Jutilan haave on kirjoittaa jatkossakin

Henry Aho

HENKILÖ Tejuka-lehden Henkilö -juttusarja pureutuu teuvalaisuuden ytimeen. Henkilö on joko täällä syntynyt ja osan elämäänsä viettänyt tai edelleen Teuvalla asuva. Miltä meno Teuvalla nykyisin näyttää? Antaako omat juuret ja niiden tunteminen ihmiselle lisävoimia?

Kuka olet, mistä tulet ja mitä teet?

– Niko Jutila, nykyisin hyvinkääläinen tietokirjailija.

Vietit lapsuuden ja nuoruuden Teuvalla. Millaiset eväät ne sinulle antoivat?

– Minun lapsuuteni ajan Teuva oli vielä eloisa paikka, asukkaita oli noin 7 000 ja palveluita selvästi enemmän kuin nykyään. Nyt, kymmenkunta vuotta kaupungissa asuneena, olen entistä tyytyväisempi siitä, että vietin oman lapsuuteni pienellä paikkakunnalla.

Mikä on varhaisin lapsuusmuistosi?

– En ole varma, sillä varhaisten muistojen järjestys on sekaisin.

Millaiset siteet sinulla on Teuvalla, ja kuinka usein käyt täällä?

– Muutama sukulainen, yksi vanha kaveri ja joitakin vanhoja tuttuja. Kävin viime kesänä, ensimmäistä kertaa kuuteen vuoteen.

Mikä paikka Teuvalla on sinulle rakkain? Mistä lämpimimmät muistot?

– Ehkä kaikkein eniten muistoja on Rivakantien päässä sijaitsevasta talosta, jossa asuimme vuokralla vuosituhannen vaihteessa. Toinen tärkeä paikka on – tai pikemminkin oli – kirkonkylän ala-aste eli myöhempi Syreenin koulu. Hienoja muistoja, hienoja ihmisiä.

Mikä sinussa on parasta?

– Jääköön muiden päätettäväksi.

Mistä saat palautetta?

– Pessimismistä.

Kerro joku sellainen asia, minkä vain harva sinusta tietää?

– Olen ensimmäisen polven teuvalainen eli molemmat vanhempani ovat syntyjään muilta paikkakunnilta.

Mitä teet vapaa-ajallasi?

– Katson ahkerasti elokuvia ja luen.

Milloin itkit viimeksi?

– Taisi olla Florian Zellerin ohjaaman Isä-elokuvan (2020) lopussa, vaikka tiesinkin, mitä odottaa.

Jos voisit muuttaa itsessäsi yhden asian, mikä se olisi?

– Vaikea valita yhtä.

Mikä on lempikirosanasi ja kiroiletko paljon?

– Taitaa alkaa v:llä ja loppua u-kirjaimeen. Liikaa varmastikin.

Kenet haluaisit tavata?

– Jos kuolleetkin otetaan laskuihin, niin juuri tällä hetkellä haluaisin tavata Rauni Mollbergin.

Milloin kävit viimeksi kirkossa?

– Kaverin häissä Halikon 1400-luvulla rakennetussa kirkossa joitakin vuosia sitten. Vanhat kirkot ovat kulttuurihistoriallisesti merkittäviä ja usein kauniita katsella. Muuta merkitystä niillä ei minulle ole.

Mikä on ikimuistoisin asia, jota sinulle on koskaan tapahtunut?

– Vaikea sanoa tähänkään mitään tiettyä.

Voisitko muuttaa takaisin Teuvalle?

– ”Ei maassa eikä taivaassa ole paikkaa niin rakasta kuin se, jossa synnyimme ja kasvoimme ja jonka tantereilla pieninä piimäpartaisina piehtaroitselimme”. Kivi tiesi, mistä kirjoitti. Muistoissani palaan Teuvalle melkein joka päivä, mutta nykyisyys ja tulevaisuus ovat jossakin muualla.

Niko Jutila on tietokirjailija ja elo­ku­va-asian­tun­ti­ja. Hän on kirjoittanut muun muassa kirjan toteutumatta jääneistä suomalaisista elokuvahankkeista sekä tuoreimpana Rauni Mollbergin elämäkerran. Hän myös ylläpitää Elokuvauutiset.fi-verkkosivustoa.

Milloin tiesit, että tahdot joskus kirjoittaa kirjan?

– 2010-luvun alussa haastattelin Matti Kassilaa nettisivustolleni, ja siitä alkoi useamman vuoden kestänyt yhteydenpito. Kerran satuin pohtimaan, olisiko jurvalaissyntyisessä näyttelijä Sirkka Sipilässä aineksia elämäkertakirjaan. Kassila vastasi, että tehdään yhdessä kirja pohjalaiselokuvista. Näin syntyi ensimmäinen kirjani, jota en enää kestä katsoa. Ehkä siitä voisi jonakin päivänä tehdä uuden version jossakin muodossa.

Lempikirjailija nuorena ja nyt? Lempikirja?

– Lapsena ja aikuisenakin tietokirjat ovat minulle tärkeimpiä, koska fiktiota saan tarpeeksi elokuvien muodossa. Viime vuosina olen lukenut Mika Waltarin suuria historiallisia romaaneja. Sinuhe egyptiläinen on suosikkini, sillä siinä on koko elämä.

Mistä Molle-kirjan idea alunperin lähti? Miksi kirja juuri hänestä?

– Olin KAVI:ssa eli elokuva-arkistossa tekemässä taustatutkimusta edelliseen kirjaani. Sain silloin tietää, että heillä on hyllymetrikaupalla Rauni Mollbergin papereita kirjeenvaihdosta suunnitelmiin ja niin edelleen. Molle kiinnosti elämäkerran aiheena jo ennen sitä, mutta tuon materiaalin ”löytymisestä” syntyi kipinä lähteä ideaa myös toteuttamaan. Rauni Mollberg on Suomen elokuvahistorian merkittävimpiä taiteilijoita ja ristiriitainen persoona. Kirjan jos toisenkin arvoinen mies.

Kuka on henkilö, josta tahtoisit kirjoittaa kirjan?

– Niitä on paljon. Yksistään elokuvantekijöistä keksin heti kourallisen. Näistä ”erikoisimpana” mainittakoon Jaakko Pakkasvirta. Mutta rahahan kaiken lopulta ratkaisee: onko minulla resursseja ja onko aihe niin myyvä, että kustantaja löytyy. Yksi elämäkertaidea on tosin jo ajatusta pidemmällä ja kustantajakin on tiedossa, mutta aikataulu on mysteeri minullekin.

Mitä seuraavana työn alle? Jostain luin, että olet jo kirjoittanut seuraavaa kirjaa. Kerro siitä.

– Kyseessä on uskomaton tositarina Kytäjän kolmoissurmasta. Kustantajana on jälleen WSOY, ja kirja ilmestyy loppuvuodesta.

Suurin haave kirjoittamisessa. Ja elämässä?

– Että saisin jatkossakin kirjoittaa kirjoja.

Kuinka kauan kirjan kirjoittamiseen kului aikaa ja miten kauan aikaa kului taustatyöhön?

–Kaiken kaikkiaan taustatutkimuksesta valmiiseen käsikirjoitukseen yhdeksän kuukautta. Sain Suomen tietokirjailijat ry:ltä puolen vuoden työskentelyapurahan, jonka ansiosta oli mahdollista keskittyä vain ja ainoastaan tähän yhteen projektiin. Siksi valmista tuli nopeasti. Ja tekemisen into oli pirunmoinen.