tilanteeseensa ja on kertonut teatterin olleen hänelle aina elokuvaa suurempi haave. Onni jäi kuitenkin lyhyeksi: Sirkka Sipilä sairastui syöpään ja menehtyi joulukuun lopulla 1964 vain 44-vuotiaana. Hänet on siunattu Jurvan kirkkomaahan. Tytär muutti suuren suomalaisrynnistyksen virrassa Australiaan, missä hän tiettävästi asuu edelleen.
Julkisuutta kaihtanut, vaatimattoman oloiseksi luonnehdittu Sirkka Sipilä suhtautui elämänsä lopulla tähteyteensä arkaillen:
– Mitä filmeihini tulee, olen katsonut niitä uudelleen vain harvoin. Joskus olen hiipinyt johonkin pieneen teatteriin tyttäreni kanssa. Olen katsonut itseäni kuin vierasta tyttöä, korkeintaan ihaillut - kas kun on nuori ja uskaltaa, eikä taitoa ole tuon enempää. Enää en uskaltaisi, kertoi Sipilä Imatralla Apu-lehden toimittajalle vuonna 1963.
Jurvalainen hanuristi, Vaasassa asuva Erkki Vainionpää oli 1950-luvulla kotiseudullaan Lamminmaan Kivilammella kahden veljensä kanssa soutelemassa ruuhella seuranaan Jurvassa lomaillut Sirkka Sipilä ja hänen alle kouluikäinen tyttärensä.
– Pikkuyttö yllätti kysymyksellään: ”Missäs tässä on moottori?” Hän oli varmaan tottunut Helsingissä toisenlaiseen vesillä ajeluun. Sirkka Sipilä oli miellyttävä, ystävällinen vieras, kauneudestaan huolimatta aivan tavallinen ihminen.
Lauri Järvinen
Palaa takaisin näköislehteen
Ajankohtaista
Kysely
luetuimmat
uusimmat
Mielipide
Kuvagalleria
A-
A+
Palaa takaisin näköislehteen
Sirkka Sipilä ja Leif Wager elokuvassa Katariina ja Munkkiniemen kreivi vuonna 1943.
Kuva: Lauri Järvisen kokoelmat
ELOKUVAT Vappuna 2020 tuli kuluneeksi tasan sata vuotta Jurvasta kotoisin olleen Vappu Sirkka Cecilia Sipilän (1920-1964) syntymästä. Hän kuului vuosina 1938-1951 kotimaisten elokuvatähtien eturiviin yhtenä niistä harvoista huippunäyttelijöistä, joilla ei ollut teatteritaustaa. Sipilä nähtiin 22 pitkässä elokuvassa; kuudessa naisten pääosassa ja kahdessa koko näytöksen ykkösroolissa.
Sirkan isä Eliel Sipilä oli varakas 600 metsähehtaarin omistaja, joka lähetti molemmat lapsensa Sirkan ja Lallin Kristiinankaupungin yhteiskouluun. Sirkka tuli 1936 kuudennelle luokalle, häntä nuorempi Lalli kirjoitti ylioppilaaksi 1947. Sirkan esiintymiskipinä oli syttynyt varhain, ja hän esiintyi Jurvassa raittiusjuhlan näytelmässä jo ensimmäisenä kouluvuonnaan. Seuraavina vuosina kokemusta karttui Jurvan ohella Teuvalla ja Kristiinassa, missä Sirkka Sipilä päätti hyvästä koulumenestyksestään huolimatta opintonsa 1938 ja muutti Helsinkiin haettuaan ja päästyään Suomen Filmiteollisuuden perustaman filmikoulun ensimmäiselle kurssille seuranaan esimerkiksi Kyllikki Forsell ja Tapio Rautavaara.
Jo samana vuonna Sirkka näytteli jo kahdessa elokuvaosassa, joista toinen oli ”Nummisuutarit”. Vuoden 1940 komediassa ”Aatamin puvussa … ja vähän Eevankin” Sipilän voimistelu alastomana oli monelle katsojalle tämän elokuvan kohokohta; toki arvioiden joukossa oli läähätyksen ohella paheksuntaakin, olihan näky ennen kokematon suomalaisessa elokuvassa! Saman vuoden komediassa ”Perheen musta lammas” muuntumiskykyinen Sipilä nähtiin pojan roolissa.
Hyvin suosituissa sota-ajan ”Suomisen perhe” -elokuvissa Sirkka Sipilä näytteli naisten pääroolissa Lasse Pöystin hankkiessa kokemusta miesosasta. Vuoden 1941 viihteellisessä elokuvassa ”Onnellinen ministeri” Sirkka ja kotkalaisten sisarusten Vera, Maire ja Raya Valtosen muodostama ”Harmony Sisters” antoivat näytteitä mainiosta laulutaidostaan pääosissa olleille Tauno Palolle ja Birgit Kronströmille, jotka molemmat nähtiin usein sota-ajan laulurooleissa. Seuraavan vuoden ”Puck” toi Tauno Palon estradille pianistina ja säveltäjänä. Nimekkäiden näyttelijöiden joukossa olivat tuolloin Sirkka Sipilän ohella myös Helena Kara, Leif Wager, Yrjö Tuominen sekä ensimmäisenä suomalaisena Euroopan kauneimmaksi valittu Ester Toivonen. Samana vuonna valmistuneessa ”Avioliittoyhtiössä” Sirkka Sipilä oli kartanonomistaja, johon naimisissa oleva arkkitehti Tauno Palo hairahtuu.
