Teuvalainen urheilusuoritus ylitse muiden täytti pyöreitä

Juhani Pajunen

KEIHÄÄNHEITTO 14.10.1964 Pauli Nevala heitti Tokion olympialaisten keihäsfinaalissa 82,66 metriä. Tuo lukema siivitti hänet olympiakultaan. Nevala palautti suomalaisen yleisurheilun kultakantaan olympiatasolla 16 vuoden tauon jälkeen.

Nevalan 60 vuoden takaista olympiakultamitalia juhlistettiin kakkukahveilla Teakilla viime lauantaina.

– 60 vuotta sitten Pauli katkaisi Suomen yleisurheilun neljän olympiadin mittaisen kuivan kauden. Voitto synnytti myönteisen myrskyn Suomessa ja Teuvalla. Se oli suuri saavutus, ikäpolvikokemus. Pauli osoitti olevansa maailman paras, vaatimattomista oloista tiensä huipulle kamppailleena. Me täällä Teuvalla tunnemme Paulin rehellisenä ja jämäkkänä miehenä. Toiminnassaan Pauli on yleensä vähäosaisten puolella. Miehellä on sydän ihan oikealla paikallaan, totesi kunnanjohtaja Veli Nummela tervetulotoivotuksessaan.

Kuortaneen urheiluopiston rehtori, olympiakomitean hallituksen jäsen Tapio Korjus kehui Nevalan periksiantamattomuutta.

– Kunpa tänäkin päivänä olisi yhtä päättäväisiä ja intohimoisia urheilijoita, jotka tekevät kaikkensa omassa lajissaan.

– Kiitos Pauli kaikesta siitä, mitä teit silloin 60-luvulla keihäänheiton eteen. Ilman sitä sinun esimerkkiäsi minäkään en olisi lajista kiinnostunut eikä olisi kipinää keihäänheittoon syntynyt.

Korjus kertoi poikana ihmetelleensä, miten oli mahdollista, että Nevala kilpaili kesäisin niin usein.

– Vuonna -70 Pauli heitti 50 kilpailussa. Tänä päivänä jos meidän heittäjät heittävät kymmenessä kilpailussa, niin se on jo hyvin. Kyllä tässä on kyseessä teräsmies, ei mikään muu.

– Halu kehittyä ja voittaa on leimannut uraasi. Olet osoittanut, minkälaista se inhimillisen suorituskyvyn vieminen äärimmilleen on.

Korjus toivoi, että myös tämän päivän urheilijoista löytyisi samanlaista sisua ja hulluutta.

– Täältä pienestä Suomesta meidän pitää tulla kansainvälisille kentille ja kilpailla siellä samalla tasolla kuin suuretkin maat.

Korjus sanoi Nevalalla olevan hyvin tarkka tieto siitä, miten mitäkin keihäänheiton tekniikkaa kannattaa lähteä kehittämään.

– Ne ovat sellaisia oppeja, jotka ovat tunnetusti vieneet lajin harjoittelua eteenpäin.

Nevalan ja Korjuksen keihäänheiton olympiakultamitalien välissä oli 24 vuoden tauko. Nyt Korjuksen suorituksesta Soulissa on jo 36 vuotta.

– Se on suomalaiselle yleisölle ja keihäskansalle liian pitkä aika.

Kurikan jätti Juha Mieto kertoi, että hänen lapsuudenkotiinsa oli ostettu uusi televisio kaksi päivää ennen Tokion olympialaisten keihäsfinaalia. Mietaa myös muisteli olleensa seuraamassa Seinäjoella kesällä 1970 pidettyä kisaa, jossa Nevala heitti yli 92 metriä.

– Joka kerta kun Pauli lähti heittämään, hän lähti aina eri kohdasta. Siinä suorittamisessa oli sitä alkuasukasmeininkiä, jota kovasti tarvittaisiin nykyäänkin.

Yhden puheenvuoron piti Teuvalla lapsuutensa ja nuoruutensa viettänyt Jukka Rauhala, joka sai olympiapronssia painissa Los Angelesin olympiakisoissa 1984. Hän sanoi olevansa ylpeä siitä, että Rivakassa on ollut teuvalainen urheilija, joka on ollut itselle esikuva.

– Tarvitaan sisukkaita urheilijoita, jotka uskaltavat esittää mielipiteitä.

Rauhala muisteli eräitä painitreenejä Teuvalla. Paikalla tuolloin ollut Nevala oli tullut Rauhalan ja tämän painikaverin juttusille.

– Pauli sanoi: ”Poijaat, mitäs te täällä teette? Ettekö te tiedä, että treenaaminen on vain heikkoja ja kyvyttömiä varten.”

Omassa puheenvuorossaan Nevala peräänkuulutti sen ymmärtämistä, kenelle vastuu missäkin urheiluun liittyvässä asiassa kuuluu. Urheilijan ja valmentajan on tiedettävä omat roolinsa. Hän kritisoi myös urheilun rahoitusta.

– Onko tämä rahanjako mennyt oikein, kun johtajat saavat hyvät lukaalit ja palkat ja urheilijat ostavat itse välineensä.

Keskustelussaan Nevalan kanssa Tapio Korjus myönsi, että aivan huipulla Suomi ei ole kilpailukykyinen.

– Oleellinen asia on se, saadaanko luotua urheilulle suotuisat olosuhteet. Olen vähän pettynyt siihen, että keskustelu huippu-urheilusta ei ole päässyt ihan samalle tasolle kuin aiemmin.

Korjus peräänkuulutti suomalaiseen huippu-urheiluun ”tappamisen meininkiä”. Jos urheilija ei ole itse täysillä mukana, ei menestystä tule.

– Jos voitontahto puuttuu, sittenhän puuttuu kaikki.

Juha Miedon mukaan huippu-urheilussa tärkeää on, että urheilijalla on oikeasti lahjakkuutta omaan lajiinsa. Tätä ei nykypäivänä tarpeeksi painoteta.

– Urheilijan pitää ottaa itse hirvittävä vastuu omasta pärjäämisestään. Mutta jos hänellä ei ole lahjoja, on parempi mennä vaikka pöllimetsään.

Korjuksen, Miedon ja Rauhalan lisäksi Nevalan juhliin oli saapunut kaksi muutakin olympiamitalistia: hopeaa ja pronssia pitkillä matkoilla Moskovassa 1980 juossut kestävyysjuoksija Kaarlo Maaninka ja kultaa painonnostossa México Cityssä 1968 saanut painonnostaja Kaarlo Kangasniemi. Puheiden lisäksi juhlassa kuultiin Nevalan säveltämä tuore laulu Kotiseudun kaipuu.