Leif Wagerin ja Ester Toivosen seuraksi Sirkka Sipilä pääsi uudelleen 1943, jolloin filmattiin suurmenestyksen saavuttanut ”Katariina ja Munkkiniemen kreivi”, sotavuosien toiseksi katsotuin ”Kulkurin valssin” jälkeen. Wager oli pääosassa, Sipilä tukholmalainen aateliskaunotar Ingeborg Liliecrona. Molemmat olivat elokuvaa filmattaessa vain 22-vuotiaita. Naispääosaa esittänyt Regina Linnaheimo oli huomattavasti vanhempi, ja kriitikot julistivat oikeutetusti, että Sirkka Sipilä olisi sopinut paremmin Wagerin kumppaniksi. Elokuvan suurin vetonaula oli Leif Fagerin laulama ”Romanssi” (Sua vain yli kaiken mä rakastan), joka sai erityisesti nuoret ja usein vanhemmatkin naiset hurmioon ja katsomaan elokuvan 10-20 kertaa.
Vuoden 1947 urheiluelokuvassa ”Sisulla ja sydämellä” Sirkka Sipilä oli sankarittaren roolissa saaden tulkinnastaan ylistäviä arvioita ”älykkäänä, luonnollisena, miellyttävänä ja suorasukaisen reippaana esiintyjänä”. Miespääosissa olivat Kullervo Kalske ja Hannes Häyrinen. Yhteiskunnallinen komedia ”Professori Masa” 1948 oli Sirkka Sipilän kolmanneksi viimeinen elokuva. Kaksoisroolissa esiintynyt Tauno Palo ja Ansa Ikonen olivat päätähdet, Sipilä yliopisto-opiskelija.
Hänen viimeiseksi elokuvakseen jäi aikaa hyvin kestänyt ”Gabriel tule takaisin” (1951). Sen päätähti, nuori tulokas Tarmo Manni onnistui erinomaisesti naisia hurmanneen ja heidän rahansa vieneen tosielämän Ruben Oskar Auervaaran hahmon luomisessa. Omaa kauppaa pitäneet naimattomat, jo melko ikääntyneet sisarukset (Emma Väänänen ja Salli Karuna) lankesivat lopulta lemmenlupauksiin. Rahat menivät, mutta sisarukset olivat sen jälkeenkin sitä mieltä, että ”oli se ihanaa”. Sipilä näytteli tämän elokuvan roolissaan hattukaupan myyjää, johon Gabrielin yritykset eivät tehonneet.
Sirkka Sipilä oli avioitunut Niilo Mineurin kanssa 1943. Liitto kesti vain muutaman vuoden, jonka kuluessa perheeseen syntyi yksi tyttö. Sirkasta tuli 1950-luvun alussa taloudellisissa vaikeuksissa oleva yksinhuoltaja, jolle tytär oli kaikki kaikessa. Sipilä esiintyi muutamissa mainoksissa ja toimi Helsingissä myyjättärenä kuuluen samalla Ruusu-Risti-yhdistykseen. Hän muutti 1960-luvulla Imatralle ja näytteli siellä teatterissa 1963 lähtien saatuaan kahden vuoden sopimuksen. Sirkka oli hyvin tyytyväinen tilanteeseensa ja on kertonut teatterin olleen hänelle aina elokuvaa suurempi haave. Onni jäi kuitenkin lyhyeksi: Sirkka Sipilä sairastui syöpään ja menehtyi joulukuun lopulla 1964 vain 44-vuotiaana. Hänet on siunattu Jurvan kirkkomaahan. Tytär muutti suuren suomalaisrynnistyksen virrassa Australiaan, missä hän tiettävästi asuu edelleen.
Julkisuutta kaihtanut, vaatimattoman oloiseksi luonnehdittu Sirkka Sipilä suhtautui elämänsä lopulla tähteyteensä arkaillen:
– Mitä filmeihini tulee, olen katsonut niitä uudelleen vain harvoin. Joskus olen hiipinyt johonkin pieneen teatteriin tyttäreni kanssa. Olen katsonut itseäni kuin vierasta tyttöä, korkeintaan ihaillut - kas kun on nuori ja uskaltaa, eikä taitoa ole tuon enempää. Enää en uskaltaisi, kertoi Sipilä Imatralla Apu-lehden toimittajalle vuonna 1963.
Jurvalainen hanuristi, Vaasassa asuva Erkki Vainionpää oli 1950-luvulla kotiseudullaan Lamminmaan Kivilammella kahden veljensä kanssa soutelemassa ruuhella seuranaan Jurvassa lomaillut Sirkka Sipilä ja hänen alle kouluikäinen tyttärensä.
– Pikkuyttö yllätti kysymyksellään: ”Missäs tässä on moottori?” Hän oli varmaan tottunut Helsingissä toisenlaiseen vesillä ajeluun. Sirkka Sipilä oli miellyttävä, ystävällinen vieras, kauneudestaan huolimatta aivan tavallinen ihminen.
Lauri Järvinen
Palaa takaisin näköislehteen
Ajankohtaista
Kysely
luetuimmat
uusimmat
Mielipide